Avoin Pääsy on Michael’s Domain

12 kuukauden vientikielto päättyy

Wed, 07 Sep 2022 00:00:00 +0000

Barack Obaman presidenttikaudella otettiin käyttöön 12 kuukauden sääntö, jonka mukaan kaikki tutkimukset, joiden rahoituksessa on käytetty Yhdysvaltain liittovaltion varoja, on asetettava yleisön vapaasti saataville viimeistään 12 kuukauden kuluttua niiden julkaisemisesta ( https://www.science.org/content/article/white-house-unveils-long-awaited-public-access-policy ). Joe Bidenin uusi toimeenpanomääräys poistaa nyt 12 kuukauden säännön ja edellyttää välitöntä saatavuutta viimeistään joulukuusta 2025 alkaen. Muita tämän toimeenpanomääräyksen merkittäviä parannuksia ovat koneellisen luettavuuden vaatimus, metatietojen merkitseminen ja raakadatan saatavuus. Lisäksi nämä uudet säännöt eivät koske ainoastaan lehtiartikkeleita, vaan ne kattavat tästä lähtien myös kirjan luvut ja konferenssijulkaisut ( https://www.theverge.com/2022/8/26/23322194/white-house-ostp-open-access-federal-research-policy-update ). Monet kaupalliset kustantajat vastustavat tätä, koska heidän mahdollisuutensa ansaita rahaa on vähitellen heikentymässä. Mitä he eivät mainitse, on se, että koko kustannusalan vaativin työ – nimittäin artikkelien kirjoittaminen ja vertaisarviointi – tehdään edelleen täysin ilmaiseksi tutkijoiden toimesta ympäri maailmaa. Jos kustantajien pitäisi maksaa markkinahintoja kirjoittajien ja arvioijien työajasta, ne menisivät – poikkeuksetta – kaikki konkurssiin vuoden sisällä. Jokainen tutkija käyttää merkittävän osan työajastaan muiden tutkijoiden käsikirjoitusten kirjoittamiseen ja arviointiin ILMAN MITÄÄN KORVAUSTA. Itse asiassa monet meistä tekevät tätä työtä iltaisin ja viikonloppuisin, koska olemme täysin varattuja apurahahakemusten kirjoittamiseen, hallintoon ja opetukseen normaalin työaikamme aikana. Monet näistä käsikirjoituksista julkaistaan sitten voittoa tavoittelevien kustantajien toimesta, jotka hyödyntävät taloudellisesti tutkimustulosten kirjallista esittämistä ja vertaisarviointiprosessia, jotka on maksettu veronmaksajien rahoilla. Jotkut voittoa tavoittelevat kustantajat tekevät arvokasta ja loistavaa työtä parantaakseen kirjoittajiensa teosten saatavuutta ja laatua. Toiset taas näyttävät olevan mukana lähinnä rahan vuoksi. Jälkimmäisten joukossa on valitettavasti myös monia avoimen julkaisemisen (Open Access) lehtiä . Huomattava ongelma on SciHub. Vaikka yliopistoni maksaa pääsyn useimpiin tarvitsemiini lehtiin, pääsy on niin sekavaa ja ajoittain toimimatonta, että joudun usein turvautumaan SciHubiin saadakseni PDF-artikkelin lehdestä, johon yliopistollani on tilaus. Vaihtoehtoisesti olen käyttänyt ResearchGatea ja #icanhazpdf:tä saadakseni sähköisiä uusintapainoksia, mutta SciHub on ylivoimaisesti nopein ja luotettavin vaihtoehto. Lisätietoja Sci-Hubista: https://www.zmescience.com/other/feature-post/sci-hub-effects-academic-publishing/ .

