Ei kiinnostusta (takautuvaan tarkasteluun ja itsetutkiskeluun)?

Yliopistossa puhuttiin paljon viime vuoden ”muutoksista”  . Yllättäen kukaan ei näytä enää olevan kiinnostunut aiheesta. Ainakin tämä oli ensivaikutelmani, kun menin Meilahden kampuksella järjestettyyn kuulemistilaisuuteen. Haartmanin instituutin luentosali 1, jossa kuulemistilaisuus oli tarkoitus järjestää, oli täysin tyhjä saapuessani. Koska vain kourallinen ihmisiä oli vaivautunut paikalle, kuulemistilaisuus oli siirretty läheisen kahvilan pöydän ääreen. Kukaan ei juuri huomannut, että arviointiryhmä on aloittanut työnsä analysoidakseen Helsingin yliopistossa viimeisen puolentoista vuoden aikana tapahtuneita ”muutoksia”. Oletan, että tarkoituksena oli selvittää, mitä vältettävissä olleita virheitä on tehty. Tämän yliopistolähteen  mukaan Jukka Kola, joka on toiminut monien tämän ajanjakson kiistanalaisten päätösten julkisena kasvoina, sai itse päättää arviointiryhmän jäsenistä. Tämän vuoksi arviointiryhmän on oltava erittäin varovainen, jotta sen raportti ei vaikuta puolueelliselta.

Miksi niin harvat ihmiset osallistuivat näin tärkeään asiaan? Vaikka julkisia kuulemistilaisuuksia järjestettiin, niistä ei annettu yleistä tiedotetta, joka olisi varmistanut, että kaikki työntekijät saivat tietää näistä tilaisuuksista. Vain ne, jotka seurasivat aktiivisesti yliopiston uutisia  , saivat mahdollisuuden nähdä ilmoituksen  , joka julkaistiin 27. tammikuuta (yli kolme kuukautta sen jälkeen, kun yliopiston johto oli päättänyt käynnistää tällaisen arvioinnin). Useimmat tutkijat – minä mukaan lukien – ovat liian kiireisiä seuraamaan yliopiston uutisia, ja ilman muita lähteitä  en olisi tiennyt näistä kuulemistilaisuuksistakaan. Harvojen osallistujien joukossa minä näytin olevan ainoa ”tutkija”-henkilöstöryhmästä. Tämä eri henkilöstöryhmien epäsuhtainen osallistuminen julkisiin kuulemistilaisuuksiin aiheuttaa jo sinänsä valtavan vinoutuman. Epäilen myös, että kukaan niistä, jotka menettivät työpaikkansa tai joiden sopimuksia ei jatkettu, olisi osallistunut mihinkään julkiseen kuulemistilaisuuteen. Toinen, synkempi selitys alhaiselle osallistujamäärälle voisi olla se, että osallistumista pidettiin turhana tai jopa haitallisena.

Monet yllä olevista linkeistä eivät ole saatavilla julkisessa internetissä, vaan ainoastaan yliopiston intranetistä  .

PÄIVITYS (6.5.2021): Raportti (puheenjohtajana professori Sue Scott) valmistui lokakuussa 2017, ja se oli aluksi saatavilla vain sisäisesti. Nyt kuka tahansa voi kuitenkin ladata sen osoitteesta http://yliopisto2020.fi/wp-content/uploads/2017/10/Beyond-the-Changes-SUE-SCOTT-full-report.pdf  . Raportissa ei mainita sitä, että osa yliopiston johdon toimista oli paitsi harkitsemattomia, myös oikeuden mukaan laittomia .

PÄIVITYKSEN PÄIVITYS (10.1.2023): Korkein oikeusaste on nyt ratkaissut, olivatko irtisanomiset (tai osa niistä) laittomia, ja yliopiston kanta voitti. Tämä tarkoittaa samalla, että vakinaistaminen (tenure) on Suomen yliopistossa merkityksetön käsite, sillä kyseinen asema ei tarjoa mitään erityistä suojaa irtisanomiselta. Vakinaistamisen alkuperäinen tarkoitus oli suojella tutkimuksen vapautta, mutta tätä vapautta hyökätään Suomessa yhä enemmän, etenkin hallituksen taholta, joka pyrkii vaikuttamaan yhä enemmän siihen, mitä (ja mitä ei) tutkitaan. Mutta luulenpa, että tämä on vain yksi asia lisää, jossa seuraamme Yhdysvaltojen mallia.