Pienet maailmat, suuret löydöt: Tutkijoiden yön mikroskoppi-työpaja
Ensijulkaisu 3. lokakuuta 2026 • Viimeksi muokattu 14. lokakuuta 2026 • 2 min lukuaika • 251 sanaa
Tiede läheltä
Vuoden 2026 Tutkijoiden yö -tapahtumassa oli esillä sekä stereomikroskooppi että käänteismikroskooppi, jotka oli kytketty digitaalikameroihin ja tietokoneiden näyttöihin, jotta kaikki pääsivät osallistumaan löytöihin. Tarjosimme monenlaisia näytteitä, mikrokiteistä ja soluista kudosleikkeisiin ja pieneläimiin, kuten vahakoisiin (Galleria mellonella, kiitos Juan Jose Quispe) ja C. elegans -sukkulamatoihin (kiitos Heidi Aarnio).









Päivän paras hetki oli kuitenkin nähdä, mitä opiskelijat päättivät tutkia omasta aloitteestaan. Kannustimme vierailijoitamme tuomaan mukanaan omia näytteitään, mikä johti tapahtuman kiinnostavimpiin hetkiin. Yksi päivän suurimmista hiteistä oli haarautunut hius! Oppilaat nauttivat täysillä arkisten esineiden tutkimisesta, ja yksi ryhmä rikkoi laboratorion ennätyksen löytämällä uskomattoman harvinaisen kolminkertaisesti haarautuneen hiuksen. Juuri nämä suunnittelemattomat, uteliaisuudesta syntyvät hetket osoittavat, kuinka hauskaa, tuttuja ja helposti lähestyttävää tiede voi olla. Proteiinitutkijana kysyin heti itseltäni, miksi jotkut hiukset haarautuvat helpommin kuin toiset. Sille on oltava molekyylitason selitys: ehkä jotkut keratiinimuunnokset ovat herkempiä kuin toiset? Itse asiassa hiusten halkeilusta on mielenkiintoista tieteellistä tietoa .
Elävä löytöjen galleria
Jokainen kuva, jonka oppilaat ottivat stereomikroskoopilla, ladattiin automaattisesti julkiseen, reaaliaikaiseen verkkogalleriaamme. Päivän loppuun mennessä nuoret vierailevat tutkijamme olivat ottaneet ja julkaisseet yli 100 ainutlaatuista kuvaa . Kiitos kaikille Nöykkiön ja Omnian koulujen oppilaille! Kaikki seminaarihuoneet ja luentosalit olivat jo varattuja, joten me – nolens volens – pystytimme mikroskooppimme 2. kerroksen aulaan, aivan suuren luentosalin 2041 viereen. Tämän seurauksena tapahtuma ei ollut menestys vain vieraidemme keskuudessa, vaan se synnytti myös odottamatonta akateemista verkostoitumista, sillä monet tutkijat kulkivat ohi, huomasivat tutkimuskohteemme suurilla tietokoneen näytöillä ja alkoivat esittää kysymyksiä. Tiedekuntien välistä vuorovaikutusta voidaan aina parantaa, ja tämä näyttää olevan hyvä tapa saada viestintä käyntiin.