Akateeminen ura

Pienet työmarkkinat mutta paras Euroopan maa asua (ilmaston lämpeneminen huomioon ottaen)

Tässä kuussa siiryin apulaisprofessorista (Associate Professor) varsinaiseksi professoriksi (Full Professor) yliopistossani. Luottaen väitöskirjaohjaajani Kari Alitalon  , nykyisen esihenkilöni  ja lähes kaikkien muiden mielipiteeseen en valmistellut suunnitelma B:tä siltä varalta, että minulta evättäisiin vakinaistaminen (tenure). Mitä realistisia suunnitelma B:itä X-sukupolven edustajalla voisi olla Suomen työmarkkinoilla? Kansainvälisten työmarkkinoiden tarkastelu helpottaisi ongelman ratkaisemista lisäämällä mahdollisuuksia satakertaisesti, silloinkin kun otetaan huomioon vain englannin- ja saksankieliset maat. Suomen väkiluku on vain noin 5,6 miljoonaa, ja sen työmarkkinat ovat piskuiset. Ulkomaille muutto ei kuitenkaan ole niin helppoa, jos muu perhe vastustaa maisemanvaihdosta. Ja miksi jättäisin Euroopan ainoan maan, jonka kesälämpötilat eivät ole terveydelle vaarallisia? Toki ilmastonmuutos koettelee myös Pohjoismaita: meillä oli juuri Suomen pisin yhtäjaksoinen helleaalto  mittaushistorian aikana (22 päivää >30 °C). Mutta 30 °C voittaa 40 °C mennen tullen. Amerikkalaisille ystävilleni ja perheelleni: 30 °C = 86 °F, 40 °C = 104 °F.

Vaihtoehtoja tieteelliselle uralle yli 50-vuotiaana

Minkä viimeisen suuren urasiirron olisin siis tehnyt? Jos on uskominen Suomen mediaan (Helsingin Sanomat: https://www.hs.fi/suomi/art-2000011256911.html  , https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010808024.html)  , työttömäksi jääminen maagisen 50 vuoden iän ylittämisen jälkeen ei ole herkkua. Tosiasia on, että toisin kuin useimmissa yhdysvaltalaisissa yliopistoissa, suomalaisissa yliopistoissa ei ole mitään “viimeistä vuotta” (final year), jos vakinaistaminen evätään, ja näin jo itseni nukkumassa sillan alla. Lähistöllä onkin hieno uusi silta värikkäine valoineen, eikä se ole kovin kaukana yliopistosta eikä nykyisestä asunnostani.

Veturin- , metron- tai ratikkankuljettajaksi ryhtyminen vaikuttaa kohtuulliselta vaihtoehtoiselta uralta  . Vain seitsemän kuukauden koulutuksen jälkeen palkka, joka on lähes 70 % apulaisprofessorin palkasta, ei kuulosta ollenkaan pahalta. Kun otetaan huomioon todellinen työaika ja progressiivinen verojärjestelmä (jota tuen täysin), tuntipalkka olisi luultavasti korkeampi. Enkä olisi ensimmäinen tutkija, joka päätyy julkisen liikenteen pariin ( https://en.wikipedia.org/wiki/Douglas_Prasher  ).

Ketään ei kiinnosta

Norsunluutornin ulkopuolella ketään ei kiinnosta, oletko saanut tenure vai et. Väitöskirjatutkijasi, jotka jättävät leikin kesken liittyäkseen datanlouhintayritykseen, tienaavat tuplasti omaan palkkaasi verrattuna. Älykkäimmät maisterivaiheen valmistujasi eivät edes harkitse akateemista uraa, vaan tekevät tavallisia töitä ja heillä on elämää kello 17 jälkeen. Serkkusi johtaa maan suurinta hyvinvointialuetta ja ansaitsee enemmän kuin pääministerimme. Mutta sinä sait vakinaistamisen vain huomataksesi, että palkintona on hieman suurempi oravanpyörä teollis-akateemisen kustannuskompleksin sisällä.

Matkan dokumentointi

Vakinaistamisprosessia varten minun oli tuotettava paperitöitä ja tehtävä asioita, jotka saattavat olla epäselviä niille, joilla prosessi on vielä edessä. Jos löydän aikaa, aion – samalla tavalla kuin dokumentoin matkani kohti dosentuuria – kirjoittaa prosessista ja laittaa siihen liittyvät asiakirjat verkkoon. Hiljattainkin sain palautetta tuoreilta dosenteilta, jotka pitivät dokumentaatiotani hyödyllisenä, mikä vahvistaa sen, että asiat muuttuvat yliopistolla vain etanan vauhdilla. Hitaus ei välttämättä ole huono asia. Yliopistot ovat kenties juuri tästä syystä pitkäikäisimpiä instituutioita, joita ihminen on koskaan keksinyt: yritykset katoavat muutamassa vuosikymmenessä*, vuonna 1640  (tai jopa 1828  ) olemassa olleet kuningaskunnat ja valtiot ovat lähes kaikki poissa, mutta monet sen ajan yliopistoista porskuttavat edelleen vahvoina.

*Vuoden 1917 kahdestakymmenestä suurimmasta yhdysvaltalaisesta yrityksestä useimmat tunnistavat vain neljä: Ford, DuPont, General Electric ja General Motors: https://americanbusinesshistory.org/largest-companies-1917-and-1929/  .