Keskityn vääriin asioihin

Last modified on 24. heinäkuuta 2026 • 3 min read • 472 words
Tämä on avautuminen, mutta kuuntele loppuun asti.
Keskityn vääriin asioihin
Kuva Michael Jeltsch & AI

Nyt on pakko avautua, mutta kuunnelkaa loppuun asti. Sen sijaan, että työskentelisin sen parissa, miten hyödyntää tekoälyä omalla alallani, minä:

  • käytän arviolta 30 minuuttia päivässä tunnistautumiseen ja uudelleentunnistautumiseen kaikkiin käyttämiini Helsingin yliopiston digitaalisiin palveluihin.
  • etsin luovia ratkaisuja ongelmiin, jotka ovat olleet Helpdeskin työn alla lokakuusta 2025 lähtien (ilman mitään toimenpiteitä, lukuun ottamatta valtavaa määrää sähköposteja).
  • arvioin kandidaatintutkielmia (katso P.S. alla).
  • pidän luentoja, joille saapuu vain kaksi tai kolme opiskelijaa. Itse asiassa tein juuri uuden pohjanoteerauksen: paikalla oli huikea 1 (yksi) opiskelija. Voin rikkoa tämän ennätyksen enää vain kerran!
  • teen työsuunnitelmaa lukuvuodelle 2026/2027. No, siinä ei mennyt kauan, mutta minulle on henkisesti erittäin kuluttavaa, kun yliopiston tehtävänhallintapaneeli (“SAP Fiori”) on aina täynnä työtehtäviä, jotka eivät millään tavalla edistä tieteellistä tutkimusta tai opiskelijoiden koulutusta, mutta jotka lähettävät minulle jatkuvasti SMS-muistutuksia samalla, kun yritän keskittyä asioihin, joilla on merkitystä. Tunnen itseni Honoriukseksi, joka huolehtii kanoista ja kyyhkyistä samalla, kun germaanit hajottavat Länsi-Rooman valtakuntaa.

Älä käsitä minua väärin: rakastan todella laboratoriotyötä ja vuorovaikutusta opiskelijoiden kanssa! Ja jotkut kandidaatintutkielmat ovat fantastista luettavaa (katso P.S. alla). Mutta lähes kaikki yliopistollamme nukkuvat tekoälyn hyödyntämisen suhteen. Tuskin kenelläkään on resursseja tehdä merkittävää työtä. En puhu tutkijoista, jotka tutkivat itse tekoälyä. Puhun muiden alojen tutkijoista, jotka voisivat hyötyä tekoälystä valtavasti – kuten minun kaltaisistani biotieteiden tutkijoista.

Yliopiston tarjoamista järjestelmistä loppuvat tokenit noin 20–30 minuutin käytön jälkeen, eikä ohjelmallista rajapintaa (API) ole saatavilla, mikä olisi täysin välttämätöntä sellaisessa työssä, jota minun pitäisi tehdä (esimerkiksi tekoälyn integroiminen kloonaustyönkulkuihin). Pysyäkseni edes jotenkin mukana tässä salamannopeassa kehityksessä ostin hiljattain omalla rahalla yli 2000+ €:n tietokoneen jokseenkin kunnollisella näytönohjaimella voidakseni ajaa paikallisia LLM-malleja. Paikallinen on tässä avainsana. Eräässä tekoälyaiheisessa koulutuksessamme lakimiehemme totesivat, että heti kun data poistuu paikalliselta koneelta, riski moninkertaistuu, eikä herkkää dataa saa missään tapauksessa viedä pois paikalliselta koneelta. Jos tulkitsen tätä oikein, se estää minua käyttämästä myös suurinta osaa CSC:n laskentaympäristöstä. Pelkään kuitenkin, etteivät lakimiehemme ymmärrä, mitä he yrittävät säännellä. Kukaan ei todellisuudessa ymmärrä tekoälyä täysin. Jaamme tämän haasteen useimpien hallitusten kanssa ympäri maailmaa.

Yliopiston peruskoneet ovat valitettavasti vain hieman kehittyneempiä kirjoituskoneita, jotka ovat täysin soveltumattomia sellaiseen luovaan ja innovatiiviseen tieteelliseen työhön, joka vaatii vakavaa datacrunchingia. Vaikka minulla on aikaa puuhata tekoälyn kanssa vain iltaisin, tulokset ovat melko vakuuttavia: yksinkertaiset koodaustyöt, joiden valmistumiseen minulta menisi muuten 2–3 päivää, valmistuvat tekoälyllä 20–30 minuutissa. Ja minulla on tieteellisiä koodausprojekteja, joita en koskaan aloittanut tietäen, että niiden valmiiksi saattaminen kestäisi vuosia. Vaikka pystyisin nyt saattamaan ne valmiiksi muutamassa viikossa, minun on silti ensin löydettävä ne muutamat viikot. Kuten joka kevät, elätän suuria toiveita kesän suhteen!


P.S. Annan mielelläni palautetta, kunhan se on kehittävää. Tutkielmien arviointi on kuitenkin palkitsevaa sekä minulle että opiskelijalle vain tohtorintutkielmien kohdalla, koska vain niitä voidaan muokata ja parantaa palautteeni perusteella. Jotkut kandidaatintutkielmat ovat kuitenkin todella mielenkiintoista luettavaa! Yksi kandidaatintutkielmistamme, jossa käsiteltiin seuraavan sukupolven dopingteknologioiden nousua, kehitettiin täysimittaiseksi katsausartikkeliksi, ja se hyväksyttiin juuri viime viikolla julkaistavaksi IF10 JUFO3 -sarjan Sports Medicine -lehdessä  !