Politiikka on Michael’s Domain

Suomalainen unelma: Pelkkä kangastus?

Mon, 15 Dec 2025 00:00:00 +0000

Realiteettitarkistus kansainvälisille opiskelijoille

Suomea on juhlittu maailman onnellisimpana maana jo kahdeksan vuotta peräkkäin . Suomi ei kuitenkaan ole vain onnellisin maa, vaan myös maa, jossa on yksi maailman alhaisimmista syntyvyyksistä . Eläkejärjestelmän vakauttamiseksi Suomi päätti, että se tarvitsee maahanmuuttoa. Ajatus oli hyvin radikaali maalle, joka oli 30 vuotta sitten lähes yhtä eristetty muusta Euroopasta kuin Pohjois-Korea on nykyään muusta Aasiasta. Tuolloin Suomen kansainvälinen autotunnus oli vielä SF, mikä tarkoitti Soviet Finland (vitsi vitsi, S-kirjain tarkoittaa tietenkin Sweden). Suomi haluaa lisätä maahanmuuttoa houkuttelemalla ulkomaisia opiskelijoita suorittamaan tutkintoja Suomessa, toivoen että osa heistä jäisi maahan valmistumisen jälkeen. Tästä syystä Suomesta on tullut yhä suositumpi kohde kansainvälisille opiskelijoille, erityisesti Aasiasta. Korkealaatuisen elämän, erinomaisen koulutuksen ja runsaiden mahdollisuuksien lupausten houkuttelemina monet investoivat suuria summia suorittaakseen tutkinnon jossakin suomalaisessa yliopistossa . Kymmenen vuotta sitten yliopistokoulutus oli ilmaista kaikille (myös kaikille ulkomaalaisille), mutta vuodesta 2017 lähtien EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevat opiskelijat ovat joutuneet maksamaan lukukausimaksuja . Tämä ei ollut yliopistojen oma päätös, vaan hallituksen määräys.

