Uuden raitiovaunun huonot tärinät

Mon, 03 Apr 2023 00:00:00 +0000

Työpaikkani suihkut olvat käyttökiellossa Helsingin yliopiston Viikin kampuksen edessä kulkevan uuden raitiovaunulinjan vuoksi. Raitiovaunun koeajojen aikana huomasin halkeamia pukuhuoneen seinässä ja suihkuissa. Ilmoitin näistä halkeamista joskus helmikuussa. Ymmärtääkseni yliopiston rakennusten kunto oli dokumentoitu ennen raitiovaunulinjan rakentamisen aloittamista. Nyt tutkitaan, johtuivatko lisävahingot ratikkalinjan rakentamisesta tai koeajoista.Pyöräilen tai juoksen töihin, ja käyn siksi suihkussa joka aamu. Aamurutiineistani on tullut vaikeampia, koska korvaavissa suihkuissa ei ole teilineitä eikä kuivauskappia, johon voisin ripustaa märät vaatteeni ja pyyhkeeni kuivumaan. Vaikka tästä aiheutuu jonkin verran haittaa, vakavimmat seuraukset eivät vaikuta minuun jos raitiovaunun liikennöinnissä on syy-yhteys seinävahinkoon: Yliopistolla on kalliita tutkimuslaitteita, jotka ovat herkkiä tärinälle.On käsittämätöntä, miten yliopiston ylin hallinto on voinut sopia Helsingin kaupungin kanssa raitiovaunulinjan ajamisesta suoraan yliopiston rakennuksen eteen. Itse asiassa raitiovaunu tekee nyt kiertotien Viikinkaarta pitkin. Luonnollisempi ja lyhyempi reitti olisi ollut noin 200 metriä nykyisestä radasta etelään (Viikintietä pitkin). Se olisi estänyt kaikki ongelmat. Jotta raiteet voitiin rakentaa suoraan Biokeskus 1:n ja 2:n eteen, miljoonia euroja tuhlattiin tärinänvaimennuselementteihin, joilla suojellaan huippulaitteitamme tärinältä. Ja ehkäpä kaikki nämä rahat menivät hukkaan, jos osoittautuu, että tärinänvaimennus on riittämätön.

Hyvää johtajuutta?

Mon, 02 May 2016 00:00:00 +0000

Kun aloitin pää tutkijana Helsingin yliopistossa , minua kehotettiin osallistumaan Henkilöstökoulutuksen järjestämään ”Hyvä johtajuus” -kurssille. Yhdessä 14 muun tutkimusryhmän johtajan kanssa opiskelin marraskuun 2013 ja maaliskuun 2014 välisenä aikana Sanna-Marja Heiminon ja muiden asiantuntijoiden johdolla muun muassa ”taitoja, joilla voi tehokkaasti kehittää, valmentaa, voimaannuttaa ja johtaa muita parhaiden tulosten saavuttamiseksi”.Kurssin päätteeksi meillä oli illallinen Jukka Kolan kanssa, jota pidetään nykyään vastuussa laajamittaisten (ja monien tarkkailijoiden mielestä liioiteltujen) kustannussäästöjen toteuttamisesta , jotka pakotettiin yliopistolle vallitsevien poliittisten voimien määräämien budjettileikkausten seurauksena.En halua tässä keskustella siitä, olivatko tällaiset radikaalit toimenpiteet välttämättömiä vai olisiko vähemmän laaja säästöstrategia riittänyt. Jopa päätös siitä, säästetäänkö vai harjoitetaanko alijäämäistä taloudenpitoa talouden laskusuhdanteessa, ei useimmiten perustu tosiasioihin vaan ideologiaan. Taloustieteessä kovat tiedot lisäksi vaikuttavat muodit ja ajan henki. Siksi ei ole yllättävää, että tunnetut taloustieteilijät ovat eri mieltä alijäämäisen taloudenpidon vaikutuksista. Mutta nyt eksyn aiheesta… Halusin vain ilmaista täydellisen pettymykseni. En säästötoimiin sinänsä, vaan siihen, MITEN säästöt toteutettiin suhteessa niihin ”hyvän johtajuuden” käytäntöihin, joita meitä on kehotettu noudattamaan. Päätöksistä ei keskusteltu riittävän avoimesti. Vieläkin monien irtisanomisten perusteet ovat käsittämättömiä ja kiistanalaisia (ks. esim. tämä artikkeli Suomen suurimmassa sanomalehdessä Helsingin Sanomissa). Koska avoimuus puuttui selvästi, yliopiston ylimmän johdon puheet hyvästä johtajuudesta näyttivät olevan lähinnä pelkkää sanahelinää. En epäile, etteivätkö he ajattelisi yliopiston yleisen edun parasta. Mutta kuka määrittelee yliopiston edun? Useimmat oligarkit määrittelevät sen itse, eikö niin? Siksi ei ole yllättävää, että äskettäisessä työhyvinvointikyselyssä tyytyväisyys yliopistotason strategiseen johtamiseen (rehtorit ja vararehtorit) oli kaikkien aikojen alimmillaan. Jos kysely toistettaisiin nyt, tulokset olisivat todennäköisesti paljon huonompia, varsinkin jos irtisanotuilla olisi vielä sananvaltaa. Huomionarvoista on, että johtoa ei enää luota pelkästään Helsingin yliopiston tavallinen työntekijä. Minusta tuntuu, että epäluottamus leviää nyt tutkijoiden keskuudessa kaikissa uran vaiheissa. Millainen tulevaisuus on mahdollinen tällaisessa tilanteessa? Google nimetään jatkuvasti yhdeksi parhaista amerikkalaisista työpaikoista, ja siellä päätettiin käyttää miljoonia dollareita ja useita vuosia tutkimaan, miten luodaan parhaat työryhmät. Yksittäinen ratkaisevin tekijä tiimin innovaatiotulosten, luovuuden ja tuottavuuden määrittämisessä oli psykologinen turvallisuus ( katso tämä NYT Magazine -artikkeli ). Arvaa, kuinka turvalliseksi yliopiston työntekijät tuntevat olonsa tällä hetkellä. Kun keskustelimme Jukka Kolan kanssa, olin erittäin vaikuttunut hänen selkeästä sitoutumisestaan Helsingin yliopiston kansainvälistämisen edistämiseen. Mietin kuitenkin jo silloin, kuinka realistinen tavoite ”rekrytoida aktiivisesti kansainvälistä huippuhenkilöstöä” on. Nyt näyttää entistäkin epätodennäköisemmältä, että tämä tavoite voitaisiin saavuttaa merkittävällä tavalla, sillä yliopistot ovat alkaneet kokea uuden aivovuodon aallon. Jopa opiskelijatasolla, jossa kansainvälistyminen on edistynyt huikeasti viimeisten 20 vuoden aikana, saatamme nähdä laskua EU:n ja ETA:n ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksujen käyttöönoton .

Jukka Kola on Michael’s Domain

Uuden raitiovaunun huonot tärinät

Hyvää johtajuutta?