PhD on Michael’s Domain

JuFo-ranking: Huonompi vaikutuskerroin?

Sat, 02 Nov 2024 00:00:00 +0000

Muutokset suomalaisessa tohtorikoulutuksessa Kaikki suomalaiset yliopistot ovat lieventämässä väitöskirjan vaatimuksia. Aiemmin vaadittujen 3–4 julkaisun sijaan väitöskirjan voi nyt puolustaa 2–3 julkaisulla. Yksi tämän muutoksen puolesta esitetty peruste oli tasapuolisten toimintaedellytysten luominen suhteessa muihin maihin. Yksikään suurista Euroopan maista ei vaadi julkaisuja tohtorintutkinnon suorittamiseksi: ei Iso-Britannia, Saksa, Ranska eikä Italia. Muut Skandinavian maat ovat ainoat muut Euroopan maat, joilla on (tai on ollut) vastaavia vaatimuksia vaadittavien julkaisujen lukumäärän suhteen, ja Ruotsin järjestelmä on lähes samankaltainen kuin Suomen. Jos tavoitteena oli kansainvälinen yhdenmukaistaminen, muutoksen olisi pitänyt olla radikaalimpi, eli julkaisuvaatimuksista olisi pitänyt luopua kokonaan. Uudet säännöt kuitenkin vain varmistavat, että menetämme laadussa sen, mitä voimme määrässä. Pidän parempana, että tohtoreita on vähemmän, mutta he ovat paremmin koulutettuja, mutta nykyhallituksemme haluaa ilmeisesti vain kasvattaa Suomen tuottamien tohtoreiden määrää. Julkaise tai kuole Pelkään, että pyrkimys lyhentää tohtoriopintoja saattaa heikentää julkaisujen laatua. Tohtoriopiskelijat ovat nyt paineen alla julkaista kolme artikkelia 3–4 vuoden kuluessa. Heti kun ”pienin julkaistava kokonaisuus” on saatu valmiiksi, se työnnetään ulos maailmaan. Harvoilla tutkimusryhmillä on varaa lykätä tutkimustulosten julkaisemista pitkään, koska ”julkaise tai kuole” -kulttuuri kukoistaa edelleen. Vaikka Suomi on luopunut vaikutuskertoimesta (hyvä asia), olemme korvanneet sen vähemmän läpinäkyvällä järjestelmällä (huono asia). Suomessa käytetään tällä hetkellä JuFo-järjestelmää, jossa lehdet luokitellaan luokkiin 0–3 ”asiantuntijoiden yksimielisen arvion” perusteella. JuFo on lyhenne sanasta Julkaisufoorumi (“Julkaisufoorumi”). Koska jokaisella (myös asiantuntijoilla) on omat suosikkilehtensä, tämä avaa oven puolueellisuudelle ja jopa manipuloinnille. On runsaasti esimerkkejä erittäin arvostetuista, yli 10:n vaikutuskertoimen lehdistä, joiden hylkäysaste on tähtitieteellisen korkea ja jotka luokiteltiin pitkään JuFo 1 -luokkaan, kunnes – kyseisen JuFo-paneelin jäsenten vaihdoksen jälkeen – ne lopulta pudotettiin tasolle 2. Miksi JuFo-luokituksia ylipäätään on olemassa? Yksi perustelu on, että Journal Impact Factor (JIF) ei ota huomioon eri tutkimusaloilla vallitsevien julkaisu- ja viittauskulttuurien yksilöllisiä eroja. Nämä erot ovat valtavia, mutta luokiteltuaan kaikki lehdet omiin kategorioihinsa (esim. kliininen lääketiede vs. kielet vs. maatalous jne.) voitaisiin kehittää kompensointikaava (joka voisi sisältää jopa manuaalisesti määritettyjä kompensointikertoimia) JIF:n mukauttamiseksi tällaisten tieteenalojen välisten erojen mukaan. Ohjelmistoskripti voisi hoitaa kaiken JuFo-paneelien työn automaattisesti ja läpinäkyvästi. Bibliometrian tutkijat ovat ehdottaneet tällaisia parempia vaihtoehtoja JIF:lle. Lähetä minulle sähköpostia, jos mielestäsi olen jättänyt jotain huomiotta! Anekdootit vastaan dataJärjestelmä, joka mahdollistaa lehtien ”manuaalisen” alaluokittelun, on varmasti hyvä asia. Kannatan myös JuFon pyrkimystä kerätä yksittäisten tutkijoiden palautetta. Kun kuitenkin lasketaan, kuinka monta lehteä JuFo joutuu arvioimaan, huomaa, että palautteen kerääminen 180 yksittäisen tutkijan kokemuksista ja sen perusteella 60 lehden luokituksen alentaminen on ongelmallista. Näin kävi muutama vuosi sitten. Jos oletetaan, että KAIKKI palaute on ollut negatiivista ja KAIKKI negatiivinen palaute on johtanut luokituksen alentamiseen, kunkin lehden kohdalla tapauksia on vain hyvin vähän. Todisteisiin perustuvan lääketieteen piirissä jotkut näistä tapauksista saattavat olla anekdootteja. Älkää ymmärtäkö minua väärin: nämä päätökset eivät todennäköisesti ole vääriä, eikä ole väärin kerätä palautetta tutkijoilta. Itse asiassa oma kokemukseni yhdestä luokitusta alennetusta lehdestä (International Journal of Molecular Sciences) viittaa varsin selvästi saalistavaan julkaisutoimintaan. Näiden päätösten taustalla olevat tiedot eivät kuitenkaan ole parhaita mahdollisia, ja olisi yllättävää, jos jokainen näistä päätöksistä kestäisi tarkemman tarkastelun. On vaikea kuvitella, miten tällainen palaute voisi välttää puolueellisuutta. Kyseessä on itseilmoitus, ja tutkijoilla saattaa olla kannustin raportoida negatiivisista kokemuksista. Arviointi käyrän mukaan Toinen vähän tunnettu tosiasia on, että JuFo on nollasummapeli. Lehtiä ei voida jakaa vapaasti neljän luokan kesken, vaan JuFo käyttää eräänlaista ”käyrän mukaista arviointia”: enintään 10 % tietyn JuFo-paneelin (esim. Chemical sciences) lehdissä julkaistuista artikkeleista saa kuulua JuFo-luokkaan 3. Tämä ottaa huomioon eri alojen väliset erot julkaisumäärissä. Jos me – tiedeyhteisö – kuitenkin parannamme julkaisutuotantomme laatua yleisesti, tämä ei näy JuFo-luokituksessa. Se on mielestäni väärin (samojen pedagogisten syiden vuoksi, joiden vuoksi kouluja kehotetaan välttämään oppilaiden arviointia käyrän mukaan). Päätökset suljettujen ovien takana? Toinen suuri ongelma on läpinäkyvyys. Se, että joudun edellisessä kappaleessa spekuloimaan luokituksen alennuksiin johtaneista luvuista, on huolestuttavaa:

Suomen 1000 tohtoria -pilottihanke

Tue, 28 Nov 2023 00:00:00 +0000

Suomen hallitus aikoo rahoittaa 1 000 uutta, täysin rahoitettua tohtoriopiskelijapaikkaa, jotka aloitetaan lukuvuonna 2024/2025. Rahat (85 000 €/vuosi kutakin tohtoriopiskelijaa kohti) jaetaan kilpailun perusteella suomalaisten yliopistojen kesken, ja osa varoista käytetään tohtoriopiskelijoiden palkkojen maksamiseen kolmen vuoden ajan. Ehkä yksi tämän aloitteen taustalla olevista syistä on se, että Suomi on jäänyt jälkeen OECD:n tilastoissa korkeasti koulutettujen työntekijöiden määrässä. Kysymys on, nostaako tämä kertaluonteinen meno todella koulutustasoa vai vain kasvattaa lukuja. Tohtoriopintojen keskimääräinen kesto on Suomessa noin seitsemän vuotta. Jotta kolmivuotiset tohtoriopinnot voitaisiin toteuttaa näin laajassa mittakaavassa, on odotettavissa, että tohtorintutkinnon vaatimuksia madalletaan. Itse asiassa vaatimuksia on jo lievennetty, mutta lisää ”lievennyksiä” saattaa vielä olla tulossa. Näiden lisäksi yliopistot pyrkivät virtaviivaistamaan kafkamaisen absurdia ja keskiaikaista hallintoprosessia, joka voi helposti kestää puoli vuotta viimeisen käsikirjoituksen valmistumisesta varsinaisen tohtorintodistuksen saamiseen.Monet muut tiedotusvälineet ovat raportoineet tästä pilottihankkeesta; tässä on yksi artikkeli, joka on saatavilla myös englanniksi: https://acatiimi.fi/2023/11/28/for-once/Although Vaikka useimmat ovat tyytyväisiä lisärahoitukseen, lähes kaikki suhtautuvat asiaan jossain määrin skeptisesti. Hyvät aikomukset eivät riitä, ja tässä pilottihankkeessa on monia vakavia ongelmia:

