Imusuonisto on Michael’s Domain

Onko kaloilla hengitysvaikeuksia?

Fri, 28 Jun 2024 00:00:00 +0000

Kalat hengittävät kiduksillaan, mutta monille niistä tämä on kirjaimellisesti vain puoli totuutta. Vaikeus saada happea vedestä on se yksittäinen tekijä, joka eniten on muokannut kalojen evoluutiota. Maaeläimet altistuvat pääosin samalle happipitoisuudelle, mutta kalojen on toimittava vesissä, joiden happipitoisuus vaihtelee huomattavasti ja muuttuu nopeasti. Lisäksi vesi sisältää paljon vähemmän happea kuin ilma, ja hapen diffuusio vedessä on suuruusluokkia hitaampaa kuin hapen diffuusio ilmassa. Siksi kalojen evoluutio joutui keksimään luovia tapoja

Onko kaloilla imusuonistoa?

Sat, 27 Jan 2024 00:00:00 +0000

Lue koko taustatarina ennakkopainoksestamme: https://doi.org/10.20944/preprints202312.2119.v1 . On vaikea uskoa, että tiedeyhteisö ei pääse yksimielisyyteen siitä, onko seeprakalalla imusuonistoa. Seeprakala on yksi biologian menestyneimmistä malliorganismeista, ja voisi olettaa, että tunnemme sen verisuoniston rakenteen kokonaisuudessaan. Kuitenkin jo W. Vogelin vuonna 1981 julkaisemasta artikkelista lähtien ( https://doi.org/10.1515/znc-1981-5-627 ) lähtien monet kalafysiologit ovat kannattaneet käsitystä, ettei kaloilla ole imusuonia, ja useimmat nykyiset kalafysiologian oppikirjat ovat omaksuneet tämän näkemyksen. Samaan aikaan useiden laboratorioiden luotettavat julkaisut osoittavat, että kaloilla on imusuonia ( https://doi.org/10.1038/nm1427 , https://doi.org/10.1016/j.cub.2006.05.026 ). Mistä on kyse? Kun Yanivin laboratorio julkaisi vuonna 2022 tutkimuksen, jonka mukaan zebrakalan alkion imusuonet voivat erilaistua verisuoniksi ( https://doi.org/10.1038/s41586-022-04766-2 ), näytti yhtäkkiä mahdolliselta yhdistää nämä kaksi ristiriitaista näkemystä. Lyhyesti sanottuna: Useimmilla kaloilla alkion imusuonisto transdifferentioituu kehityksen aikana verisuoniksi, jotka muodostavat sydän- ja verisuonijärjestelmän erikoistuneen osajärjestelmän (ns. toissijainen verisuonisto). Transdifferentiaation aste näyttää vaihtelevan melko paljon kalalajien välillä, ja jotkut verisuonet – erityisesti rintakanava – saattavat säilyttää hybridifenotyypin. Kuten huippulehdissä niin usein tapahtuu, Dasin ym. alkuperäisessä artikkelissa ei käsitelty 100 vuotta kestänyttä kiistaa eikä sen käänteentekevien havaintojen seurauksia. Vaikka Kari Alitalo ja minä teimme niin lyhyessä kommentissa ( https://rdcu.be/cOjJ0 ), aiheen käsittelyyn tarvitaan enemmän tilaa. Vaikka kiista kalojen imusuonistosta on kaukana ratkaisusta, vaikuttaa tärkeältä kirjata keskustelun nykytilanne tieteelliseen kirjallisuuteen. Lisäksi halusimme kuvata erittäin todennäköisen konsensusmallin, jonka pohjalta tulevia kokeita voidaan suunnitella. Tuloksena on laajennettu katsaus; toivomme, että nautitte sen lukemisesta. Jos löydätte jotain, josta ette pidä, kertokaa siitä meille ehdottomasti! Erityisesti, jos voitte perustella kritiikkinne tiedoilla tai järkevillä argumenteilla. Olemme lähettäneet käsikirjoituksen arvioitavaksi ja parannamme sitä mielellämme palautteenne perusteella.

Duodecim-lehdessä julkaistu katsaus: Imusuonet ja silmä

Fri, 28 Aug 2020 00:00:00 +0000

Englanti on ylivoimaisesti tärkein kieli tieteen alalla. Toisinaan on kuitenkin tarvetta kohdistaa viestintä muille kohderyhmille kuin akateemisille tutkijoille. Suomessa kahden viikon välein ilmestyvä Duodecim on luultavasti se lääketieteellinen lehti, jolla on suurin tavoittavuus kotimaisten lääketieteen ammattilaisten keskuudessa. Siksi syntyi ajatus suomenkielisestä katsauksesta. Tarkastelemme kolmesta eri näkökulmasta (Sirpa Loukovaaran, Kaisa Lehden ja Michael Jeltschin laboratorioista käsin) proliferatiivista diabeettista retinopatiaa (PDR), joka on silmäkomplikaatio, joka kehittyy hitaasti vuosikymmenien kuluessa diabeetikoilla ja joka on edelleen merkittävä sokeuden syy. PDR:n hoito on usein vähemmän onnistunutta kuin se potentiaalisesti voisi olla. Tärkeää on, että esittelemme myös PDR-tutkimuksen edistysaskeleita, joista saattaa syntyä uusia ideoita nykyisten hoitokäytäntöjen parantamiseksi. Katsauksen alkuperäinen suomenkielinen versio on juuri julkaistu verkossa: https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2020/16/duo15739 . Englanninkielinen käännös on saatavilla Zenodosta: https://doi.org/10.5281/zenodo.4005517 .

SVS vai imukudos?

Sun, 26 Jan 2014 00:00:00 +0000

Vuonna 2003 kirjoitin katsausartikkelin imukudoksesta , jossa käsittelin lyhyesti imukudoksen yleistä rakennetta eri eläimillä ja erehdyin kalojen imusuonistoa koskevassa osassa. Tai ainakin se oli puutteellinen. Vaikka nisäkkäät, linnut, matelijat ja sammakkoeläimet ovat melko helposti määriteltäviä eläinluokkia, ei ole olemassa eläinluokkaa ”kalat”. ”Kaloja” voidaan luokitella eri tavoin, mutta elävien ”kalojen” luokittelemiseksi tarvitaan vähintään kolme eläinluokkaa: rustokalat, säteeväiset luukalat ja lohkeeväiset kalat. Lähes kaikki kalojen imusuonijärjestelmää koskeva tutkimus on kohdistunut teleosteihin (yksi säteeväisten luukalojen kolmesta alaluokasta). Teleostei-ryhmään kuuluu suurin osa elävistä kaloista, mukaan lukien eniten tutkittu seeprakala (Danio rerio) . Joten kaikki seuraava koskee tätä alaluokkaa (eikä siten välttämättä päde haikaloihin ja sampiin, mainitakseni vain kaksi ei-teleostei-kalaa).

Viemärien avaaminen

Mon, 01 Aug 2005 00:00:00 +0000

Phyllida Brownin Nature-lehdessä julkaistu mielenkiintoinen artikkeli, jossa kuvataan VEGF-C/VEGFR-3-signaalinvälitysketjun löytämistä ja sitä, miten imukudosjärjestelmää koskevasta tutkimuksesta tuli ajankohtainen aihe: https://www.nature.com/articles/436456a .

Imusuonisto eri selkärankaisten luokissa

Fri, 25 Jan 2002 00:00:00 +0000