EU:n luomuruokamerkinnän kaksijakoinen kuva

Tue, 30 Jan 2018 00:00:00 +0000

Monet ihmiset olettavat, että elintarvikkeiden luomutuotanto tuottaa terveellisempiä elintarvikkeita, joiden ravintoarvo on korkeampi. Siksi he ostavat elintarvikkeita, jotka on tuotettu EU:n ”luomuviljelyn” sääntöjen mukaisesti. Ensimmäiset säännöt otettiin käyttöön vuonna 1991, ja niitä on muutettu muutaman kerran. Jos haluat markkinoida elintarvikkeitasi ”luomuna” EU:n alueella ja käyttää EU:n luomuelintarvikkeiden logoa , sinun on noudatettava näitä sääntöjä.Usein juuri ne, jotka yleensä suhtautuvat EU:n lainsäädäntöön hyvin kriittisesti, pitävät itsestään selvänä, että EU on onnistunut luomuviljelydirektiivissään. Valitettavasti näin ei ole. Lainsäädännön päätarkoitus oli yhtenäistää ja mahdollistaa luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden EU:n laajuinen kauppa, ei varmistaa, että elintarvikkeet olisivat terveellisempiä tai laadukkaampia kuin ei-luonnonmukaiset elintarvikkeet.Direktiivissä korostetaan myös ”ei-luonnonmukaisten” kemikaalien välttämistä, mutta useimpien elintarvikkeiden kohdalla tämä on vain vähäinen tekijä, joka vaikuttaa siihen, kuinka ”terveellistä” ruoka on. Päänpyöräytän nähdessään luonnonmukaisen valkaistun jauhon supermarkettien hyllyillä. Jos haluat käyttää terveellistä jauhoa, sinun pitäisi käyttää täysjyväjauhoa. Jalostetussa jauhoissa on paljon vähemmän kuituja, joten se ei yksinkertaisesti ole hyvä valinta, jos tavoitteenasi on terveellinen ruokavalio. On käytännössä merkityksetöntä, onko vehnä viljelty luomuna vai ei, jos kuidut poistetaan. Luomujauhoa huonompi on enää vain luomusokeri, josta kaikki terveellinen on poistettu ja jonka alkuperä – luomu tai ei – on 100-prosenttisesti merkityksetön.Luomumerkintä on itse asiassa sekamelska hyvin erilaisia käytäntöjä, joilla pyritään hyvin erilaisiin tavoitteisiin. Näitä ovat muun muassa eläinten hyvinvointi, kestävä maatalous ja sellaisten käytäntöjen välttäminen, joita pidetään ”ei-luomina” (esim. GMO, ”epäluonnolliset” torjunta-aineet*). Mutta jos lopputuotteen terveysarvo oli yksi tavoitteista, se on epäonnistunut täysin. Kannatan täysin eläinten hyvää kohtelua, mutta jos minut pakotetaan ostamaan luomumaitoa, tuen monia käytäntöjä, joita en halua tukea. Esimerkiksi raivoa GMO:ta tai ei-luonnollisia torjunta-aineita ja lannoitteita kohtaan. Minulla ei ole mitään ongelmaa sen kanssa, että lehmät syövät muuntogeenisiä kasveja. On selvää, että muuntogeeniset organismit ovat yksi avainteknologioista, joita tarvitsemme tämän planeetan pelastamiseksi (vaihtoehtona olisi vähentää ihmisten määrää tällä planeetalla). Ilman torjunta-aineita ja lannoitteita emme voi ruokkia maapalloa ilman, että kaadamme viimeiset jäljellä olevat sademetsät ja muutamme ne viljelymaaksi (ks. esim. https://ourworldindata.org/yields-and-land-use-in-agriculture) . Ostamalla luomuruokaa tuet poliittista kompromissia, et tieteellisesti perusteltuja sääntöjä siitä, miten parhaiten tuotetaan korkealaatuista ruokaa tai pelastetaan planeetta. Odotitko EU:n direktiiviltä jotain muuta? EU perustettiin ”Euroopan