Englanti on Michael’s Domain

Englanti vai suomi?

Wed, 26 Mar 2025 00:00:00 +0000

Opetan kandidaatti-, maisteri- ja väitöskirjatutkijoita Helsingin yliopistossa . Vaikka lähes kaikki biotieteiden maisteri- ja väitöskirjatyöt kirjoitetaan englanniksi, keskustelen famaseutti- ja LuK-vaiheen opiskelijoiden kanssa usein siitä, pitäisikö opinnäytetyö kirjoittaa suomeksi vai englanniksi. Tulen toimeen sekä suomen että englannin kielellä, mutta päätöstä tehdessä kannattaa ottaa huomioon muutama seikka:

Kielibuusti

Fri, 17 Dec 2021 00:00:00 +0000

Uusi yritys oppia suomea! Tähän asti suurimman osan urastani olen tehnyt Helsingin Yliopiston lääketietellisessä tiedekunnassa Meilahdessa. Suomen Akatemian Research Fellow-jakson jälkeen, uramahdollisuuteni Meilahdessa olivat surkeat, koska kaikki mahdolliset avoimet työpaikat edellyttivät hyvää suomen tai ruotsin kielen taitoa. Lääkärikoulutuksessa - toisin kuin monissa muissa opinto-ohjelmissa - opetusta täytyy osata antaa Suomeksi tai Ruotsiksi. Muissa EU:n maissa on monta yliopistoa, missä voi opiskellä lääketiedettä vaikka ei osaa sanaakaan paikallisesta kielestä, mutta Suomessa ei (vielä) rekrytoidaan ulkomaalaiset opiskelijat lääkikseen. Ennen opiskeluvuosiani olin jo kerran samassa hankalassa kieliasemassa Unkarissa. Kun 1989 poliittiset muutokset Itä-Euroopassa tekivät vapan matkustamisen mahdolliseksi, päätin käydä Unkarissa. Kiinnostukseni Unkariin johtui useista unkarilaisista ystävistä, jotka asuivat entisessä Länsisaksassa maanpaossa. Kun tulin kevällä 1990 Unkariin, en osanut unkaria ollenkaan. Kuitenkin, yksikään unkarilaisista kavereistani ei ikinä puhunut minulle mitään muuta kuin unkariaa. Minulla on erityisen hienoja muistoja Tomista ja Timeasta perheineen ja kaikista heidän ystävistään, jotka kärsivällisesti kuuntelivat höpötystäni ja korjasivat kielioppilliset virheet.Tällä Suomessa tilanne on erilainen. Miksi ei kukaan halua kestää mun huonosti puhuttua suomea? Olen törmännyt ajatuksen että se johtuu sitä että suomalaiset eivät ole tottuneet vieraisiin aksentteihin. En alekirjoitan tätä selitystä. Myös entiset itäeurooppalaiset maat olivat silloin - vähän samalla tavalla kuin Suomi - eristäytyneet ja kielellisesti homogeenisia. Johtuuko se ehkä sitä että nykyään ei kenelläkään tuntuu olevan aikaa mihinkään? Kuunteleminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.Osallistuin syyslukukaudella kielibuustin kuuluvan Yliopiston tarjoamaan Suomen kielen kurssiin. Kielten opiskelu vaati paljon töitä. Ihmettelemme aina, miten pienet lapset ovat niin hyviä oppimaan kieliä, mutta unohdamme, että he oppivat kokopäivätoimisesti. Suomen kielen kurssin ansiosta muut työtehtäväni ovat varmasti kärsineet, ja tästä syystä ymmärrän täysin niitä ulkomaalaisia tutkijoita, jotka eivät tuhlaa sekuntiakaan suomen kielen oppimiseen.Minusta suomen kielen oppimisessa ongelma ei ole niin paljon kurssitarjonnassa, vaikka sekin voisi olla parempi. Ongelma on pikemminkin se että suomen kieltä ei pääse kokeilemaan elävässä elämässä, koska keskusteluryhmässä on nykyään aina joku joka - hyvästä syystä - ei osaa suomea tai ei halua oppia sitä. Omassa labrassani kaikki jäsenteen äidinkielit - Suomi mukaan lukien - ovat vähemmistökielet. Ja poikkeusetta kaikki keskustelukaverit puhuvat erinomaista englantia. Vaatii todellista vaivannäköä käyttää jotain muuta kuin englantia. Kielibuustin kursissa yksi tavoite oli että hankimme itsellemme kielikaverin, siis henkilön, jonka kanssa kommunikoimme säännöllisesti suomeksi. Itse olen puolen vuoden jälkeen vielä vailla kielikaveria. Vaikka kurssin opettajat olivat erinomaisia, kaksi tuntia suomea viikossa valitettavasti ei riittää.Tunnen useita ulkomailta Suomeen tulleita tutkijoita, jotka puhuvat erinomaista suomea. Kuitenkin suurimmalla osalla heistä on perhesiteitä Suomeen. Sen vuoksi ovat olleet tekemisessä suomalaisten kanssa, jotka eivät osaa englantia. Heidän oli pakko oppia puhumaan suomea. Samalla minulle on käynyt Unkarissa 30 vuotta sitten: silloin suurin osa ihmisistä ei opiskellut englantia koulussa. Ainoa kommunikointikieli oli unkari, ja käytin sitä koko päivän kaikissa tilanteissa.Tämä postaus on saanut inspiraationsa Reetta Vairimaan artikkelista “Claudia ja Celia” Yliopistolainen-nimisessä lehdessä (1/2018), mitä valitettavasti ei ole saatavissa netistä.