Onnittelut, tohtori Khushbu Rauniyar!

Sat, 10 Jun 2023 00:00:00 +0000

Tohtorinväitöksen puolustaminen on Suomessa ISO juttu, ja sinä olet juuri tehnyt sen. Toisin kuin muualla maailmassa (ehkä Ruotsia lukuun ottamatta), missään muussa maassa ei vaadita tohtoriopiskelijoilta yhtä paljon sitkeyttä kuin Suomessa. Keskimäärin se vaatii neljä julkaisua ja kestää 7 vuotta. Pitkä kesto ja selkeiden vaatimusten puute ovat kaksi ongelmaa, joihin Suomen opetusministeriö haluaa puuttua lähivuosina tasoittaakseen suomalaisten tohtorien asemaa kansainvälisillä työmarkkinoilla. Tohtorin tutkinnon suorittaminen Suomessa vaatii paljon sisua. Sisu on suomalainen sana, jota ei voi kääntää mihinkään muuhun kieleen, mutta äskettäin ilmestynyt samanniminen elokuva voi antaa siitä käsityksen. Wikipedia määrittelee sisu:n poikkeukselliseksi päättäväisyydeksi äärimmäisten vastoinkäymisten edessä . ”Vanhoina aikoina” lääkkeitä löydettiin niiden vaikutusten perusteella, ilman että niiden vaikutusmekanismia tunnettiin. Tämä ajattelutapa on yhä enemmän kääntymässä päälaelleen. Tutkijat pyrkivät ymmärtämään sairauteen johtavan mekanismin ennen kuin ryhtyvät kehittämään tai etsimään lääkettä. Suuri osa Khushbun väitöskirjasta käsittelee ensisijaisen lymfangiogeenisen kasvutekijän VEGF-C: Evoluutiollinen alkuperä, aktivaatio ja potentiaali lääkekohteena . Prof. Eckhard Lammert hoiti vastaväittäjän roolin erinomaisesti, ja prof. Kari Keinänen teki samoin kustoksena. Rakas Khushbu , toivotamme sinulle kaikkea hyvää seuraavaan suureen projektiisi!

Aivovuoto Suomesta jatkuu

Fri, 22 Dec 2017 00:00:00 +0000

Suomi tarjoaa kansalaisilleen erittäin korkeatasoista koulutusta, mutta ei pysty pitämään tätä korkeasti koulutettua työvoimaa maassa. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden muuttoliikkeen nettotase on ollut negatiivinen koko viimeisen vuosikymmenen ajan, ja suuntaus on pahenemassa, erityisesti kandidaatti- ja maisteritasolla. Korkeimmalla koulutustasolla tulkinta ei ole kovin yksiselitteinen, sillä tähän ryhmään kuuluvat lisensiaatit*, tohtorit, postdoc-tutkijat sekä professorit. Negatiivinen suuntaus on kuitenkin vakaa, mutta se ei kiihty yhtä nopeasti kuin alemmilla koulutustasoilla. Tässä ryhmässä aivovuoto kohdistuu valikoivasti parhaimpiin maihin: vain viisi kärkimaata vastaanottaa 66 % korkeimmin koulutetuista maastamuuttajista (Yhdysvallat, Iso-Britannia, Sveitsi, Saksa ja Ruotsi), kun taas alemman koulutustason suorittaneet eivät ole yhtä valikoivia (52 % maisterin tutkinnon suorittaneista ja 41 % kandidaatin tutkinnon suorittaneista muuttaa samoihin kärkimaihin). Valitettavasti tämä tilasto kertoo vain Suomen kansalaisten muuttoliikkeestä. Kattavan kuvan saamiseksi tarvitaan samat tiedot myös muiden kuin Suomen kansalaisten muuttoliikkeestä. Tässä kaaviossa on käytetty Tilastokeskuksen tietoja ( http://www.stat.fi/til/muutl/2016/02/muutl_2016_02_2017-12-18_tie_001_fi.html) . Kaikki maat on ryhmitelty sen mukaan, oliko niiden tieteellinen tuotanto vertailussa parempi vai huonompi kuin Suomen (Nature Index, Weighted fractional count, https://www.natureindex.com/country-outputs/generate/All/global/All/weighted_score) . Maat, jotka suoriutuivat Suomea paremmin vuonna 2016, olivat: Yhdysvallat, Kiina, Saksa, Yhdistynyt kuningaskunta, Japani, Ranska, Kanada, Sveitsi, Etelä-Korea, Espanja, Intia, Italia, Australia, Alankomaat, Israel, Ruotsi, Singapore, Venäjä, Taiwan, Belgia, Itävalta, Tanska, Brasilia ja Puola.* Lisensiaatti on Suomessa ja muutamissa muissa maissa käytetty tutkinto, joka sijoittuu maisterin ja tohtorin tutkintojen välille. Suomessa sen merkitys on vähentynyt vuosien mittaan, koska monissa muissa maissa sille ei ole vastaavaa tutkintoa.