talousyhteisönä”, ja taloudelliset edut olivat sen toiminnan pääasiallisia liikkeellepanevia voimia. Koska juon todennäköisesti litran maitoa päivittäin caffè lattena, minun kannattaisi ehkä kiinnittää huomiota korkealaatuiseen maitoon. On tehty vertailuja esimerkiksi luomumaidon ja tavanomaisen maidon rasvahappokoostumuksista. On selvää, että maidon laadun (esim. monityydyttymättömien rasvahappojen pitoisuudet, omega-6- ja omega-3-rasvahappojen suhde) kannalta tärkein tekijä ei ollut se, täyttikö maito EU:n luomuruokasäännöt, vaan pikemminkin se, söivätkö lehmät vihreää rehua! https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&cad=rja&uact=8&ved=0ahUKEwj1qOuJtIDZAhVJwYMKHfH9D2QQFggrMAA&url=http%3A%2F%2Forgprints.org%2F28133%2F1%2FForschung_2011-1.pdf&usg=AOvVaw31A0-ma28xQ0oXlBpxAF6U . Perinteinen vähäpanoksinen* lehmien kasvatus oli parempi kuin orgaaninen korkeapanoksinen** kasvatus, ja eroja perinteisen vähäpanoksisen** kasvatuksen ja orgaanisen vähäpanoksisen kasvatuksen välillä ei todennäköisesti ollut merkitseviä, vaikka en voi olla tästä varma, koska merkitsevyystasot vertasivat vain orgaanista vähäpanoksista kasvatusta perinteiseen korkeapanoksiseen kasvatukseen (pyysin alkuperäistä julkaisua, mutta en ole vielä saanut vastausta). Onko näillä eroilla mitattavissa olevia terveysvaikutuksia maidon kuluttajille, on vielä toinen kysymys ja riippuu todennäköisesti maidon kulutuksen määrästä.Mielenkiintoista on, että orgaanisen ja ei-orgaanisen tuotannon välinen ongelma on tunnustettu laajalti (ks. esim. täällä saksalaisessa päivälehdessä ”Die Zeit” https://www.welt.de/wirtschaft/article147993831/So-wird-Bio-zur-schoenen-Illusion.html) . Tarve erottautua on saanut suomalaisen maitotuottajan Juustoportin markkinoimaan maitoaan ei EU:n luomumerkinnällä, vaan ”vapaan lehmän maito” -merkinnällä ( vapaan lehmän maito ). Jos haluat terveellistä maitoa ja välität eläimistä, mutta et halua tukea tieteenvastaista luomulobbia, tämä voisi todennäköisesti olla sinun valintasi. Valitettavasti myös Juustoportti on hypännyt GMO-vastaisen aallon kyytiin. Luomumaito voi myös olla peräisin vapaasti laiduntavista lehmistä (ja toisinaan jopa tavanomaisesti tuotettu maito on), mutta sertifiointi ei välttämättä vaadi sitä.*Valitettavasti luomuviljelyssä sallittujen ja kiellettyjen torjunta-aineiden erottelun pääperiaate on se, ovatko ne ”luonnollista” alkuperää. Turvallisuus ja tehokkuus ovat vain toissijaisia seikkoja. Jokaiselle koulutetulle ihmiselle pitäisi olla selvää, että luonnollisuus ei tarkoita sitä, että aine olisi turvallista syödä: botuliinitoksiini, myrkkysieni ja mineraali sinoperi esiintyvät kaikki luonnossa, mutta ne kuuluvat ihmiskunnan tuntemiin myrkyllisimpiin aineisiin. **Vähäpanoksinen karjankasvatus tarkoittaa, että lehmät pidetään ulkona ruohoa syömässä, kun taas runsaspanoksinen karjankasvatus tarkoittaa, että lehmät ovat pääasiassa sisätiloissa. Molemmat karjankasvatustyypit ovat EU-direktiivin mukaan yhteensopivia ”luonnonmukaisen” ja ”tavanomaisen” maatalouden kanssa, mikä jo itsessään osoittaa, että EU-direktiivissä on ehkä jotain vikaa.

