Opintomaksut on Michael’s Domain

TRANSMED – eniten lääketieteellistä tutkimuskoulutusta rahoillesi

Sat, 25 Nov 2017 00:00:00 +0000

Tämän syksyn lukukaudesta lähtien jopa suomalaiset yliopistot, jotka ovat tähän asti olleet ilmaisen koulutuksen linnakkeita, ovat alkaneet periä lukukausimaksuja opiskelijoilta, jotka eivät ole Euroopan unionin (EU) tai Euroopan talousalueen (ETA) kansalaisia. Opintomaksut ovat 13 000–18 000 euroa vuodessa, mikä on edelleen kohtuullista verrattuna joihinkin muihin yliopistoihin. Tällä hetkellä saat todennäköisesti parhaan vastineen rahoillesi Helsingin yliopistossa . TRANSMED -maisteriohjelma on ehkä paras esimerkki tästä. Kun otetaan huomioon tutkimuslähtöisen lääketieteen maisterikoulutuksen todelliset kustannukset maailmanluokan ympäristössä, 15 000 euron vuosimaksu on edullinen verrattuna muiden yliopistojen vastaaviin ohjelmiin. Ja mikä parasta: mahdollisuudet tulla hyväksytyksi ovat yllättävän hyvät. Jotkut ovat ehdottaneet lukukausimaksujen korottamista, mutta konkreettisia suunnitelmia ei tällä hetkellä ole. Mikä siis estää ulkomaalaisia opiskelijoita virtaamasta Suomeen? Kylmiä talvia ei voi enää syyttää. Ilmaston lämpenemisen ansiosta viime vuosien joulut ovat olleet täällä Helsingissä pääosin lumettomia. Itse asiassa ilmaston lämpeneminen näyttää vaikuttavan Suomeen voimakkaammin kuin useimpiin muihin maihin. Tarvitsetko lisää syitä tulla? Katso täältä: http://www.visitfinland.com/article/greatest-things-about-finland/

Jäikö Big Wheelin jalkoihin?