Miksi Suomen pitäisi ottaa lisää velkaa

Sun, 07 Mar 2021 00:00:00 +0000

Valtion talousvaje on kasvanut tasaisesti vuoden 2007/2008 talouskriisin jälkeen. Siksi on käsittämätöntä, että juuri ne samat puolueet, jotka ovat vastuussa valtion kasvavasta talousvajeesta, vastustavat nyt uusien velkojen ottamista. Koronapandemian aiheuttama valtion alijäämän kasvu saattaa olla paljon suurempi kuin edellisinä vuosina, vaikka vuoden 2020 kolmanteen neljännekseen mennessä en vielä näe muutosta kasvuvauhdissa. Jotta maalla olisi riittävästi varoja selviytyä pandemiasta, valtion PITÄISI ottaa uutta velkaa. Jokaisen, joka vastustaa uusien velkojen ottamista (olivatpa ne sitten valtionvelkoja tai osana eurooppalaista ratkaisua), on esitettävä toteuttamiskelpoinen vaihtoehtoinen suunnitelma. Mielestäni kaikki mahdolliset vaihtoehdot ovat paljon huonompia kuin uuden velan ottaminen. Valtion budjetin vertaaminen yksityishenkilön budjettiin ei ole oikeudenmukaista. Yksityishenkilönä et voi jatkuvasti kasvattaa velkojasi. Valtio ei kuitenkaan ole yksityishenkilö, sillä sillä on käytettävissään paljon enemmän taloudellisia välineitä kuin millään yksityishenkilöllä. Tämä pätee vieläkin enemmän EU:hun ja Euroopan keskuspankkiin. Mitä vaihtoehtoja meillä on valtion talousvajeen kasvattamiselle? Inflaatio Inflaatio on jo osa EU:n strategiaa lisääntyneiden velkojen hallitsemiseksi. Tämä ei vähennä velkojen nimellisarvoa, vaan niiden reaaliarvoa. Korkean inflaation olosuhteissa (EI hyperinflaatiota, vaan noin 5 %:n inflaatiota, mikä oli melko ”normaali” inflaatiovauhti kotimaassani Saksassa 1970-, 80- ja 90-lukujen alussa) valtio voi helposti vähentää velkojaan. Tässä ratkaisussa on kaksi ongelmaa: 1. Euroopan keskuspankki ei ole onnistunut saavuttamaan edes 2 prosentin inflaatiotavoitettaan huolimatta monien vuosien yrityksistä. 2. Pitkällä aikavälillä inflaatio ei ole hyvä ratkaisu, koska se lisää niiden etua, joilla on huomattavia aineellisia varoja (kiinteistöjä, osakkeita, jalometalleja jne.). Jos suurin osa säästöistäsi on osakemarkkinoilla, kiinteistöissä, jalometalleissa tai muissa aineellisissa varoissa, sinun ei tarvitse pelätä inflaatiota. Keskimäärin näiden kaikkien arvo säilyy tai jopa nousee korkean inflaation aikoina. Ne, joilla ei ole aineellisia varoja, eivät kuitenkaan voi kompensoida inflaatiota. Valtion tukea tarvitsevien määrä kasvaa, joten rahaa käytetään joka tapauksessa (vaikkakin viiveellä). Inflaatio myös syventää varallisuuseroja: rikkaat rikastuvat. Köyhät eivät aina köyhdy, mutta rikkaat rikastuvat paljon nopeammin kuin köyhät, ja siten tuloerot kasvavat. Samasta syystä köyhät eivät ole hyötyneet paljoakaan osakemarkkinoiden noususuhdanteesta, joka on kestänyt nyt jo yli 10 vuotta peräkkäin. Mitkä ovat siis vaihtoehdot budjettivajeen kasvattamiselle? Korkeammat verot Todellako? Verotustasomme on jo melko korkea verrattuna moniin muihin maihin. Mutta keneltä aiot ottaa? Rahaa voi ottaa vain niiltä, joilla sitä on. Rikkaille suunnattu vero on määritelmäkysymys. Kuka on rikas? 99 % väestöstä ei vastustaisi verojen korottamista sille 1 %:lle väestöstä, joka on hyötynyt eniten viimeisen 10 vuoden nousumarkkinoista. Suomessa on nykyään paljon enemmän miljonäärejä kuin vielä 10 vuotta sitten. Suurin osa näistä ihmisistä on kerännyt suurimmat voitot, ja tuntuu asianmukaiselta, että he antaisivat panoksensa takaisin maalle, joka on mahdollistanut heidän menestyksensä. Vaikka tämä kuulostaa hyvin vasemmistolaiselta, suurin osa ihmisistä olisi todennäköisesti samaa mieltä, jos he vain hyväksyisivät sen, mihin veronmaksajien rahat käytetään. Tässä maassa tuskin kukaan vastustaisi investoimista tulevaisuuteen, parempaan infrastruktuuriin, parempiin kouluihin, tutkimukseen ja kehitykseen jne. Mutta niin kauan kuin tämä on ongelmakohta, verojen korottaminen voi olla vain pieni osa ratkaisua. Menojen leikkaaminen Tämä on pohjimmiltaan sama asia kuin edellinen. Hetkinen, se on itse asiassa vielä pahempaa, koska lähdimme liikkeelle siitä oletuksesta, että tarvitsemme ENEMMÄN rahaa, jotta maa selviää pandemiasta. Liian suurta epäröintiä ja riittämättömiä menoja pidetään syynä siihen, miksi Eurooppa ei toipunut vuoden 2007–2008 finanssikriisistä yhtä nopeasti kuin Yhdysvallat. Valitettavasti on merkkejä siitä, että sama virhe on toistumassa.**Neljä vaihtoehtoa: inflaatio, veronkorotukset, menojen leikkaukset, uudet velat. Ongelma ei katoa, vaikka piilottaisi päänsä hiekkaan, vaan se pikemminkin pahenee. Säästöpolitiikka on tulevaisuuteen investoimisen vastakohta. Meillä on investointivaje, joka on kertynyt Suomessa viimeisten 15 vuoden aikana. Se koskee koulutusta, digitalisaatiota, tutkimusta ja infrastruktuuria. Tällä hetkellä uudet velat ovat ainoa vaihtoehto. Velat ovat halpoja (itse asiassa negatiivisten korkojen vuoksi valtio jopa hyötyy ottamalla lisää velkaa). Jopa Saksa luopui nollatasapainopolitiikastaan. Suomen ei pitäisi olla Euroopan väärään suuntaan ajava autoilija. Jo tästä syystä olisi typerää olla poikkeus. Ja – rakas Suomalaispuolue – on illuusio, että mikään maa voisi tällä hetkellä erota euroalueesta. Sen sijaan, että kiistelemme uusien lainojen ottamisesta tai valitamme jatkuvasti kasvavaa julkisen talouden alijäämää, meidän pitäisi keskustella siitä, miten rahaa käytetään viisaasti. Meidän pitäisi käyttää sitä tavoitteena kansantuotteen (GNP) kestävä kasvu pitkällä aikavälillä.PÄIVITYS: Päivä tämän kirjoittamisen jälkeen Suomen suurin sanomalehti Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin, jossa käsiteltiin hyvin samankaltaisia aiheita: https://www.hs.fi/visio/art-2000007843750.html

Suomen sosiaalidemokraattien niukka voitto äärioikeistolaisista Perussuomalaisista

