https://jeltsch.org/fi/tags/kalojen-fysiologia/Recent content in Kalojen Fysiologia on Michael’s DomainHugofiCopyright © 2002 - 2026 Michael Jeltsch.Fri, 24 Jul 2026 00:18:18 +0300https://jeltsch.org/fi/piscine-lymphatics/Sat, 27 Jan 2024 00:00:00 +0000https://jeltsch.org/fi/piscine-lymphatics/<p>Lue koko taustatarina ennakkopainoksestamme: <a href="https://doi.org/10.20944/preprints202312.2119.v1" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow">https://doi.org/10.20944/preprints202312.2119.v1&nbsp; <svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"><use href="#fas-up-right-from-square"></use></svg></a> . On vaikea uskoa, että tiedeyhteisö ei pääse yksimielisyyteen siitä, onko seeprakalalla imusuonistoa. Seeprakala on yksi biologian menestyneimmistä malliorganismeista, ja voisi olettaa, että tunnemme sen verisuoniston rakenteen kokonaisuudessaan. Kuitenkin jo W. Vogelin vuonna 1981 julkaisemasta artikkelista lähtien ( <a href="https://doi.org/10.1515/znc-1981-5-627" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow">https://doi.org/10.1515/znc-1981-5-627&nbsp; <svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"><use href="#fas-up-right-from-square"></use></svg></a> ) lähtien monet kalafysiologit ovat kannattaneet käsitystä, ettei kaloilla ole imusuonia, ja useimmat nykyiset kalafysiologian oppikirjat ovat omaksuneet tämän näkemyksen. Samaan aikaan useiden laboratorioiden luotettavat julkaisut osoittavat, että kaloilla on imusuonia ( <a href="https://doi.org/10.1038/nm1427" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow">https://doi.org/10.1038/nm1427&nbsp; <svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"><use href="#fas-up-right-from-square"></use></svg></a> , <a href="https://doi.org/10.1016/j.cub.2006.05.026" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow">https://doi.org/10.1016/j.cub.2006.05.026&nbsp; <svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"><use href="#fas-up-right-from-square"></use></svg></a> ). Mistä on kyse? Kun Yanivin laboratorio julkaisi vuonna 2022 tutkimuksen, jonka mukaan zebrakalan alkion imusuonet voivat erilaistua verisuoniksi ( <a href="https://doi.org/10.1038/s41586-022-04766-2" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow">https://doi.org/10.1038/s41586-022-04766-2&nbsp; <svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"><use href="#fas-up-right-from-square"></use></svg></a> ), näytti yhtäkkiä mahdolliselta yhdistää nämä kaksi ristiriitaista näkemystä. Lyhyesti sanottuna: Useimmilla kaloilla alkion imusuonisto transdifferentioituu kehityksen aikana verisuoniksi, jotka muodostavat sydän- ja verisuonijärjestelmän erikoistuneen osajärjestelmän (ns. toissijainen verisuonisto). Transdifferentiaation aste näyttää vaihtelevan melko paljon kalalajien välillä, ja jotkut verisuonet – erityisesti rintakanava – saattavat säilyttää hybridifenotyypin. Kuten huippulehdissä niin usein tapahtuu, Dasin ym. alkuperäisessä artikkelissa ei käsitelty 100 vuotta kestänyttä kiistaa eikä sen käänteentekevien havaintojen seurauksia. Vaikka Kari Alitalo ja minä teimme niin lyhyessä kommentissa ( <a href="https://rdcu.be/cOjJ0" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow">https://rdcu.be/cOjJ0&nbsp; <svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"><use href="#fas-up-right-from-square"></use></svg></a> ), aiheen käsittelyyn tarvitaan enemmän tilaa. Vaikka kiista kalojen imusuonistosta on kaukana ratkaisusta, vaikuttaa tärkeältä kirjata keskustelun nykytilanne tieteelliseen kirjallisuuteen. Lisäksi halusimme kuvata erittäin todennäköisen konsensusmallin, jonka pohjalta tulevia kokeita voidaan suunnitella. Tuloksena on laajennettu katsaus; toivomme, että nautitte sen lukemisesta. Jos löydätte jotain, josta ette pidä, kertokaa siitä meille ehdottomasti! Erityisesti, jos voitte perustella kritiikkinne tiedoilla tai järkevillä argumenteilla. Olemme lähettäneet käsikirjoituksen arvioitavaksi ja parannamme sitä mielellämme palautteenne perusteella.</p>