Koulutus on Michael’s Domain

Takaisin monografiaan?

Thu, 01 Feb 2024 00:00:00 +0000

Suomi oli tullut kansainvälisesti tunnetuksi korkeasti koulutettujen tohtoreiden tuottajana STEM-aloilla. Tämä johtui vaatimuksesta julkaista 4–5 tieteellistä artikkelia arvostetuissa tieteellisissä lehdissä. Ei ole yllättävää, että tämän saavuttaminen kesti keskimäärin noin seitsemän vuotta. Nykyään suomalaiset tohtorit ovat kansainvälisesti kenties paremmin tunnettuja siitä, että he ovat valmistuessaan suhteellisen iäkkäitä. Itse olin 34-vuotias kun sain tohtorihattuni . Minulta kesti hieman alle kuusi vuotta.Toisaalta ohjaajani oli niin viisas, että antoi minun tehdä mitä halusin, ja vietin melko paljon aikaa sivuprojekteissa, jotka eivät oikeastaan edistäneet etenemistäni kohti tutkintotodistusta. Se tarkoitti kuitenkin myös sitä, että hankin taitoja, tietoa ja verkostoja, joita en muuten olisi saanut. Jos 10 000 tunnin sääntöä tulkitaan kirjaimellisesti, 10 000 tuntia vastaa melko tarkalleen kuuden vuoden tohtoriopintoja.Tällä hetkellä Suomen opetusministeriö haluaa lyhentää tohtorintutkinnon suorittamiseen vaadittavan ajan kolmeen vuoteen. Tämä artikkeli World University News -lehdessä on tähän mennessä laajin englanninkielinen artikkeli, joka on julkaistu tästä hankkeesta. Kysymykseni ovat: Miksi? ja Miten? Miksi on melko ilmeistä: Suomi on jäänyt jälkeen OECD:n tilastoissa korkeasti koulutettujen ammattilaisten määrässä. Näiden lukujen parantamiseksi Suomi tarvitsee lisää tohtoreita. Ja koska keskittymiskyvyltään heikentyneiltä poliitikoilta ei voi odottaa kuuden vuoden odottelua, on loogista, että he suostuvat käyttämään rahaa tutkintomäärien kasvattamiseen, edellyttäen että se tapahtuu nopeasti.Mutta entä miten? Miten tohtoriopiskelijat voivat oppia kolmessa vuodessa sen, mitä he aiemmin oppivat kuudessa vuodessa? Jos se olisi mahdollista, se tarkoittaisi, että nykyinen tohtorikoulutuksemme on valtavan tehotonta. Voimmeko tiivistää sen kolmeen vuoteen laadusta tinkimättä? Optimointimahdollisuuksia on selvästi olemassa. Erityisesti opintojen rahoituksen osalta. Yliopistojen palkkaamia tohtoriopiskelijapaikkoja on jatkuvasti puuttunut. Tämän seurauksena monet tohtoriopiskelijat käyttävät merkittävän osan ajastaan apurahojen hakemiseen tai – mikä vielä pahempaa – osa-aikatyöhön saadakseen toimeentulonsa kasaan. Vaikka palkkaaminen on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan, se ei lyhennä vaadittavaa aikaa 50 prosentilla. Tieteessä on jotain ärsyttävää, jota poliitikot eivät ehkä täysin ymmärrä: Tieteellisten kokeiden tuloksia on mahdotonta ennustaa. Juuri tämä tosiasia on ainoa syy, miksi niitä ylipäätään tehdään! Jos kokeiden tuloksia ei kuitenkaan voi ennustaa, ei voida ennustaa myöskään sitä, kuinka kauan työn valmistuminen ja tulosten julkaiseminen kestää. Jotta tohtorintutkinnon suorittamisprosessi voitaisiin pakottaa kolmivuotiseksi, ennustettavaksi