Lymfologia 2019

Sat, 12 Oct 2019 00:00:00 +0000

Viikko sitten kävin Saksassa osallistuakseni Lymphologie 2019 -konferenssiin, joka pidettiin Bad Krozingenissa Freiburgin lähellä.Konferenssin järjestävät yhdessä kahden vuoden välein DGL ( Deutsche Gesellschaft für Lymphologie ) ja GDL ( Gesellschaft Deutschsprachiger Lymphologen ). Tapahtuma on kokonaisuudessaan hyvin käytännönläheinen ja kliinisesti suuntautunut, ja se tarjoaa lukuisia työpajoja ja käytännön neuvoja. Siksi sitä suositellaan lämpimästi saksan kieltä ymmärtäville lääkäreille. Tarjolla on kuitenkin myös ”perustieteen” ohjelmaosa, ja järjestäjät onnistuvat aina rekrytoimaan tähän osioon muutamia hyviä tutkijoita (katso täältä: https://www.lymphologie-kongress.de/programm/samstag-03-10-15/) . On syytä huomata, että esitelmät pidetään saksaksi, mikä ei helpota rekrytointia. Saksan lymfologit ovat edelleen johtavassa asemassa lymfedeeman (ja viime aikoina myös lipedeeman) hoidossa ainutlaatuisesti erikoistuneiden asiantuntijoiden ja laitosten ansiosta ( Földiklinik ), mutta englanti on tullut biolääketieteellisen tutkimuksen kieleksi myös Saksassa. Tutkimustulosten levittämiselle saksan kielellä on kuitenkin edelleen tarvetta, ja siksi kirjoitan ajoittain artikkeleita saksankieliseen lehteen ”Lymphologie in Forschung und Praxis”.

