Lääketieteellinen tutkimus Suomessa

Tutkijaksi Suomeen? Miksi ei? Helsingin yliopistossa  on runsaasti saksankielisistä maista kotoisin olevia professoreita. Ulkomaalaisten tutkijoiden osuuden kasvattaminen on kaikkien suomalaisten yliopistojen nimenomainen tavoite.Akateemisen tutkimuksen laadun osalta Suomi sijoittuu hyvälle keskitasolle Euroopassa. Vain yksi Suomen kymmenestä yliopistosta on päässyt maailman 100 parhaan yliopiston joukkoon: Helsingin yliopisto (74. sija Shanghai-rankingissa 2020  ). Sen sijaan neljä saksalaista yliopistoa on päässyt muutoin angloamerikkalaisten hallitsemalle listalle (Münchenin Ludwig-Maximilians-yliopisto, Münchenin teknillinen yliopisto, Heidelbergin yliopisto ja Bonnin yliopisto sijoilla 51, 54, 57 ja 87). On kuitenkin syytä huomata, että nämä rankingit muodostavat keskiarvon yliopiston kaikista tutkimusaloista.

Kun tarkastellaan yksittäisiä tutkimusaloja, Saksassa ja myös Suomessa on luonnollisesti monia instituutteja ja laboratorioita, jotka tekevät tutkimusta aivan maailman huipulla. Oman työni  vuoksi näkemykseni asioista on hyvin lääketieteellis-biologinen, ja siksi kaikki jäljempänä mainitut esimerkit ovatkin lääketieteen ja biotieteiden alalta. Kun verrataan Suomen ja Saksan akateemista tutkimusta keskenään, yliopistorankingeja ei pidä ottaa liian vakavasti. Kuten kaikki mittarit, myös nämä rankingit ovat menettäneet merkitystään, koska yliopistot ovat tulkinneet ne väärin tavoitteiksi (vapaasti Charles Goodhardin  mukaan). Esimerkiksi New York Timesin yliopistorankingissa  7 eikä vain 4 saksalaista yliopistoa (Münchenin LMU, Münchenin teknillinen yliopisto, Heidelbergin yliopisto, Berliinin Charité-yliopistollinen sairaala, Tübingenin yliopisto, Berliinin Humboldt-yliopisto ja Freiburgin yliopisto sijoilla 32, 41, 42, 75, 78, 80 ja 83).

Tällä listalla on jälleen vain yksi suomalainen yliopisto, jälleen Helsingin yliopisto, sijalla 98. Suomen kaksi suurinta ja tärkeintä yliopistoa sijaitsevat molemmat pääkaupunkiseudulla: Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto  , joka ennen nimenmuutostaan (ja yhdistymistään kahden pienemmän yliopiston kanssa) vuonna 2010 tunnettiin nimellä ”Helsingin teknillinen yliopisto”, vaikka se jo tuolloin sijaitsi Helsingin sijaan sen länsipuolella sijaitsevassa Espoossa. Molemmat yliopistot ovat kooltaan suunnilleen verrattavissa Humboldtin yliopistoon tai Tübingenin yliopistoon. Lääketieteellisellä tutkimuksella ja sen käytännön sovelluksilla on erityinen merkitys. Ehkä juuri siksi terveydenhuoltojärjestelmän hinta-laatusuhde on maailmanlaajuisesti vertailussa johtava ( https://yle.fi/uutiset/osasto/news/study_finlands_health_care_system_among_best_in_the_world/10276968  ). Suomi käyttää bruttokansantuotteeseen suhteutettuna huomattavasti vähemmän varoja terveydenhuoltoon kuin esimerkiksi Saksa, Ruotsi tai Tanska ( https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Healthcare_expenditure_statistics  ), mutta sen terveydenhuolto ei keskimäärin ole huonompaa, vaan pikemminkin parempaa ja kattavampaa.