matkaksi, meidän on kaivettava syvälle akateemisten temppujen kirstusta ja herätettävä ”monografia” henkiin. Monografia on vaihtoehtoinen tapa saavuttaa tohtorintutkinto. Vaikka se on paperilla yhä olemassa, se oli käytännössä kuollut STEM-aloilla jo vuosikymmeniä sitten, sillä yli 99 % kaikista STEM-alan tohtorintutkinnoista perustuu julkaisuihin. Joillakin aloilla ja tiedekunnissa monografia on säilyttänyt suuremman osuuden, mutta sen suosio on vähentynyt kaikkialla erittäin hyvistä syistä. Mutta nyt se on palannut! Monografian avulla et avaa tieteellistä tuotantoasi tiedeyhteisölle vertaisarviointia, parantamista ja arvostusta (viittausten muodossa) varten. Sen sijaan kirjoitat tutkimustuloksesi satojen sivujen paksuiseksi käsikirjoitukseksi, jota tarkastelevat vain ohjaajasi ja kaksi tiedekuntaneuvoston nimittämää ulkopuolista asiantuntijaa. Mikä siinä voisi mennä pieleen? Toivon olevani väärässä, mutta kolmivuotinen tohtorikoulutus ei todennäköisesti pysty tarjoamaan samaa kuin kuusivuotinen tohtorikoulutus. Lisäksi on muita tekijöitä, jotka hidastavat tarpeettomasti tohtorikoulutusta, mutta joita nykyisessä pilottihankkeessa ei käsitellä. Merkittävin huomiotta jätetty tekijä on ohjaajien ja opiskelijoiden välinen suhde. Yliopistojen perustoimintojen rahoituksen jatkuvan suhteellisen vähenemisen vuoksi suomalaisten yliopistojen opettajat ja ohjaajat ovat jo nyt erittäin kuormitettuja, ja nykyinen ”epäoptimaalinen” ohjaaja-opiskelija-suhde heikkenee entisestään, kun suomalaisten yliopistoihin tulee ensi vuoden aikana 1 000 uutta tohtoriopiskelijaa. Ymmärrän täysin halun yhdenmukaistaa tohtorintutkintoa Euroopan tasolla (asia, jonka olemme toteuttaneet enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi kandidaatti- ja maisterintutkintojen osalta vuodesta 1999 lähtien Bolognan prosessin myötä). Emme vielä tunne monia tämän pilottihankkeen toteutuksen yksityiskohtia. On kuitenkin täysin selvää, että useimpia todellisia sidosryhmiä ei ole koskaan kuultu, kun tätä pilottihanketta kehitettiin.PÄIVITYSSuomalaisessa päivälehdessä ”Helsingin Sanomat” on julkaistu kaksi artikkelia tästä pilottihankkeesta, joissa käsitellään kahta tärkeintä kritiikin kohdetta, jotka on kohdistettu 1000tohtoriopiskelijahanketta kohtaan, nimittäin tohtorikoulutuksen laadun heikkeneminen, joka näyttää väistämättömältä, sekä rahoituksen erittäin epätasainen jakautuminen eri tieteenalojen välillä: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010217525.html https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000010242698.html PÄIVITYSHelsingin yliopisto on vihdoin julkaissut tietoja tulevasta hakukierroksesta. Sivua ei löydy uutisvirrasta, vaan sen löytämiseksi on tiedettävä tarkalleen, mitä etsii. Tämä on haitallista, kun otetaan huomioon, että hakuaika on vain kaksi viikkoa: https://www.helsinki.fi/en/research/doctoral-school/doctoral-education-pilot

