Tiede on hyvä, kahvi on huono

Last modified on 24. heinäkuuta 2026 • 2 min read • 257 words
Viime viikolla osallistuin verisuonisolubiologian Gordon Research -konferenssiin Venturassa (Kaliforniassa).
Tiede on hyvä, kahvi on huono
Kuva Michael Jeltsch
Viime viikolla osallistuin Vascular Cell Biology Gordon Research Conference  -konferenssiin Venturassa (Kaliforniassa). Kaksi aiempaa Gordon-konferenssiani (2001 Rhode Island, 2014 Lucca/Italia) olivat erinomaisia, eikä tämäkään tuottanut pettymystä.Vaikka paikalla oli paljon eurooppalaisia tutkijoita (19 %), Yhdysvallat muodosti 69 % osallistujista (Aasia 6 %, muu Amerikka 5 %). Tämä kuvastaa luultavasti hyvin sitä, missä verisuonibiologian huippututkimus tapahtuu. Tulee mieleen, miksi kahvi Yhdysvalloissa on niin huonoa kuin se on (ennakkoluuloni vahvistui jälleen). Sitä ei voi selittää tieteellisen asiantuntemuksen puutteella. Gordon-konferenssit on suunniteltu edistämään julkaisemattomien tietojen vaihtoa, joten en kirjoita mitään itse tieteestä. Yksi poikkeus: On olemassa kliinisiä tutkimuksia lymfedeeman hoitamiseksi leukotrieeni B4:n estäjillä  ), mutta tämä on jo yleisesti tiedossa ja hiiritutkimukset on pääosin julkaistu ( http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0008380)  . Joten mitään salaisuuksia ei tässä vuotanut… Esitin itse posterin CCBE1-tutkimuksen jatkosta, joka on parhaillaan arvioitavana, sekä joitakin alustavia tietoja uusista VEGF-C:tä aktivoivista entsyymeistä.Tietenkin presidentinvaalien tulos oli suosittu aihe lounas- ja illalliskeskusteluissa, etenkin kun se liittyy tieteen rahoitukseen ja tiedepolitiikkaan. Mielipiteet vaihtelivat lauseesta ”Meillä ei ole aavistustakaan, mitä odottaa” lauseeseen ”Pelkää. Pelätkää kovasti.” Itse nautin noin kahdeksasta tunnista Trumpin presidenttikautta, sillä paluulennoni Los Angelesista Müncheniin lähti viime perjantaina kello viisi varttia yli viisi iltapäivällä. Vapailla iltapäivillä yritin napata vain Amerikassa saatavan Taurus-Pokémonin  tyttärelleni Milenalle. Valitettavasti konferenssipaikalla ei ollut lainkaan Pokéstoppeja, joten minulla oli jatkuvasti pulaa Poképalloista. Sisäpiiriläiset kertoivat minulle, että Santa Monican ranta on oikea paikka Pokémoneja pyydystämään. Olin itse asiassa suunnitellut meneväni sinne perjantaiaamuna, mutta satoi kaatamalla, joten kokeilin onneani lentokentällä ja noin tunti ennen lähtöä onnistuin vihdoin saamaan kiinni Tauruksen ja toisen juuri ennen koneeseen nousua. Kaiken kaikkiaan siis erittäin onnistunut konferenssimatka!