Jäikö Big Wheelin jalkoihin?

Fri, 24 Mar 2017 00:00:00 +0000

Kansainvälistymiseen panostamisesta huolimatta englanninkieliset tiedot koulutusuudistuksesta ovat puutteellisia ja myöhässä”Big Wheel” -uudistus vyöryy päälleni, enkä edes huomaa sitä. Yliopiston intranetissä on ollut jonkin verran englanninkielistä tietoa prosessista. Suunnitteluvaiheessa suurin osa asiakirjoista oli kuitenkin aluksi saatavilla vain suomeksi, ja käännöksistä aiheutuneen viivästyksen vuoksi ulkomaalaiset työntekijät, joilla ei ollut englannin kielen taitoa, jäivät suurelta osin prosessin ulkopuolelle. Tämän panoksen menettäminen ei todellakaan ollut hyödyllistä, sillä useat Big Wheel -uudistuksen tavoitteet liittyvät kansainvälistymiseen, kuten tutkinto-rakenteiden yhdenmukaistamiseen Euroopassa (”3+2+3-järjestelmä”) sekä tutkinto-ohjelmien kansainvälisen houkuttelevuuden ja kilpailukyvyn parantamiseen.Erinomaiset opiskelijat saattavat jäädä ilman opiskelupaikkaa yliopistossammeSyyskuussa 2017 alkavien maisteriohjelmien hakijamäärien perusteella voidaan todeta, että ohjelmien tekemiseksi ”kansainvälisesti houkutteleviksi ja kilpailukykyisiksi” on vielä paljon työtä tehtävänä. Lähes kaikilla koulutusohjelmilla hakijamäärät EU:n ja ETA:n ulkopuolelta ovat laskeneet, mikä todennäköisesti johtaa siihen, että lukukausimaksuista saatavat tulot jäävät selvästi alle yliopiston toivoman tason (Helsingin yliopiston maisterintutkinnon lukukausimaksut ovat ohjelmasta riippuen 13 000–18 000 euroa vuodessa). Menetämme todennäköisesti potentiaalisesti erinomaisia opiskelijoita, ja ilmassa on epämääräinen epäilys siitä, että koulutuksen yleinen taso saattaa kärsiä. EU:n ja ETA:n ulkopuolelta tuleville opiskelijoille on tarjolla 30 erisuuruisia apurahaa. Kuitenkin vain noin 10 stipendin saajista pystyy kattamaan lukukausimaksun kokonaan stipendillään (katso täältä: https://www.helsinki.fi/en/studying/how-to-apply/scholarship-programme) . Mielestäni myös koulutusohjelmien mainontaa voitaisiin ehdottomasti parantaa.Tiedot saatavilla olevista apurahoista: riittävän selkeitä vai sekavia? Pelkään myös, että monet potentiaaliset hakijat olivat hämmentyneitä apurahaohjelmasta (niin olin minäkin, ja olen edelleen). Oman maisteriohjelmamme verkkosivuilla ( https://www.helsinki.fi/en/programmes/master/translational-medicine-transmed ) stipendejä ei mainita näkyvästi (vai oliko se tarkoituksellista?). Vielä pahempaa on, että Helsingin yliopiston sivuilla oleva linkki, jonka avulla voi tarkistaa, joutuuko opiskelija maksamaan lukukausimaksua, on ollut jo jonkin aikaa puoliksi rikki (“Voit tarkistaa tämän Studyinfon verkkosivuston UKK:sta , onko sinun maksettava lukukausimaksuja vai ei” (alkuperäinen tällä sivulla ). Toivottavasti se kuoli vasta hakuaikojen päätyttyä…Tohtorintutkinnon koulutusuudistusBig Wheel -uudistus koskee kaikkia kolmea tutkintoa: kandidaatin, maisterin ja tohtorin (PhD) tutkintoja. Kansainvälistyminen koskee erityisesti tohtorintutkintoa ja niitä maisteriohjelmia, jotka ovat kokonaan englanninkielisiä (esim. translaatiolääketiede tai biotieteiden informaatiotekniikka). Vaikka noin puolet yksikköni (tutkimusohjelmien yksikkö) tohtoriopiskelijoista on ulkomaalaisia, tuskin kukaan heistä tietää, mistä ”Big Wheel” -uudistuksessa on kyse. Big Wheel -keskustelutilaisuus Meilahdin kampuksellaKun lähes kaikki oli jo sovittu ja päätetty, Meilahdin kampukselle ilmoitettiin Big Wheel -tiedotustilaisuudesta (31.3.2017). Sähköpostiviesti oli yksinomaan suomeksi. Olen usein antanut palautetta, kun tärkeitä tapahtumia ei ole ilmoitettu englanniksi (useimmiten ilman vastausta). Siksi kirjoitin viestin suoraan yliopiston rehtorille