https://jeltsch.org/fi/tags/seeprakala/Recent content in Seeprakala on Michael’s DomainHugofiCopyright © 2002 - 2026 Michael Jeltsch.Fri, 24 Jul 2026 00:18:18 +0300https://jeltsch.org/fi/fish/Fri, 28 Jun 2024 00:00:00 +0000https://jeltsch.org/fi/fish/<p>Kalat hengittävät kiduksillaan, mutta monille niistä tämä on kirjaimellisesti vain puoli totuutta. Vaikeus saada happea vedestä on se yksittäinen tekijä, joka eniten on muokannut kalojen evoluutiota. Maaeläimet altistuvat pääosin samalle happipitoisuudelle, mutta kalojen on toimittava vesissä, joiden happipitoisuus vaihtelee huomattavasti ja muuttuu nopeasti. Lisäksi vesi sisältää paljon vähemmän happea kuin ilma, ja hapen diffuusio vedessä on suuruusluokkia hitaampaa kuin hapen diffuusio ilmassa. Siksi kalojen evoluutio joutui keksimään luovia tapoja</p>https://jeltsch.org/fi/zebrafish_SVS/Thu, 26 May 2022 00:00:00 +0000https://jeltsch.org/fi/zebrafish_SVS/<p>Seeprakaloilla peräevän verisuonet kehittyvät imusuonista transdifferentioitumalla. Karina Yaniv esitteli viime syyskuussa pidetyssä <a href="https://www.vwfb.de/seeon-meetings/angiogenesis-2021/" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow">Kloster Seeon Angiogenesis kokouksessa&nbsp; <svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"><use href="#fas-up-right-from-square"></use></svg></a> epäsovinnaisia mutta erittäin vakuuttavia tietoja, jotka tukevat tätä päätelmää. Nyt hänen artikkelinsa on julkaistu <a href="https://www.nature.com/articles/s41586-022-04766-2" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow">Nature&nbsp; <svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"><use href="#fas-up-right-from-square"></use></svg></a> -lehdessä.</p>https://jeltsch.org/fi/svs_or_lymphatic_system/Sun, 26 Jan 2014 00:00:00 +0000https://jeltsch.org/fi/svs_or_lymphatic_system/<p>Vuonna 2003 kirjoitin <a href="http://dx.doi.org/10.1007/s00441-003-0777-2" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow">katsausartikkelin imukudoksesta&nbsp; <svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"><use href="#fas-up-right-from-square"></use></svg></a> , jossa käsittelin lyhyesti imukudoksen yleistä rakennetta eri eläimillä ja erehdyin kalojen imusuonistoa koskevassa osassa. Tai ainakin se oli puutteellinen. Vaikka nisäkkäät, linnut, matelijat ja sammakkoeläimet ovat melko helposti määriteltäviä eläinluokkia, ei ole olemassa eläinluokkaa ”kalat”. ”Kaloja” voidaan luokitella eri tavoin, mutta elävien ”kalojen” luokittelemiseksi tarvitaan vähintään kolme eläinluokkaa: rustokalat, säteeväiset luukalat ja lohkeeväiset kalat. Lähes kaikki kalojen imusuonijärjestelmää koskeva tutkimus on kohdistunut teleosteihin (yksi säteeväisten luukalojen kolmesta alaluokasta). Teleostei-ryhmään kuuluu suurin osa elävistä kaloista, mukaan lukien eniten tutkittu <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Seeprakala" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow">seeprakala (Danio rerio)&nbsp; <svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"><use href="#fas-up-right-from-square"></use></svg></a> . Joten kaikki seuraava koskee tätä alaluokkaa (eikä siten välttämättä päde haikaloihin ja sampiin, mainitakseni vain kaksi ei-teleostei-kalaa).</p>