Suurten kustantajien ja tiedeyhteisön välinen taistelu

Mon, 04 Mar 2019 00:00:00 +0000

Osallistuin viime viikon Townhall-keskusteluun Mikä on avoimen tiedon hinta? (”Mikä on tiedon hinnan?”), jonka taustalla oli se, että suomalaisilta yliopistoilta oli äskettäin evätty pääsy Tyler & Francis -konsernin julkaisemiin lehtiin. Mikael Laakso esitteli yleisölle avoimen julkaisemisen kysymyksen ja hintojen nousun aiheuttamat ongelmat, ja Arja Tuuliniemi kertoi käynnissä olevista neuvotteluista Tyler & Francisin ja Wiley-konsernin kanssa. Vaikka kustantajat mielellään esittävät itseään tutkijoiden ystävinä ja liittolaisina, tosiasia on, että suurin osa tieteellisestä kustantamoteollisuudesta on suurten monikansallisten pörssiyhtiöiden omistuksessa, jotka vastaavat ensisijaisesti osakkeenomistajilleen, ja tutkijoiden tarpeet ovat parhaimmassakin tapauksessa toissijaisessa asemassa. Vaikka voisi luulla, että sähköinen julkaiseminen laskee julkaisemisen ja julkaistun aineiston saatavuuden hintoja, todellisuus osoittaa juuri päinvastaista. Nykyisessä tilanteessa, jossa monet suomalaiset yliopistot kamppailevat supistuvien budjettien kanssa, nämä miljoonat eurot voitaisiin käyttää paremmin, ja FinElib-konsortio pyrkii jatkuvasti neuvottelemaan oikeudenmukaisia sopimuksia julkaisujättien, kuten Elsevier, Springer, Tyler & Francis, Wiley ja SAGE . Jos neuvottelut eivät tuota tulosta ennen vanhojen sopimusten päättymistä, suomalaiset yliopistot jäävät toisinaan ilman pääsyä joihinkin lehtiin. Näin on tapahtunut jälleen (vuoden 2016 vastaavan kriisin jälkeen). Tämän vuoden helmikuun alussa Taylor & Francis -konsernin julkaisemat lehdet eivät olleet suomalaisten tutkijoiden saatavilla. Plan S (eli Euroopan tutkimusneuvoston aloite, jonka mukaan kaikki valtion rahoittama tutkimus on julkaistava avoimesti vuoteen 2020 mennessä) vahvistaa varmasti FinElib-konsortion neuvotteluasemaa, koska kaikki eurooppalaiset asiakkaat mukauttavat vaatimuksiaan Plan S:n vaatimusten mukaisesti. On kuitenkin vielä epäselvää, miten Plan S vaikuttaa pienempiin, voittoa tavoittelemattomiin kustantajiin, kuten tieteellisiin seuroihin ( https://scholarlykitchen.sspnet.org/2018/12/06/why-society-and-not-for-profit-journals-are-worth-preserving-better-economic-and-continuing-value-for-the-community ). Henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei paniikkiin ole aihetta. Vastaava Elsevierin julkaisujen saatavuuden keskeyttäminen tapahtui tämän vuoden (2019) alussa kaikissa Max-Planck-instituuteissa, ja tutkijat näyttävät suhtautuvan siihen varsin hyvin. Vaikka en ehkä pääsekään heti käsiksi kaikkeen sisältöön, tätä tilannetta tulisi pikemminkin pitää mahdollisuutena. Pääset edelleen käsiksi kaikkeen tarvitsemaasi sisältöön (ehkä erittäin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta).

Hyväksikäyttöön perustuva julkaisutoiminta – missä raja kulkee?