Fri, 24 Mar 2017 00:00:00 +0000

Kansainvälistymiseen panostamisesta huolimatta englanninkieliset tiedot koulutusuudistuksesta ovat puutteellisia ja myöhässä”Big Wheel” -uudistus vyöryy päälleni, enkä edes huomaa sitä. Yliopiston intranetissä on ollut jonkin verran englanninkielistä tietoa prosessista. Suunnitteluvaiheessa suurin osa asiakirjoista oli kuitenkin aluksi saatavilla vain suomeksi, ja käännöksistä aiheutuneen viivästyksen vuoksi ulkomaalaiset työntekijät, joilla ei ollut englannin kielen taitoa, jäivät suurelta osin prosessin ulkopuolelle. Tämän panoksen menettäminen ei todellakaan ollut hyödyllistä, sillä useat Big Wheel -uudistuksen tavoitteet liittyvät kansainvälistymiseen, kuten tutkinto-rakenteiden yhdenmukaistamiseen Euroopassa (”3+2+3-järjestelmä”) sekä tutkinto-ohjelmien kansainvälisen houkuttelevuuden ja kilpailukyvyn parantamiseen.Erinomaiset opiskelijat saattavat jäädä ilman opiskelupaikkaa yliopistossammeSyyskuussa 2017 alkavien maisteriohjelmien hakijamäärien perusteella voidaan todeta, että ohjelmien tekemiseksi ”kansainvälisesti houkutteleviksi ja kilpailukykyisiksi” on vielä paljon työtä tehtävänä. Lähes kaikilla koulutusohjelmilla hakijamäärät EU:n ja ETA:n ulkopuolelta ovat laskeneet, mikä todennäköisesti johtaa siihen, että lukukausimaksuista saatavat tulot jäävät selvästi alle yliopiston toivoman tason (Helsingin yliopiston maisterintutkinnon lukukausimaksut ovat ohjelmasta riippuen 13 000–18 000 euroa vuodessa). Menetämme todennäköisesti potentiaalisesti erinomaisia opiskelijoita, ja ilmassa on epämääräinen epäilys siitä, että koulutuksen yleinen taso saattaa kärsiä. EU:n ja ETA:n ulkopuolelta tuleville opiskelijoille on tarjolla 30 erisuuruisia apurahaa. Kuitenkin vain noin 10 stipendin saajista pystyy kattamaan lukukausimaksun kokonaan stipendillään (katso täältä: https://www.helsinki.fi/en/studying/how-to-apply/scholarship-programme) . Mielestäni myös koulutusohjelmien mainontaa voitaisiin ehdottomasti parantaa.Tiedot saatavilla olevista apurahoista: riittävän selkeitä vai sekavia? Pelkään myös, että monet potentiaaliset hakijat olivat hämmentyneitä apurahaohjelmasta (niin olin minäkin, ja olen edelleen). Oman maisteriohjelmamme verkkosivuilla ( https://www.helsinki.fi/en/programmes/master/translational-medicine-transmed ) stipendejä ei mainita näkyvästi (vai oliko se tarkoituksellista?). Vielä pahempaa on, että Helsingin yliopiston sivuilla oleva linkki, jonka avulla voi tarkistaa, joutuuko opiskelija maksamaan lukukausimaksua, on ollut jo jonkin aikaa puoliksi rikki (“Voit tarkistaa tämän Studyinfon verkkosivuston UKK:sta , onko sinun maksettava lukukausimaksuja vai ei” (alkuperäinen tällä sivulla ). Toivottavasti se kuoli vasta hakuaikojen päätyttyä…Tohtorintutkinnon koulutusuudistusBig Wheel -uudistus koskee kaikkia kolmea tutkintoa: kandidaatin, maisterin ja tohtorin (PhD) tutkintoja. Kansainvälistyminen koskee erityisesti tohtorintutkintoa ja niitä maisteriohjelmia, jotka ovat kokonaan englanninkielisiä (esim. translaatiolääketiede tai biotieteiden informaatiotekniikka). Vaikka noin puolet yksikköni (tutkimusohjelmien yksikkö) tohtoriopiskelijoista on ulkomaalaisia, tuskin kukaan heistä tietää, mistä ”Big Wheel” -uudistuksessa on kyse. Big Wheel -keskustelutilaisuus Meilahdin kampuksellaKun lähes kaikki oli jo sovittu ja päätetty, Meilahdin kampukselle ilmoitettiin Big Wheel -tiedotustilaisuudesta (31.3.2017). Sähköpostiviesti oli yksinomaan suomeksi. Olen usein antanut palautetta, kun tärkeitä tapahtumia ei ole ilmoitettu englanniksi (useimmiten ilman vastausta). Siksi kirjoitin viestin suoraan yliopiston rehtorille ja