Kansainvälistyminen Meilahdin kampuksen päivittäisessä toiminnassa

Mon, 22 Oct 2018 00:00:00 +0000

Tapaa rehtorit Meilahdessa Viime torstaina (18.10.2018) Helsingin yliopiston uusi rehtori Jari Niemelä sekä neljä vararehtoria (Sari Lindblom, Paula Eerola, Hanna Snellman, Tom Böhling) vierailivat Meilahdin kampuksella avoimessa kysymys- ja vastaustilaisuudessa. Tilaisuudessa ei ollut juuri lainkaan ulkomaalaisia läsnä. Näin ollen viestintäkielenä oli suomi. On selvää, että ulkomaalaiset eivät osallistu, jos he eivät ymmärrä tai puhu tilaisuuden kieltä. Ja koska ulkomaalaiset eivät osallistu, ei ole syytä muuttaa tilaisuuden kieltä, ja niin kierre jatkuu… Perinteisesti vain suomea ja ruotsiaMeilahden kampuksella on erityinen asema kielenkäytön suhteen, sillä vielä aivan äskettäin oli mahdotonta saada tutkintoa Meilahdesta ilman suomen tai ruotsin kielen taitoa, koska ainoat tutkinto-ohjelmat eivät olleet englanninkielisiä. Tilanne on kuitenkin muuttumassa (esim. psykologian laitoksen muuton myötä Meilahdille ja uusien tutkinto-ohjelmien perustamisen myötä, kuten TRANSMED ), mutta vanhat tavat ovat sitkeässä. Edelläkävijät RPU ja HiLIFEMeilahden kampuksen kansainvälistymisen edelläkävijöitä ovat Tutkimusohjelmayksikkö ja HiLIFE. Tutkimusohjelmien yksikön (RPU) sekä HiLIFE -rekrytoinnit ovat Meilahdin kampuksen kaksi kansainvälisintä osaa, ja siksi Hannu Sariola (entinen Meilahdin tutkimuksesta vastaava varadekaani) ja Tomi Mäkelä (HiLIFE-ohjelman johtaja) ottivat esille kansainvälistymisen aiheen ja huomauttivat, että yliopiston säännöt sallivat suuremman kielellisen joustavuuden kuin mitä käytännössä toteutetaan. Tähän mennessä Helsingin yliopiston ainoat viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi, vaikka englanninkielisiä opiskelijoita on kirjoilla enemmän kuin ruotsinkielisiä. Englanti on myös käytännössä lähes kaiken tieteellisen toiminnan kieli. Kotimaisten kielten ja englannin välisen tasapainon löytämiseen ei todennäköisesti ole täydellistä ratkaisua. Jos yliopisto haluaa optimoida kansainvälisen vaikutuksensa ja menestyksensä, suomen ja ruotsin roolin on väistämättä vähennettävä, ellei resursseja saada käytettäväksi huomattavasti enemmän.**Erilliset tilaisuudet?**Jotta myös ulkomaalainen henkilökunta saataisiin mukaan, tiedekunnan dekaani järjesti äskettäin tiedekunnan henkilökunnan kokouksen kahdesti: kerran englanniksi ja kerran suomeksi. En ole varma, onko tällainen erottelu pitkällä aikavälillä hyvä idea, mutta se ratkaisee ongelman käytännöllisesti ja hoitaa asian. Jos joku ehdottaisi tiedekunnan joulujuhlan jakamista kieliryhmittäin, sitä pidettäisiin syrjivänä, mutta työkokouksen osalta kukaan ei näytä vastustavan sitä…**PS:**En ole ainoa, joka on tietoinen siitä, että kansainvälistymisessä on vielä pitkä matka edessä. Helsingin yliopiston intranetissä on hyvä artikkeli, jossa esitellään uusi vararehtori Hanna Snellman ja hänen näkemyksensä asiasta: https://flamma.helsinki.fi/en/HY377022 . Yliopisto kuitenkin pitää suurimman osan mielenkiintoisesta verkkosisällöstään lukkojen takana (omassa Flamma -palvelussaan), jonne ei pääse yleisö, joka kuitenkin maksaa yliopiston laskut… Mitä yliopisto pelkää? Lisää läpinäkyvyyttä?

Jäikö Big Wheelin jalkoihin?