Lian peseminen pois ”likaisesta tusinasta”

Sun, 09 Sep 2012 00:00:00 +0000

On puhuttu paljon dirty dozen -listasta, joka sisältää 12 eniten torjunta-aineilla saastunutta hedelmää ja vihannesta ja jonka on laatinut Environmental Working Group . Vaikka kannatankin monia EWG:n tavoitteita, EWG on kuitenkin organisaatio, jolla on oma agendansa.Omenat olivat ”Dirty Dozen” -listan kärjessä, ja koska omenat ovat luultavasti hedelmä, jota syön eniten, päätin tutkia tarkemmin EWG:n tutkimuksen menetelmiä . EWG toteaa verkkosivuillaan: ”Lähes kaikissa tutkimuksissa, joihin opas perustuu, hedelmät ja vihannekset testattiin sen jälkeen, kun ne oli pesty tai kuorittu.” Suositusten perustana olevat tiedot eivät ole EWG:n itsensä tuottamia, vaan ne ovat peräisin Yhdysvaltain maatalousministeriöltä (USDA) . USDA:lla on laboratoriotoimintaa koskevat vakiomenettelyt (SOP), ja tarkasteltaessa asiaankuuluvaa SOP:ta ( PDP-LABOP Näytteiden käsittely ja analysointi, Rev. 4, 07/01/12 ), löysin seuraavaa: `5.3.3 Omenat Pese jokainen omena kylmän juoksevan vesihanan alla noin 15–20 sekuntia varmistaaksesi, että omenan kaikki pinnat on huuhdeltu. Anna kuivua vähintään 2 minuuttia paperipyyhkeiden päällä tasaisella pinnalla. Älä kuori. Poista varsi, jos sellainen on. Poista ydin kaupallisesti saatavilla olevalla omenanydinpoistajalla tai leikkaa kukin omena puoleen tai neljään osaan puhtaalla, kuivalla veitsellä ja poista ydinosa. Pilko mekaanisesti, kunnes saadaan silmämääräisesti homogeeninen seos. Yksikkölaskenta on pakollista. Jäähdytysaika ei saa ylittää 120 tuntia saapumisajankohdasta lähtien siihen asti, kunnes näyte on homogenoitu. Tästä päätellen näyttää siltä, että omenat analysoitiin kuorineen. Ehkä omenat ovat se poikkeus, johon EWG viittaa kirjoittaessaan ”lähes kaikki”. Voisiko olla, että perinteisesti viljeltyjen omenien torjunta-ainejäämät ovat pääosin kuoressa? Kyllä, se on mahdollista, sillä ”…omenien kuoriminen vähensi merkittävästi kaikkia torjunta-ainejäämiä” ( Rasmussen ym. 2003: Useiden torjunta-ainejäämien jakautuminen omenalohkoissa kotitalouskäsittelyn jälkeen ). Itse asiassa on tehty paljon tutkimusta siitä, voidaanko torjunta-ainejäämiä poistaa hedelmistä ja vihanneksista pesemällä. Tulokset viittaavat kaikki samaan suuntaan: muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta (systeemiset torjunta-aineet) suurin osa torjunta-ainejäämistä sijaitsee kuoressa tai sen pinnalla. Veden lämpötila on tärkeä: mitä kuumempaa vesi on, sitä paremmin torjunta-ainejäämät poistuvat. Pesuaineet ja hankaaminen parantavat tulosta, aivan kuten käsien pesussa ( Holland ym. 1994: Varastoinnin ja jalostuksen vaikutukset kasvituotteiden torjunta-ainejäämiin , Chavarri ym. 2005: Torjunta-aineiden väheneminen hedelmissä ja vihanneksissa kaupallisessa jalostuksessa , Keikotlhaile ym. 2010: Elintarvikkeiden jalostuksen vaikutukset hedelmien ja vihannesten torjunta-ainejäämiin: meta-analyyttinen lähestymistapa ).Luultavasti juuri siksi monet ihmiset kuorivat omenat rutiininomaisesti ja toiset taas pesevät ja hankaavat niitä kuumalla vedellä. Ja jos haluat syödä kuoren, osta vain luomua. Ainakin se tuntuu paremmalta. Kuva perustuu Abhijit Tembhekarin teokseen Red Apple .

Luonnonmukainen on Michael’s Domain

EU:n luomuruokamerkinnän kaksijakoinen kuva

Lian peseminen pois ”likaisesta tusinasta”