ja vararehtorille. Sähköpostikeskustelu on liitteenä alla. Riittää sanoa, että yliopisto on edelleen sitoutunut kansainvälistymisen edistämiseen, vaikka se ei olekaan ongelmatonta…Mistä kuulemistilaisuudessa keskusteltiinEnglanniksi käyty keskustelu keskittyi tohtorikoulutukseen. Erittäin perusteltu pyyntö oli, ettei korjattaisi sitä, mikä ei ole rikki. Kansainvälisessä vertailussa tohtorikoulutus on Suomessa suurimmaksi osaksi erinomaista, ja ainoana ongelmana pidetään sen kestoa. Tällä hetkellä suomalainen tohtorintutkinto biotieteissä edellyttää, että jatko-opiskelija julkaisee tieteellisissä lehdissä. Tämän seurauksena suurin osa tutkimuksesta Suomessa tehdään tohtoriopiskelijoiden toimesta. Vaadittavien julkaisujen tarkka lukumäärä ja laatu vaihtelevat tiedekunnittain, sillä asiasta ei ole virallista yksimielisyyttä. Tyypillisesti vaaditaan 3–5 artikkelia, ja tekijyys jaetaan tietyssä määrin. Kaikkien julkaisujen ei tarvitse olla ensimmäisen tekijän artikkeleita.Suomalaiset tohtorit ovat kilpailukykyisiäVaikka suomalaisesta yliopistosta saatu tohtorintutkinto on kansainvälisesti erittäin kilpailukykyinen, tohtorit ovat tyypillisesti paljon vanhempia kuin useimmissa muissa maissa. Tämä herättää kysymyksen: mitä sitten? Tohtoriopintojen tyypillisen keston Suomessa on yleisesti oletettu olevan noin 7 vuotta. Kukaan ei kuitenkaan tiedä tarkalleen (ei edes yliopisto itse, koska tiukkoja sääntöjä tohtoriopintojen rekisteröinnistä ei ole ollut olemassa vasta viime aikoihin asti), mutta suuntaus kohti lyhyempää kestoa (ja vähemmän vaatimuksia) näyttää olevan hyvin hidas. Voimakkaat voimat vastustavat tohtoriopintojen lyhentämistäSe, että tohtoriopinnot kestävät Suomessa niin kauan, on luonnonvalinnan tulos. Sääntelyllä painostaminen nopeampaan tohtoriopetukseen aiheuttaa monia tahattomia seurauksia. Tohtoriopintojen lyhentämistä vastaan vaikuttavat voimakkaat tekijät, erityisesti akateemista uraa tavoittelevien erittäin lahjakkaiden opiskelijoiden osalta: esimerkiksi suhteellinen helppous saada apurahaa tohtoriopintojen aikana sekä vastavalmistuneiden tohtorien korkea työttömyysaste Suomessa.Tohtorintutkintojen ikärajat rahoituksen saamiseksiKuten Kalle Saksela on tuonut esiin, yksi suurimmista esteistä tohtoriopintojen lyhentämiselle on akateemisen tutkimuksen yleinen rahoitustilanne. Jokaisella rahoituskierroksella myönnettävien apurahojen määrät laskevat uusille kaikkien aikojen alimmille tasoille. Menestyneillä hakijoilla on erittäin vakuuttava valikoima korkealaatuisia julkaisuja, joiden hankkiminen vie aikaa. Suurissa kilpailullisissa tutkimusrahoitusohjelmissa (Suomen Akatemia, ERC) asetetaan kuitenkin hakijoille rajoituksia (esim. ”enintään 7 vuotta tohtorintutkinnon suorittamisen jälkeen”), joilla ei ole mitään yhteyttä hakemuksen laatuun.Neljä vuottaVararehtori Hämäläisen erittäin selkeä viesti (Jukka Kola oli jo poistunut keskustelusta, kun kieleksi vaihdettiin englanti) oli, että tohtoriopintoja on lyhennettävä, jotta ne olisivat vertailukelpoisia muiden maiden kanssa. Tavoitteena on 3+2+4 (3 vuotta kandidaatin opintoja, 2 vuotta lisää maisterin opintoja ja sitten 4 vuotta tohtoriopintoja). Vararehtorin esittämä ajatus oli yksinkertaisesti siirtää osa opinnoista, jotka tällä hetkellä suoritetaan tohtoriopintojen puitteissa, varhaiseen postdoc-vaiheeseen. Suuri kysymys on tietysti se, kuka tämän siirron maksaa? Tutkimusrahoitusta on lisättävä huomattavasti, jotta postdoc-tutkijoiden palkat voidaan maksaa, ellei haluta heikentää kotimaisen tutkimustuotannon kokonaistasoa. Jo nyt postdoc-tutkijan palkkaaminen Akatemian tutkijabudjetilla on lähes taloudellista itsemurhaa.