Fri, 24 Mar 2017 00:00:00 +0000

Kansainvälistymiseen panostamisesta huolimatta englanninkieliset tiedot koulutusuudistuksesta ovat puutteellisia ja myöhässä”Big Wheel” -uudistus vyöryy päälleni, enkä edes huomaa sitä. Yliopiston intranetissä on ollut jonkin verran englanninkielistä tietoa prosessista. Suunnitteluvaiheessa suurin osa asiakirjoista oli kuitenkin aluksi saatavilla vain suomeksi, ja käännöksistä aiheutuneen viivästyksen vuoksi ulkomaalaiset työntekijät, joilla ei ollut englannin kielen taitoa, jäivät suurelta osin prosessin ulkopuolelle. Tämän panoksen menettäminen ei todellakaan ollut hyödyllistä, sillä useat Big Wheel -uudistuksen tavoitteet liittyvät kansainvälistymiseen, kuten tutkinto-rakenteiden yhdenmukaistamiseen Euroopassa (”3+2+3-järjestelmä”) sekä tutkinto-ohjelmien kansainvälisen houkuttelevuuden ja kilpailukyvyn parantamiseen.Erinomaiset opiskelijat saattavat jäädä ilman opiskelupaikkaa yliopistossammeSyyskuussa 2017 alkavien maisteriohjelmien hakijamäärien perusteella voidaan todeta, että ohjelmien tekemiseksi ”kansainvälisesti houkutteleviksi ja kilpailukykyisiksi” on vielä paljon työtä tehtävänä. Lähes kaikilla koulutusohjelmilla hakijamäärät EU:n ja ETA:n ulkopuolelta ovat laskeneet, mikä todennäköisesti johtaa siihen, että lukukausimaksuista saatavat tulot jäävät selvästi alle yliopiston toivoman tason (Helsingin yliopiston maisterintutkinnon lukukausimaksut ovat ohjelmasta riippuen 13 000–18 000 euroa vuodessa). Menetämme todennäköisesti potentiaalisesti erinomaisia opiskelijoita, ja ilmassa on epämääräinen epäilys siitä, että koulutuksen yleinen taso saattaa kärsiä. EU:n ja ETA:n ulkopuolelta tuleville opiskelijoille on tarjolla 30 erisuuruisia apurahaa. Kuitenkin vain noin 10 stipendin saajista pystyy kattamaan lukukausimaksun kokonaan stipendillään (katso täältä: https://www.helsinki.fi/en/studying/how-to-apply/scholarship-programme) . Mielestäni myös koulutusohjelmien mainontaa voitaisiin ehdottomasti parantaa.Tiedot saatavilla olevista apurahoista: riittävän selkeitä vai sekavia? Pelkään myös, että monet potentiaaliset hakijat olivat hämmentyneitä apurahaohjelmasta (niin olin minäkin, ja olen edelleen). Oman maisteriohjelmamme verkkosivuilla ( https://www.helsinki.fi/en/programmes/master/translational-medicine-transmed ) stipendejä ei mainita näkyvästi (vai oliko se tarkoituksellista?). Vielä pahempaa on, että Helsingin yliopiston sivuilla oleva linkki, jonka avulla voi tarkistaa, joutuuko opiskelija maksamaan lukukausimaksua, on ollut jo jonkin aikaa puoliksi rikki (“Voit tarkistaa tämän Studyinfon verkkosivuston UKK:sta , onko sinun maksettava lukukausimaksuja vai ei” (alkuperäinen tällä sivulla ). Toivottavasti se kuoli vasta hakuaikojen päätyttyä…Tohtorintutkinnon koulutusuudistusBig Wheel -uudistus koskee kaikkia kolmea tutkintoa: kandidaatin, maisterin ja tohtorin (PhD) tutkintoja. Kansainvälistyminen koskee erityisesti tohtorintutkintoa ja niitä maisteriohjelmia, jotka ovat kokonaan englanninkielisiä (esim. translaatiolääketiede tai biotieteiden informaatiotekniikka). Vaikka noin puolet yksikköni (tutkimusohjelmien yksikkö) tohtoriopiskelijoista on ulkomaalaisia, tuskin kukaan heistä tietää, mistä ”Big Wheel” -uudistuksessa on kyse. Big Wheel -keskustelutilaisuus Meilahdin kampuksellaKun lähes kaikki oli jo sovittu ja päätetty, Meilahdin kampukselle ilmoitettiin Big Wheel -tiedotustilaisuudesta (31.3.2017). Sähköpostiviesti oli yksinomaan suomeksi. Olen usein antanut palautetta, kun tärkeitä tapahtumia ei ole ilmoitettu englanniksi (useimmiten ilman vastausta). Siksi kirjoitin viestin suoraan yliopiston rehtorille ja