vararehtorille. Sähköpostikeskustelu on liitteenä alla. Riittää sanoa, että yliopisto on edelleen sitoutunut kansainvälistymisen edistämiseen, vaikka se ei olekaan ongelmatonta…Mistä kuulemistilaisuudessa keskusteltiinEnglanniksi käyty keskustelu keskittyi tohtorikoulutukseen. Erittäin perusteltu pyyntö oli, ettei korjattaisi sitä, mikä ei ole rikki. Kansainvälisessä vertailussa tohtorikoulutus on Suomessa suurimmaksi osaksi erinomaista, ja ainoana ongelmana pidetään sen kestoa. Tällä hetkellä suomalainen tohtorintutkinto biotieteissä edellyttää, että jatko-opiskelija julkaisee tieteellisissä lehdissä. Tämän seurauksena suurin osa tutkimuksesta Suomessa tehdään tohtoriopiskelijoiden toimesta. Vaadittavien julkaisujen tarkka lukumäärä ja laatu vaihtelevat tiedekunnittain, sillä asiasta ei ole virallista yksimielisyyttä. Tyypillisesti vaaditaan 3–5 artikkelia, ja tekijyys jaetaan tietyssä määrin. Kaikkien julkaisujen ei tarvitse olla ensimmäisen tekijän artikkeleita.Suomalaiset tohtorit ovat kilpailukykyisiäVaikka suomalaisesta yliopistosta saatu tohtorintutkinto on kansainvälisesti erittäin kilpailukykyinen, tohtorit ovat tyypillisesti paljon vanhempia kuin useimmissa muissa maissa. Tämä herättää kysymyksen: mitä sitten? Tohtoriopintojen tyypillisen keston Suomessa on yleisesti oletettu olevan noin 7 vuotta. Kukaan ei kuitenkaan tiedä tarkalleen (ei edes yliopisto itse, koska tiukkoja sääntöjä tohtoriopintojen rekisteröinnistä ei ole ollut olemassa vasta viime aikoihin asti), mutta suuntaus kohti lyhyempää kestoa (ja vähemmän vaatimuksia) näyttää olevan hyvin hidas. Voimakkaat voimat vastustavat tohtoriopintojen lyhentämistäSe, että tohtoriopinnot kestävät Suomessa niin kauan, on luonnonvalinnan tulos. Sääntelyllä painostaminen nopeampaan tohtoriopetukseen aiheuttaa monia tahattomia seurauksia. Tohtoriopintojen lyhentämistä vastaan vaikuttavat voimakkaat tekijät, erityisesti akateemista uraa tavoittelevien erittäin lahjakkaiden opiskelijoiden osalta: esimerkiksi suhteellinen helppous saada apurahaa tohtoriopintojen aikana sekä vastavalmistuneiden tohtorien korkea työttömyysaste Suomessa.Tohtorintutkintojen ikärajat rahoituksen saamiseksiKuten Kalle Saksela on tuonut esiin, yksi suurimmista esteistä tohtoriopintojen lyhentämiselle on akateemisen tutkimuksen yleinen rahoitustilanne. Jokaisella rahoituskierroksella myönnettävien apurahojen määrät laskevat uusille kaikkien aikojen alimmille tasoille. Menestyneillä hakijoilla on erittäin vakuuttava valikoima korkealaatuisia julkaisuja, joiden hankkiminen vie aikaa. Suurissa kilpailullisissa tutkimusrahoitusohjelmissa (Suomen Akatemia, ERC) asetetaan kuitenkin hakijoille rajoituksia (esim. ”enintään 7 vuotta tohtorintutkinnon suorittamisen jälkeen”), joilla ei ole mitään yhteyttä hakemuksen laatuun.Neljä vuottaVararehtori Hämäläisen erittäin selkeä viesti (Jukka Kola oli jo poistunut keskustelusta, kun kieleksi vaihdettiin englanti) oli, että tohtoriopintoja on lyhennettävä, jotta ne olisivat vertailukelpoisia muiden maiden kanssa. Tavoitteena on 3+2+4 (3 vuotta kandidaatin opintoja, 2 vuotta lisää maisterin opintoja ja sitten 4 vuotta tohtoriopintoja). Vararehtorin esittämä ajatus oli yksinkertaisesti siirtää osa opinnoista, jotka tällä hetkellä suoritetaan tohtoriopintojen puitteissa, varhaiseen postdoc-vaiheeseen. Suuri kysymys on tietysti se, kuka tämän siirron maksaa? Tutkimusrahoitusta on lisättävä huomattavasti, jotta postdoc-tutkijoiden palkat voidaan maksaa, ellei haluta heikentää kotimaisen tutkimustuotannon kokonaistasoa. Jo nyt postdoc-tutkijan palkkaaminen Akatemian tutkijabudjetilla on lähes taloudellista itsemurhaa.

