Kun miettii ulkomaille lähtemistä opiskelemaan tai tekemään tiedettä, mieleen tulevat yleensä angloamerikkalaiset maat.
Kuva Michael JeltschKun miettii ulkomaille lähtemistä opiskelemaan tai tekemään tiedettä, mieleen tulevat yleensä angloamerikkalaiset maat. Vaikka Yhdysvallat ja Englanti ovat edelleen erittäin houkuttelevia kohteita, niiden vetovoima on hieman heikentynyt. Euroopassa pysyminen ei ole enää umpikuja tieteelliselle uralle. Suomi ei todellakaan ole listan kärjessä, kun tarkastellaan mahdollisia eurooppalaisia kohteita. Erityisesti opiskelijoiden keskuudessa Suomi on kuitenkin saanut maineen sisäpiirin vinkkinä ulkomaanvaihtokohteeksi. Näistä saksalaiset opiskelijat muodostavat suurimman ryhmän, jota seuraavat ranskalaiset, espanjalaiset, hollantilaiset ja italialaiset opiskelijat. Suurin osa heistä saapuu Euroopan unionin tukeman Erasmus-vaihto-ohjelman kautta. Kirjoitin äskettäin vierasblogin
Claudia’s Helsinki
-sivustolle tieteentekijänä Suomeen tulemisesta.
Blogikirjoitus
on saksankielinen, mutta sen ydin voidaan tiivistää yhteen lauseeseen: on useita tieteenaloja, joilla Suomessa tehdään maailmanluokan tutkimusta. Suomalaiset yliopistot tarjoavat yhä enemmän kansainvälisiä koulutusohjelmia (pääasiassa maisteri- ja tohtoriohjelmia). Näissä koulutusohjelmissa peritään lukukausimaksu, mutta jos olet kotoisin EU-maasta (tai hakemuksesi perustana oleva tutkinto on suoritettu EU-maassa), olet vapautettu lukukausimaksusta. Katso, mitä maisteri- ja tohtoriohjelmia Helsingin yliopistossa tarjotaan:
https://www.helsinki.fi/en/admissions/explore-our-international-masters-programmeshttps://www.helsinki.fi/en/research/doctoral-education/doctoral-schools-and-programmes