Tohtorintutkintojen myöntämisen vaihtelut

Tue, 11 Jun 2013 00:00:00 +0000

Mietin, miksi viime aikoina kukaan ei ole väitellyt tohtoriksi laboratoriostamme. Ensimmäinen (ja väärä) johtopäätökseni oli, että laboratoriomme ei ole enää yhtä tuottelias kuin ennen. Kun tarkastelin tietoja tarkemmin, huomasin mielenkiintoisen ilmiön: tohtoriväitösten määrä laboratoriossamme noudattaa 5–6 vuoden sykliä. Ja kas, sykli on jälleen saavuttamassa huippunsa vuosina 2013–2014, mikä on juuri sitä, mitä odotin tapahtuvan, sillä monet tohtoriopiskelijoistamme ovat valmistumassa tänä tai ensi vuonna. Mietin, onko tämä ilmiö ominaista vain Kari Alitalon laboratoriolle vai onko kyseessä yleinen ilmiö. Joka tapauksessa odotan innolla kaikkia niitä juhlia (”karonkkoja”), jotka ovat edessä. Yllä olevassa kuvassa näkyy Kari Alitalon ohjaamien tohtorintutkintojen määrä tiettynä vuonna, keskiarvona yhden tai kolmen vuoden ajanjaksolta. Yhteisohjaus laskettiin 0,5:ksi.

Michael Jeltschin väitöskirja

Mon, 25 Nov 2002 00:00:00 +0000

Väitöskirjani on julkaistu: Michael Jeltsch VEGFR-3-ligandit ja lymfangiogeneesi, Helsinki 2002. Julkinen väitöstilaisuus pidetään 29. marraskuuta 2002 Biomedicumissa Helsingissä.