Wed, 21 Jun 2017 00:00:00 +0000

Vaikuttaa siltä, että monet tutkijat ovat viime aikoina saaneet kutsun liittyä uuden avoimen julkaisun ContROL (”Continuous Research Online Library”) toimituskuntaan. Jo kutsujen suuri määrä saattaa olla huono merkki, sillä toimituskunnan valinta on herkkä asia, eikä massapostitus ole todennäköisesti hyvä tapa koota korkealaatuista toimituskuntaa. Saan usein vastaavia pyyntöjä, ja kun sähköpostiviestistä ei selvästi käy ilmi, että kyseessä on roskaposti, olen aiemmin tarkistanut Beallin listalta , onko kustantajalla tai lehdellä ”varoitusmerkkejä”. Jotkut varoitusmerkit on helppo tunnistaa. Esimerkiksi jos olet alan asiantuntija, mutta et ole koskaan kuullutkaan niistä tutkijoista, joiden on tarkoitus hoitaa asiantuntijatehtävät. Voisi myös tarkastella kyseisten henkilöiden julkaisuhistoriaa arvioidakseen heidän aiempaa työtään. Kukaan ei kuitenkaan ehdi tehdä sitä, ja siinä Beallin lista oli kätevä apuväline.Beallin lista on kuitenkin kadonnut internetistä tämän vuoden tammikuussa. Se päivitettiin viimeksi 3. tammikuuta 2017, mutta pian sen jälkeen kaikki sisältö poistettiin. 3. tammikuuta julkaistu versio on – kiitos Internet Archiven tiimin loistavan työn – edelleen saatavilla täältä , mutta sitä ei tietenkään enää päivitetä. Kukaan ei tiedä tarkalleen, miksi Beall poisti kaiken sisällön, mutta huhujen mukaan Beall itse sai uhkauksia tahoilta, joilla on oma etu siinä, että saalistavat kustantajat pysyvät nimettöminä (lue lisää esim. täältä: http://retractionwatch.com/2017/01/17/bealls-list-potential-predatory-publishers-go-dark/).Markkinoilla on paljon ”uusia” kustantajia, jotka haluavat päästä osallisiksi tieteellisen julkaisutoiminnan tuottoisasta liiketoiminnasta. Ei ole oikeastaan väliä, käyttävätkö ne avoimen julkaisemisen mallia vai eivät (jos ne ovat avoimia, ne voivat esimerkiksi ansaita rahaa huomattavilla ”artikkelinkäsittelymaksuilla”). Riittävän pätevien arvioijien hankkiminen vertaisarviointiprosessia varten on vaikeaa jopa vakiintuneille lehdille, ja siksi monien uusien lehtien vertaisarviointiprosessi on useimmiten vähemmän kuin perusteellinen. En myöskään pidä siitä, jos on epäselvää, kuka uuden avoimen julkaisemisen lehden takana on. Koen eettisen ristiriidan, jos joku puolustaa avointa julkaisemista, mutta kaikki tiedot lehden taustasta pysyvät salaisina. Mielestäni tällä hetkellä ei ole juurikaan tarvetta uusille (avoimen julkaisemisen) lehdille. Sen sijaan useimmat vakavat ja arvostetut avoimen julkaisemisen puolestapuhujat pyrkivät pikemminkin parantamaan olemassa olevia lehtiä. Voisi päätellä, että saalistavien lehtien suhteellinen osuus kaikista uusista lehdistä kasvaa tasaisesti, ja Google Trends tukee tätä käsitystä. Miten voin selvittää, onko ContROL-lehti luotettava vai ei? Olen tarkistanut muutamia neuvoa-antavan lautakunnan jäseniä, ja he näyttävät olevan aitoja tutkijoita, joilla on vaihtelevan tasoisia todellisia saavutuksia. Kuitenkin jopa arvostetut tutkijat päätyvät toisinaan tällaisten lehtien toimituskuntaan (joskus omasta tahdostaan, joskus ilman omaa toimiaan). Tästä huolimatta saalistavien ja rehellisten kustantajien välillä ei ole selkeää rajaa. Jopa jotkut ”maineikkaista” kustantajista harjoittavat toisinaan epäilyttäviä ja kiistanalaisia käytäntöjä. Siksi Beallin sivustolla luetellaan ”potentiaalisia, mahdollisia tai todennäköisiä saalistavia tieteellisiä avoimen julkaisemisen lehtiä”. Beallin luetteloa on kritisoitu, mutta suuri osa kritiikistä voidaan helposti sivuuttaa. Erityisen alhainen hyökkäys Beallin rehellisyyttä kohtaan on esimerkiksi sivusto http://scholarlyoa.net (huomaa URL-osoitteen samankaltaisuus!), jossa nimetön henkilö tai henkilöt turvautuvat henkilökohtaisiin hyökkäyksiin, loogisiin virhepäätelmiin ja liioitteluun yrittäessään heikentää Beallin työn uskottavuutta. Itse epäilen, että tämän sivuston takana olevat henkilöt ovat todellisia avoimen julkaisemisen ystäviä. Mudan heittäminen ei tee palvelusta avoimelle julkaisemiselle. Ehkä tämä sivusto voisi olla jopa perinteisen julkaisemisen kannattajien harhaanjohtava, peitetoiminta, jonka tarkoituksena on heikentää avoimen julkaisemisen mainetta. Beallin työtä kohtaan on esitetty perusteltua kritiikkiä , mutta mikään siitä ei kyseenalaista ajatusta siitä, että jonkun on valvottava avointa julkaisemista (samalla tavalla kuin suuria kaupallisia kustantajia seurataan ja kritisoidaan). Ehkä minun pitäisi esittää ContROLin kustantajalle muutama kysymys. Ennen kaikkea siitä, miksi he edelleen näkevät tarpeen uudelle avoimen julkaisemisen lehdelle. ContROL lupaa lehden lisäksi jonkinlaista siihen liittyvää tieteellistä sosiaalisen median ja markkinoinnin alustaa. Myös tämä alue on kuitenkin jo katettu ( ResearchGaten ja Mendeleyn toimesta). Olin hämmentynyt siitä huomattavasta ”jäsenmaksusta”, jonka on maksettava heidän palvelujensa käyttämiseksi ( https://control.zinianz.com/membership ). Mutta ellei julkaise useita artikkeleita vuodessa, se vaikuttaa minusta ylihinnoitellulta. Vaikka he mainitsevatkin, että artikkelinkäsittelymaksuista on mahdollista saada vapautus, en löytänyt siitä mitään yksityiskohtia. Miksi he piilottaisivat tämän tiedon? Taloudellisesti heikommassa asemassa olevien maiden tutkijoiden on tiedettävä kustannukset etukäteen! Tällainen läpinäkyvyyden puute on juuri sitä, mitä avoimen julkaisemisen tulisi välttää. ”Jäsenmaksut” saattavat myös estää niihin liittyvien palvelujen menestymisen. Tieteellisen sosiaalisen median sivuston saaminen suosioon on vaikeaa (vaikka palvelut olisivatkin ilmaisia ja niillä olisi takanaan maailman vaikutusvaltaisin kustantaja). Todennäköisesti luvattuja etuja ei tulekaan toteutumaan.