Mon, 15 Apr 2019 00:00:00 +0000

Eiliset parlamenttivaalit Suomessa olivat dramaattisempia kuin aikoihin. Monet äänestäjät jännittivät aamuyöhön asti, sillä hetken aikaa näytti siltä, että äärioikeistolainen Perussuomalaiset-puolue muodostaisi Suomen eduskunnan suurimman ryhmän ja saisi siten perinteisesti etusijan hallitusneuvotteluissa. Sosiaalidemokraattien lopullinen etumatka Perussuomalaisiin oli vain 0,2 %, eli hiuksenhieno. Vaikka sosiaalidemokraatit muodostavat ensimmäistä kertaa vuoden 1999 jälkeen jälleen suurimman ryhmän, ilo on hillittyä. Koska yksikään puolue ei saavuttanut yli 20 prosenttia äänistä, hallituksen muodostaminen tulee olemaan vaikeaa. Kaikki demokraattiset puolueet olivat jo ennen vaaleja sulkeneet pois mahdollisuuden koalitioon Perussuomalaisten kanssa. Joidenkin toivoma äärioikeistolaisten Perussuomalaisten heikkeneminen puolueen hajoamisen seurauksena alle kaksi vuotta sitten ei toteutunut, mikä tekee Perussuomalaisten vaalimenestyksestä sitäkin huolestuttavamman. Suomalainen strategia, jonka tarkoituksena oli heikentää äärioikeistopuolueiden vetovoimaa ottamalla ne nimenomaisesti mukaan politiikkaan, on siten todennäköisesti osoittautunut virheeksi. Perusfinnien kaksi keskeistä kantaa olivat tiukennettu maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka sekä ehkä kaikkien puolueiden vähiten painottama asia: ympäristönsuojelu ja erityisesti ilmastonmuutoksen torjunta. Molemmissa kysymyksissä Perusfinnit eroavat perustavanlaatuisesti lähes kaikista muista puolueista. Perinteisesti suomalainen politiikka on kuitenkin konsensuspolitiikkaa, ja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta koalitio on mahdollinen minkä tahansa puolueen ja minkä tahansa toisen puolueen välillä. Tällä hetkellä näyttää vielä siltä, että kaikki demokraattiset puolueet pitävät vaalilupauksensa olla muodostamatta koalitiota Perussuomalaisten kanssa. Sosiaalidemokraattien todennäköinen tuleva pääministeri Antti Rinne korosti vaalivalvonnan jälkeisessä haastattelussa jälleen kerran Peruspuolueen kantojen yhteensopimattomuutta sosiaalidemokraattisten arvojen kanssa ja totesi, ettei hän voi millään hyväksyä ihmisten erilaista kohtelua etnisen taustan tai ihonvärin perusteella.Periaatteessa vaaleissa oli kyse neljä vuotta virassa olleen pääministeri Juha Sipilän johtaman koalitiohallituksen tilinpäätöksestä. Juha Sipilä oli jo kuukausi sitten ilmoittanut hallituksensa erosta ja toimi virassaan vain väliaikaisesti, koska hän ei pystynyt täyttämään terveydenhuoltojärjestelmän uudistamista koskevia keskeisiä lupauksiaan tuen puutteen vuoksi. Suomen Keskustapuolueen Sipilä on (vai pitäisikö sanoa oli) talouselämästä politiikkaan siirtynyt uusien tulokkaiden edustaja. Vaikka myös konservatiivinen Kokoomus ja Perussuomalaiset (suomalainen vastine Saksan AfD:lle) kuuluivat tähänastiseen koalitiohallitukseen, vain Keskustapuolue sai äänestäjiltä rangaistuksen viime vuosien politiikasta kärsimällä yli 7 prosentin massiivisen äänetappion, joka oli puolueen huonoin tulos 100 vuoteen.Se, täyttyvätkö omat toiveeni koulutukseen ja tutkimukseen kohdistuvien investointien lisäämisestä, riippuu täysin sosiaalidemokraateista, ja siksi he saivatkin ääneni. Vaikka kaikki muutkin puolueet ovat luvanneet kaksinkertaistaa tutkimus- ja kehitystoiminnan menot pitkällä aikavälillä, ”mustan nollan” ideologia on suosittu myös Suomen konservatiivien keskuudessa. Ainakin konservatiivit ja Keskustapuolue ovat viimeisen 10 vuoden aikana jättäneet käyttämättä jokaisen tilaisuuden osoittaa, että investoinnit tulevaisuuteemme ja lapsiimme ovat heille tärkeitä. On kyllä outoa, että liikemiehille kuten Juha Sipilälle olisi vieras ajatus, että tulevaisuuteen on investoitava, jotta pysytään kilpailukykyisinä.