vararehtorille. Sähköpostikeskustelu on liitteenä alla. Riittää sanoa, että yliopisto on edelleen sitoutunut kansainvälistymisen edistämiseen, vaikka se ei olekaan ongelmatonta…Mistä kuulemistilaisuudessa keskusteltiinEnglanniksi käyty keskustelu keskittyi tohtorikoulutukseen. Erittäin perusteltu pyyntö oli, ettei korjattaisi sitä, mikä ei ole rikki. Kansainvälisessä vertailussa tohtorikoulutus on Suomessa suurimmaksi osaksi erinomaista, ja ainoana ongelmana pidetään sen kestoa. Tällä hetkellä suomalainen tohtorintutkinto biotieteissä edellyttää, että jatko-opiskelija julkaisee tieteellisissä lehdissä. Tämän seurauksena suurin osa tutkimuksesta Suomessa tehdään tohtoriopiskelijoiden toimesta. Vaadittavien julkaisujen tarkka lukumäärä ja laatu vaihtelevat tiedekunnittain, sillä asiasta ei ole virallista yksimielisyyttä. Tyypillisesti vaaditaan 3–5 artikkelia, ja tekijyys jaetaan tietyssä määrin. Kaikkien julkaisujen ei tarvitse olla ensimmäisen tekijän artikkeleita.Suomalaiset tohtorit ovat kilpailukykyisiäVaikka suomalaisesta yliopistosta saatu tohtorintutkinto on kansainvälisesti erittäin kilpailukykyinen, tohtorit ovat tyypillisesti paljon vanhempia kuin useimmissa muissa maissa. Tämä herättää kysymyksen: mitä sitten? Tohtoriopintojen tyypillisen keston Suomessa on yleisesti oletettu olevan noin 7 vuotta. Kukaan ei kuitenkaan tiedä tarkalleen (ei edes yliopisto itse, koska tiukkoja sääntöjä tohtoriopintojen rekisteröinnistä ei ole ollut olemassa vasta viime aikoihin asti), mutta suuntaus kohti lyhyempää kestoa (ja vähemmän vaatimuksia) näyttää olevan hyvin hidas. Voimakkaat voimat vastustavat tohtoriopintojen lyhentämistäSe, että tohtoriopinnot kestävät Suomessa niin kauan, on luonnonvalinnan tulos. Sääntelyllä painostaminen nopeampaan tohtoriopetukseen aiheuttaa monia tahattomia seurauksia. Tohtoriopintojen lyhentämistä vastaan vaikuttavat voimakkaat tekijät, erityisesti akateemista uraa tavoittelevien erittäin lahjakkaiden opiskelijoiden osalta: esimerkiksi suhteellinen helppous saada apurahaa tohtoriopintojen aikana sekä vastavalmistuneiden tohtorien korkea työttömyysaste Suomessa.Tohtorintutkintojen ikärajat rahoituksen saamiseksiKuten Kalle Saksela on tuonut esiin, yksi suurimmista esteistä tohtoriopintojen lyhentämiselle on akateemisen tutkimuksen yleinen rahoitustilanne. Jokaisella rahoituskierroksella myönnettävien apurahojen määrät laskevat uusille kaikkien aikojen alimmille tasoille. Menestyneillä hakijoilla on erittäin vakuuttava valikoima korkealaatuisia julkaisuja, joiden hankkiminen vie aikaa. Suurissa kilpailullisissa tutkimusrahoitusohjelmissa (Suomen Akatemia, ERC) asetetaan kuitenkin hakijoille rajoituksia (esim. ”enintään 7 vuotta tohtorintutkinnon suorittamisen jälkeen”), joilla ei ole mitään yhteyttä hakemuksen laatuun.Neljä vuottaVararehtori Hämäläisen erittäin selkeä viesti (Jukka Kola oli jo poistunut keskustelusta, kun kieleksi vaihdettiin englanti) oli, että tohtoriopintoja on lyhennettävä, jotta ne olisivat vertailukelpoisia muiden maiden kanssa. Tavoitteena on 3+2+4 (3 vuotta kandidaatin opintoja, 2 vuotta lisää maisterin opintoja ja sitten 4 vuotta tohtoriopintoja). Vararehtorin esittämä ajatus oli yksinkertaisesti siirtää osa opinnoista, jotka tällä hetkellä suoritetaan tohtoriopintojen puitteissa, varhaiseen postdoc-vaiheeseen. Suuri kysymys on tietysti se, kuka tämän siirron maksaa? Tutkimusrahoitusta on lisättävä huomattavasti, jotta postdoc-tutkijoiden palkat voidaan maksaa, ellei haluta heikentää kotimaisen tutkimustuotannon kokonaistasoa. Jo nyt postdoc-tutkijan palkkaaminen Akatemian tutkijabudjetilla on lähes taloudellista itsemurhaa.