Helsingin yliopisto hävisi oikeudenkäynnin, jossa käsiteltiin vuoden 2015 joukkovähentämismenettelyjen laillisuutta

Wed, 16 Oct 2019 00:00:00 +0000

Vuonna 2015 Helsingin yliopisto irtisanoi noin 370 työntekijäänsä (eikä jatkanut ehkä yhtä monen määräaikaisia työsopimuksia). Monet selvisivät vain siksi, että heidän työsopimuksensa eivät päättyneet juuri silloin, kun yliopiston hallinnon ”keskuskomitea” reagoi liioitellusti tajutessaan, kuinka huonoksi yliopiston taloudellinen tilanne oli todellisuudessa muuttunut. Noin 10 vuotta kestänyt konservatiivinen talouskurinpito huipentui keväällä 2015 valittuun hallitukseen, jota johti suomalainen liikemies Juha Sipilä, joka oli osasyyllinen niihin massiivisiin rahoituksen leikkauksiin, jotka johtivat vuoden 2015 lopun laajamittaisiin irtisanomisiin. Viime kuussa suomalainen käräjäoikeus totesi, että irtisanomiset eivät olleet laillisia siinä mielessä, että Helsingin yliopisto ei noudattanut Suomen lakia useilta osin (” Yhteistoimintamenettelylaki ”, englanniksi suunnilleen ”Act on Collaboration in Businesses”). Erityisesti tuomioistuin moitti yliopistoa sen tiedotuspolitiikasta ja siitä, ettei se ollut yrittänyt neuvotella irtisanomisten vaihtoehtoja. Tämä oli juuri se tunne, joka useimmilla työntekijöillä oli tuolloin: keskushallinto oli kyhännyt ”ratkaisun” joissakin suljettujen ovien takana pidetyissä kokouksissa kuulematta yhtään sidosryhmää, ja sitten se ajoi tätä ratkaisua huolettomasti seurauksista piittaamatta. Kantajille myönnetyt korvaukset olivat 5 000 tai 6 000 euroa työsuhteen kestosta riippuen. Voidaan keskustella Yhdysvaltain oikeuskäytännön korvausnäkökulman eduista ja haitoista (joiden tavoitteena on pikemminkin ennaltaehkäisy kuin korvaus), mutta jopa taloudellisissa vaikeuksissa olevalle yliopistolle 64 000 euroa (mukaan lukien 35 000 euroa oikeudenkäyntikuluja ja 29 000 euroa korvauksia viidelle kantajalle) ei juurikaan auta kantajia eikä estä yhtään yliopistoa toistamasta tällaisia toimia. Ja vastauksesta päätellen yliopiston keskushallinto ei ole samaa mieltä käräjäoikeuden näkemyksestä, jonka mukaan menettely ei ollut lainmukainen. Skandinavian suurin päivälehti Helsingin Sanomat raportoi tästä tapauksesta: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006245821.html sekä monissa muissa lehdissä, kuten http://www.acatiimi.fi/6_2019/12.php .

Hyvää johtajuutta?