Suomen 1000 tohtoria -pilottihanke

Tue, 28 Nov 2023 00:00:00 +0000

Suomen hallitus aikoo rahoittaa 1 000 uutta, täysin rahoitettua tohtoriopiskelijapaikkaa, jotka aloitetaan lukuvuonna 2024/2025. Rahat (85 000 €/vuosi kutakin tohtoriopiskelijaa kohti) jaetaan kilpailun perusteella suomalaisten yliopistojen kesken, ja osa varoista käytetään tohtoriopiskelijoiden palkkojen maksamiseen kolmen vuoden ajan. Ehkä yksi tämän aloitteen taustalla olevista syistä on se, että Suomi on jäänyt jälkeen OECD:n tilastoissa korkeasti koulutettujen työntekijöiden määrässä. Kysymys on, nostaako tämä kertaluonteinen meno todella koulutustasoa vai vain kasvattaa lukuja. Tohtoriopintojen keskimääräinen kesto on Suomessa noin seitsemän vuotta. Jotta kolmivuotiset tohtoriopinnot voitaisiin toteuttaa näin laajassa mittakaavassa, on odotettavissa, että tohtorintutkinnon vaatimuksia madalletaan. Itse asiassa vaatimuksia on jo lievennetty, mutta lisää ”lievennyksiä” saattaa vielä olla tulossa. Näiden lisäksi yliopistot pyrkivät virtaviivaistamaan kafkamaisen absurdia ja keskiaikaista hallintoprosessia, joka voi helposti kestää puoli vuotta viimeisen käsikirjoituksen valmistumisesta varsinaisen tohtorintodistuksen saamiseen.Monet muut tiedotusvälineet ovat raportoineet tästä pilottihankkeesta; tässä on yksi artikkeli, joka on saatavilla myös englanniksi: https://acatiimi.fi/2023/11/28/for-once/Although Vaikka useimmat ovat tyytyväisiä lisärahoitukseen, lähes kaikki suhtautuvat asiaan jossain määrin skeptisesti. Hyvät aikomukset eivät riitä, ja tässä pilottihankkeessa on monia vakavia ongelmia:

Tutkimuksen tekeminen ilman syvällistä tietoa

Mon, 12 Sep 2022 00:00:00 +0000

Arvoisa professori Jeltsch, nimeni on Shahid ja opiskelen lääketiedettä. Olen kiinnostunut molekyylibiologiasta ja biokemiasta. Valitettavasti opintosuunnitelmaani ei sisälly kovin monia nykyaikaisia molekyylibiologian tutkimusmenetelmiä. Haluan kuitenkin perehtyä tähän alaan niin hyvin, että pystyn luottavaisin mielin esittämään hypoteesin ja mahdollisen hoitomenetelmän jollekin sairaudelle. Tavoitteenani olisi testata tätä hypoteesia molekyylibiologien ja muiden asiantuntijoiden muodostaman tutkimusryhmän avulla. Siksi en tarvitse syvällistä tietämystä. Tällä kirjeellä pyydän teidän kaltaistanne ammattitutkijaa ohjaamaan minut lähteisiin, joiden avulla voisin hankkia tällaiselle hankkeelle tarvittavan asiantuntemuksen. Mitkä kirjat tai materiaalit sopisivat opiskeluun? Mainitsen myös, että minulla on pääsy kaikkiin merkittäviin tieteellisiin kustantajiin yliopistomme kirjaston kautta. Kiitos avustanne, Shahid. Sain yllä olevan pyynnön sähköpostitse muutama kuukausi sitten. Kannustan opiskelijoita aina menemään opetussuunnitelman tarjoamaa pidemmälle. Tämä ei tarkoita, etteikö hyvä ”tavallinen” koulutus antaisi mahdollisuutta olla osa tuottavaa tiimiä. Mutta ilman opetussuunnitelman ulkopuolelle menemistä ei nykyään ole helppoa saada aikaan mitään kestävää vaikutusta mihinkään. Tähän asti kaikki hyvin. Yllä olevan sähköpostin varoitusmerkki on tämä lause: ”Siksi en tarvitse syvällistä tietoa.” Useimpien sairauksien hoidossa helpoimmin saavutettavat tulokset on jo saavutettu. Kun yritetään saavuttaa vaikeammin saavutettavia tuloksia, on olemassa kaksi lähestymistapaa:

Lakko Helsingin yliopistossa

Tue, 27 Feb 2018 00:00:00 +0000

Helsingin yliopistolle on annettu lakkovaroitus huomiseksi (28.2.). Syynä on se, että työnantajien ja työntekijöiden väliset neuvottelut palkoista ja työehdoista ovat jumiutuneet, ja lakkoa käytetään keinona nopeuttaa työnantajan neuvottelukannan siirtymistä kohti hyväksyttävää kompromissia. Liiketoiminta jatkuu entisellään? Loppujen lopuksi yliopistossa ei ole ollut lakkoa aikoihin… Vaikka lähes kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Suomen tulevaisuus rakentuu tiedolle ja innovaatioille, juuri tiedon ja innovaatioiden tuottajien arvostus näyttää olevan kaikkien aikojen alimmillaan, jos arvostusta mitataan työolojen ja palkkatason perusteella.Luulen, että taustalla ei ole niinkään työnantajan konkreettiset tarjoukset (tai niiden puute), vaan akateemisen koulutuksen, tutkimuksen ja kehityksen halveksunta ja kunnioituksen puute, joka on kasvanut vuosien mittaan ja jota on kiihdyttänyt vuonna 2015 valittu hallitus, joka kieltäytyy investoimasta tulevaisuuteen. Yliopistojen ei pitäisi käyttäytyä kuin yritykset, jotka pyrkivät maksimoimaan voittonsa työntekijöidensä kustannuksella ja tuotteidensa laadun kustannuksella. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki, joilla on vähänkin itsetuntoa, osallistuvat mielenosoitukseen. Kaikki suuret ammattiliitot, mukaan lukien opiskelijoiden ja professoreiden liitot, tukevat tätä toimintaa. Ilmeisesti professorit ryhtyvät lakkoon ensimmäistä kertaa tämän maan historiassa ( https://yle.fi/uutiset/osasto/news/finnish_professors_walk_out_in_first-ever_strike/10095355 ).

Sydän lyö vasemmalla puolella

Fri, 15 Sep 2017 00:00:00 +0000

Sydän osoittaa vasemmalle, ja useimpien ihmisten sydän sijaitsee noin kolmasosa oikealla ja kaksi kolmasosaa vasemmalla. Liityin juuri Suomen sosiaalidemokraattien ( SDP ) riveihin. Olin vakavasti harkinnut liittymistä Saksan sosiaalidemokraattiseen puolueeseen (SPD) vuonna 1994, mutta sattumalta lähdin Saksasta saamani DAAD-stipendin vuoksi. Pian sen jälkeen, kun olin muuttanut Suomeen, Saksassa onnistuttiin pääsemään eroon konservatiivisesta hallituksesta. Gerhard Schröder korvasi Helmut Kohlin liittokanslerina ja ryhtyi viemään eteenpäin asioita, joita Kohl oli pelännyt koskettaa 16 vuoden ajan. Mielestäni maa, jossa siivoojan ja yksinhuoltajaäidin poika voi raivata tiensä hallituksen päämieheksi, on periaatteessa kunnossa. Yksi tärkeimmistä syistä liittyä SDP:hen oli myös tyytymättömyyteni nykyiseen suomalaiseen koalitiohallitukseen, joka kieltäytyy itsepäisesti investoimasta Suomen tulevaisuuteen: lastemme koulutukseen. Leikkaukset budjeteissa päiväkodeista yliopistoihin asti osoittavat ennennäkemätöntä ideologista itsekkyyttä lyhyen aikavälin tasapainoisen budjetin saavuttamiseksi, mikä on ennennäkemätöntä kaikissa Skandinavian maissa. Hyvä puoli SDP:ssä (ja Saksan SPD:ssä) on se, että siellä on enemmän tilaa erilaisille mielipiteille kuin useimmissa muissa puolueissa.