Hyvää johtajuutta?

Mon, 02 May 2016 00:00:00 +0000

Kun aloitin pää tutkijana Helsingin yliopistossa , minua kehotettiin osallistumaan Henkilöstökoulutuksen järjestämään ”Hyvä johtajuus” -kurssille. Yhdessä 14 muun tutkimusryhmän johtajan kanssa opiskelin marraskuun 2013 ja maaliskuun 2014 välisenä aikana Sanna-Marja Heiminon ja muiden asiantuntijoiden johdolla muun muassa ”taitoja, joilla voi tehokkaasti kehittää, valmentaa, voimaannuttaa ja johtaa muita parhaiden tulosten saavuttamiseksi”.Kurssin päätteeksi meillä oli illallinen Jukka Kolan kanssa, jota pidetään nykyään vastuussa laajamittaisten (ja monien tarkkailijoiden mielestä liioiteltujen) kustannussäästöjen toteuttamisesta , jotka pakotettiin yliopistolle vallitsevien poliittisten voimien määräämien budjettileikkausten seurauksena.En halua tässä keskustella siitä, olivatko tällaiset radikaalit toimenpiteet välttämättömiä vai olisiko vähemmän laaja säästöstrategia riittänyt. Jopa päätös siitä, säästetäänkö vai harjoitetaanko alijäämäistä taloudenpitoa talouden laskusuhdanteessa, ei useimmiten perustu tosiasioihin vaan ideologiaan. Taloustieteessä kovat tiedot lisäksi vaikuttavat muodit ja ajan henki. Siksi ei ole yllättävää, että tunnetut taloustieteilijät ovat eri mieltä alijäämäisen taloudenpidon vaikutuksista. Mutta nyt eksyn aiheesta… Halusin vain ilmaista täydellisen pettymykseni. En säästötoimiin sinänsä, vaan siihen, MITEN säästöt toteutettiin suhteessa niihin ”hyvän johtajuuden” käytäntöihin, joita meitä on kehotettu noudattamaan. Päätöksistä ei keskusteltu riittävän avoimesti. Vieläkin monien irtisanomisten perusteet ovat käsittämättömiä ja kiistanalaisia (ks. esim. tämä artikkeli Suomen suurimmassa sanomalehdessä Helsingin Sanomissa). Koska avoimuus puuttui selvästi, yliopiston ylimmän johdon puheet hyvästä johtajuudesta näyttivät olevan lähinnä pelkkää sanahelinää. En epäile, etteivätkö he ajattelisi yliopiston yleisen edun parasta. Mutta kuka määrittelee yliopiston edun? Useimmat oligarkit määrittelevät sen itse, eikö niin? Siksi ei ole yllättävää, että äskettäisessä työhyvinvointikyselyssä tyytyväisyys yliopistotason strategiseen johtamiseen (rehtorit ja vararehtorit) oli kaikkien aikojen alimmillaan. Jos kysely toistettaisiin nyt, tulokset olisivat todennäköisesti paljon huonompia, varsinkin jos irtisanotuilla olisi vielä sananvaltaa. Huomionarvoista on, että johtoa ei enää luota pelkästään Helsingin yliopiston tavallinen työntekijä. Minusta tuntuu, että epäluottamus leviää nyt tutkijoiden keskuudessa kaikissa uran vaiheissa. Millainen tulevaisuus on mahdollinen tällaisessa tilanteessa? Google nimetään jatkuvasti yhdeksi parhaista amerikkalaisista työpaikoista, ja siellä päätettiin käyttää miljoonia dollareita ja useita vuosia tutkimaan, miten luodaan parhaat työryhmät. Yksittäinen ratkaisevin tekijä tiimin innovaatiotulosten, luovuuden ja tuottavuuden määrittämisessä oli psykologinen turvallisuus ( katso tämä NYT Magazine -artikkeli ). Arvaa, kuinka turvalliseksi yliopiston työntekijät tuntevat olonsa tällä hetkellä. Kun keskustelimme Jukka Kolan kanssa, olin erittäin vaikuttunut hänen selkeästä sitoutumisestaan Helsingin yliopiston kansainvälistämisen edistämiseen. Mietin kuitenkin jo silloin, kuinka realistinen tavoite ”rekrytoida aktiivisesti kansainvälistä huippuhenkilöstöä” on. Nyt näyttää entistäkin epätodennäköisemmältä, että tämä tavoite voitaisiin saavuttaa merkittävällä tavalla, sillä yliopistot ovat alkaneet kokea uuden aivovuodon aallon. Jopa opiskelijatasolla, jossa kansainvälistyminen on edistynyt huikeasti viimeisten 20 vuoden aikana, saatamme nähdä laskua EU:n ja ETA:n ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksujen käyttöönoton .