Mon, 02 May 2016 00:00:00 +0000

Kun aloitin pää tutkijana Helsingin yliopistossa , minua kehotettiin osallistumaan Henkilöstökoulutuksen järjestämään ”Hyvä johtajuus” -kurssille. Yhdessä 14 muun tutkimusryhmän johtajan kanssa opiskelin marraskuun 2013 ja maaliskuun 2014 välisenä aikana Sanna-Marja Heiminon ja muiden asiantuntijoiden johdolla muun muassa ”taitoja, joilla voi tehokkaasti kehittää, valmentaa, voimaannuttaa ja johtaa muita parhaiden tulosten saavuttamiseksi”.Kurssin päätteeksi meillä oli illallinen Jukka Kolan kanssa, jota pidetään nykyään vastuussa laajamittaisten (ja monien tarkkailijoiden mielestä liioiteltujen) kustannussäästöjen toteuttamisesta , jotka pakotettiin yliopistolle vallitsevien poliittisten voimien määräämien budjettileikkausten seurauksena.En halua tässä keskustella siitä, olivatko tällaiset radikaalit toimenpiteet välttämättömiä vai olisiko vähemmän laaja säästöstrategia riittänyt. Jopa päätös siitä, säästetäänkö vai harjoitetaanko alijäämäistä taloudenpitoa talouden laskusuhdanteessa, ei useimmiten perustu tosiasioihin vaan ideologiaan. Taloustieteessä kovat tiedot lisäksi vaikuttavat muodit ja ajan henki. Siksi ei ole yllättävää, että tunnetut taloustieteilijät ovat eri mieltä alijäämäisen taloudenpidon vaikutuksista. Mutta nyt eksyn aiheesta… Halusin vain ilmaista täydellisen pettymykseni. En säästötoimiin sinänsä, vaan siihen, MITEN säästöt toteutettiin suhteessa niihin ”hyvän johtajuuden” käytäntöihin, joita meitä on kehotettu noudattamaan. Päätöksistä ei keskusteltu riittävän avoimesti. Vieläkin monien irtisanomisten perusteet ovat käsittämättömiä ja kiistanalaisia (ks. esim. tämä artikkeli Suomen suurimmassa sanomalehdessä Helsingin Sanomissa). Koska avoimuus puuttui selvästi, yliopiston ylimmän johdon puheet hyvästä johtajuudesta näyttivät olevan lähinnä pelkkää sanahelinää. En epäile, etteivätkö he ajattelisi yliopiston yleisen edun parasta. Mutta kuka määrittelee yliopiston edun? Useimmat oligarkit määrittelevät sen itse, eikö niin? Siksi ei ole yllättävää, että äskettäisessä työhyvinvointikyselyssä tyytyväisyys yliopistotason strategiseen johtamiseen (rehtorit ja vararehtorit) oli kaikkien aikojen alimmillaan. Jos kysely toistettaisiin nyt, tulokset olisivat todennäköisesti paljon huonompia, varsinkin jos irtisanotuilla olisi vielä sananvaltaa. Huomionarvoista on, että johtoa ei enää luota pelkästään Helsingin yliopiston tavallinen työntekijä. Minusta tuntuu, että epäluottamus leviää nyt tutkijoiden keskuudessa kaikissa uran vaiheissa. Millainen tulevaisuus on mahdollinen tällaisessa tilanteessa? Google nimetään jatkuvasti yhdeksi parhaista amerikkalaisista työpaikoista, ja siellä päätettiin käyttää miljoonia dollareita ja useita vuosia tutkimaan, miten luodaan parhaat työryhmät. Yksittäinen ratkaisevin tekijä tiimin innovaatiotulosten, luovuuden ja tuottavuuden määrittämisessä oli psykologinen turvallisuus ( katso tämä NYT Magazine -artikkeli ). Arvaa, kuinka turvalliseksi yliopiston työntekijät tuntevat olonsa tällä hetkellä. Kun keskustelimme Jukka Kolan kanssa, olin erittäin vaikuttunut hänen selkeästä sitoutumisestaan Helsingin yliopiston kansainvälistämisen edistämiseen. Mietin kuitenkin jo silloin, kuinka realistinen tavoite ”rekrytoida aktiivisesti kansainvälistä huippuhenkilöstöä” on. Nyt näyttää entistäkin epätodennäköisemmältä, että tämä tavoite voitaisiin saavuttaa merkittävällä tavalla, sillä yliopistot ovat alkaneet kokea uuden aivovuodon aallon. Jopa opiskelijatasolla, jossa kansainvälistyminen on edistynyt huikeasti viimeisten 20 vuoden aikana, saatamme nähdä laskua EU:n ja ETA:n ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksujen käyttöönoton .

Irtisanomiset on Michael’s Domain

Helsingin yliopisto hävisi oikeudenkäynnin, jossa käsiteltiin vuoden 2015 joukkovähentämismenettelyjen laillisuutta

Hyvää johtajuutta?