Kansainvälistyminen Meilahdin kampuksen päivittäisessä toiminnassa

Last modified on 24. heinäkuuta 2026 • 2 min read • 353 words

Tapaa rehtorit Meilahdessa Viime torstaina (18.10.2018) Helsingin yliopiston uusi rehtori Jari Niemelä  sekä neljä vararehtoria (Sari Lindblom, Paula Eerola, Hanna Snellman, Tom Böhling)  vierailivat Meilahdin kampuksella avoimessa kysymys- ja vastaustilaisuudessa. Tilaisuudessa ei ollut juuri lainkaan ulkomaalaisia läsnä. Näin ollen viestintäkielenä oli suomi. On selvää, että ulkomaalaiset eivät osallistu, jos he eivät ymmärrä tai puhu tilaisuuden kieltä. Ja koska ulkomaalaiset eivät osallistu, ei ole syytä muuttaa tilaisuuden kieltä, ja niin kierre jatkuu… Perinteisesti vain suomea ja ruotsiaMeilahden kampuksella on erityinen asema kielenkäytön suhteen, sillä vielä aivan äskettäin oli mahdotonta saada tutkintoa Meilahdesta ilman suomen tai ruotsin kielen taitoa, koska ainoat tutkinto-ohjelmat eivät olleet englanninkielisiä. Tilanne on kuitenkin muuttumassa (esim. psykologian laitoksen  muuton myötä Meilahdille ja uusien tutkinto-ohjelmien perustamisen myötä, kuten TRANSMED  ), mutta vanhat tavat ovat sitkeässä. Edelläkävijät RPU ja HiLIFEMeilahden kampuksen kansainvälistymisen edelläkävijöitä ovat Tutkimusohjelmayksikkö ja HiLIFE. Tutkimusohjelmien yksikön  (RPU) sekä HiLIFE  -rekrytoinnit ovat Meilahdin kampuksen kaksi kansainvälisintä osaa, ja siksi Hannu Sariola (entinen Meilahdin tutkimuksesta vastaava varadekaani) ja Tomi Mäkelä (HiLIFE-ohjelman johtaja) ottivat esille kansainvälistymisen aiheen ja huomauttivat, että yliopiston säännöt sallivat suuremman kielellisen joustavuuden kuin mitä käytännössä toteutetaan. Tähän mennessä Helsingin yliopiston ainoat viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi, vaikka englanninkielisiä opiskelijoita on kirjoilla enemmän kuin ruotsinkielisiä. Englanti on myös käytännössä lähes kaiken tieteellisen toiminnan kieli. Kotimaisten kielten ja englannin välisen tasapainon löytämiseen ei todennäköisesti ole täydellistä ratkaisua. Jos yliopisto haluaa optimoida kansainvälisen vaikutuksensa ja menestyksensä, suomen ja ruotsin roolin on väistämättä vähennettävä, ellei resursseja saada käytettäväksi huomattavasti enemmän.**Erilliset tilaisuudet?**Jotta myös ulkomaalainen henkilökunta saataisiin mukaan, tiedekunnan dekaani järjesti äskettäin tiedekunnan henkilökunnan kokouksen kahdesti: kerran englanniksi ja kerran suomeksi. En ole varma, onko tällainen erottelu pitkällä aikavälillä hyvä idea, mutta se ratkaisee ongelman käytännöllisesti ja hoitaa asian. Jos joku ehdottaisi tiedekunnan joulujuhlan jakamista kieliryhmittäin, sitä pidettäisiin syrjivänä, mutta työkokouksen osalta kukaan ei näytä vastustavan sitä…**PS:**En ole ainoa, joka on tietoinen siitä, että kansainvälistymisessä on vielä pitkä matka edessä. Helsingin yliopiston intranetissä on hyvä artikkeli, jossa esitellään uusi vararehtori Hanna Snellman ja hänen näkemyksensä asiasta: https://flamma.helsinki.fi/en/HY377022  . Yliopisto kuitenkin pitää suurimman osan mielenkiintoisesta verkkosisällöstään lukkojen takana (omassa Flamma  -palvelussaan), jonne ei pääse yleisö, joka kuitenkin maksaa yliopiston laskut… Mitä yliopisto pelkää? Lisää läpinäkyvyyttä?