Väestöllä on yleisesti ottaen hyvin näyttöön perustuva suhtautKuvan lähde: Gredi Adminuminen lääketieteeseen, mikä näkyy esimerkiksi korkeissa rokotuskattavuuksissa. Syövän hoidossa Suomi on jo vuosia ollut maailmanlaajuisesti kärkisijalla – syöpätyypistä riippumatta ( https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736%2817%2933326-3/fulltext  ). Ja kotimaisen kliinisen syöpätutkimuksen tuloksiin luotetaan maailmanlaajuisesti enemmän kuin muiden maiden tuloksiin, jos mittarina käytetään viittausten määrää. Jotkut tutkimusalat ovat niin sanotusti jopa syntyneet täällä Suomessa tai niihin on vaikuttanut ratkaisevasti. Niihin kuuluu muun muassa modernin geenikytkentäanalyysin (genetic linkage analysis) käytännön soveltaminen. Sen avulla tunnistetaan perinnöllisten sairauksien aiheuttavat geenit. Tämän alan keskeinen hahmo oli vuonna 2010 kuollut tutkija Leena Peltonen-Palotie. Toinen ala, jonka suomalainen tutkija Kari Alitalo vakiinnutti lähes yksin, on imusuoniston molekyylibiologia.Perinnöllisten sairauksien tutkimus oli Suomessa jonkin verran edellä muita maita: väestö on hyvin homogeeninen, se on elänyt vuosisatojen ajan suhteellisen eristyksissä muusta Euroopasta ja polveutuu hyvin pienestä maahanmuuttajaryhmästä. Siksi onkin – geneettisesti tarkasteltuna – olemassa vain kaksi erilaista eurooppalaisten ryhmää: suomalaiset ja muut kuin suomalaiset ( https://www.nature.com/articles/nature19057  ).

Koko muu Eurooppa on sekoittunut kansainvaellusten, keskiajan ja uuden ajan sotien myllerryksessä niin hyvin, että mikä tahansa syntyperään vetoava nationalismi voidaan jo geneettisistä syistä osoittaa järjettömäksi.Tämä suomalaisten geneettinen erityisasema johtaa siihen, että Suomessa esiintyy joitakin sairauksia, jotka ovat muualla Euroopassa käytännössä tuntemattomia (esim. pohjoismainen epilepsia). Toisaalta on kuitenkin myös perinnöllisiä sairauksia, jotka ovat Euroopassa melko yleisiä, mutta lähes tuntemattomia suomalaisväestön keskuudessa (esim. fenyyliketonuria). Hyvän yhteenvedon saat tästä (tosin englanninkielisestä) reportaasista Discovery-lehdessä: https://www.discovermagazine.com/the-sciences/finlands-fascinating-genesDie  Tutkimuksen ja opetuksen hierarkiat ovat täällä Suomessa tasaisempia kuin saksankielisissä maissa. Aivan kuten lapset koulussa puhuttelevat opettajiaan etunimellä ja käyttävät tuttavallista puhetapaa, niin sama käytäntö jatkuu myös yliopistossa. Useimmat lehtorit ja professorit puhuvat opiskelijoilleen tasavertaisesti, ja he ovat aina tavoitettavissa ja lähestyttäviä.

Minullakaan ei ole vastaanottoaikoja: yleensä kuka tahansa voi poiketa toimistooni milloin tahansa, myös te (tässä on osoitteeni  )! Ennen Covid-19-pandemiaa instituuttimme ja toimistoni ovet olivat aina auki. Nyt on voimassa poikkeussäännöksiä, ja vierailijoiden (mutta ei opiskelijoiden) on ilmoittauduttava aulassa. Opinto-ohjelmassa, jota olen mukana ohjaamassa ( TRANSMED  ), kaikki luennot ja seminaarit pidetään kuitenkin myös tänä lukukautena jälleen verkossa. Ainoat poikkeukset ovat laboratoriokäytännöt ja kliiniset kierrokset, joita yritämme järjestää mahdollisimman turvallisesti hengityssuojainten ja turvavälien avulla.Jos teillä on lisäkysymyksiä luonnontieteellisestä tutkimuksesta täällä pohjoisessa, voitte ottaa minuun yhteyttä milloin tahansa sähköpostitse ( michael@jeltsch.org ) tai Skypen kautta (jeltsch). Tutkimusblogissani käsitellään myös säännöllisesti Suomeen liittyviä aiheita: https://jeltsch.org/science .