<?xml version="1.0" encoding="utf-8" standalone="yes"?><rss version="2.0" xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom"><channel><title>Sinä Olet on Michael’s Domain</title><link>https://jeltsch.org/fi/tags/sin%C3%A4-olet/</link><description>Recent content in Sinä Olet on Michael’s Domain</description><generator>Hugo</generator><language>fi</language><copyright>Copyright © 2002 - 2026 Michael Jeltsch.</copyright><lastBuildDate>Fri, 24 Jul 2026 00:18:18 +0300</lastBuildDate><atom:link href="https://jeltsch.org/fi/tags/sin%C3%A4-olet/index.xml" rel="self" type="application/rss+xml"/><item><title>Suojaa UV-valolta</title><link>https://jeltsch.org/fi/protection_from_uv_light/</link><pubDate>Fri, 15 Nov 2019 00:00:00 +0000</pubDate><guid>https://jeltsch.org/fi/protection_from_uv_light/</guid><description>&lt;p&gt;&lt;strong&gt;Ensin muutamia määritelmiä&lt;/strong&gt;UV-C (100/200–280/290 nm, lyhytaaltoinen, kova UV)UV-B (290–315 nm, keskiaaltoinen, välimuotoinen UV)UV-A (315–400 nm, pitkäaaltoinen UV, pehmeä UV, ”musta valo”) Erityisesti UV-C:n osalta käytetään toisinaan erilaisia aallonpituusrajoja eri UV-tyyppien välisten rajojen määrittelemiseksi. Jotkut sulkevat alle 200 nm:n aallonpituudet UV-C:n ulkopuolelle ja viittaavat niihin termillä ”tyhjiö-UV (VUV)”. Toiset jakavat UV-C-spektrin edelleen ja viittaavat 10–200 nm:n välisiin aallonpituuksiin termillä ”UV-C-VUV”. ”Äärimmäinen UV (EUV)” viittaa aallonpituuksiin välillä 10–121 nm, ja tämän alueen lyhyemmässä päässä säteilyä pidetään ionisoivana (samanlaisena kuin röntgensäteet). En kuitenkaan tiedä mitään selkeää aallonpituusrajaa, jota käytettäisiin ionisoivan ja ei-ionisoivan säteilyn erottamiseen toisistaan. &lt;strong&gt;Molekyylibiologia&lt;/strong&gt; Useimpia molekyylibiologiassa käytettäviä UV-laitteita käytetään etidiumbromidilla värjätyn DNA:n havaitsemiseen agaroosigeeleissä. Niissä käytetään aallonpituutta noin 300 nm (yleensä 302 nm), mutta joissakin laitteissa on myös pidempi aallonpituusvaihtoehto (esim. Alpha Innotech LM-26E -laitetta voidaan käyttää 302 tai 365 nm:n aallonpituudella). Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että mitä pidempi aallonpituus on, sitä vähemmän DNA:lle aiheutuu vaurioita (mutta myös DNA:n väliin tunkeutuneen etidiumbromidin signaali heikkenee). On olemassa 254 nm:n UV-lamppuja, mutta ne eivät sovellu DNA:n tutkimiseen, koska ne aiheuttavat DNA:ssa mutaatioita muutamassa sekunnissa. Tämä ei ole yllättävää, sillä DNA:n absorptiomaksimi on 260 nm:ssä, mikä tarkoittaa, että DNA imee suurimman osan säteilystä. Siksi 302 nm on kompromissi herkkyyden ja DNA-vaurioiden välillä. UV-pöydän käyttö ei ole vaaratonta, ja oletan, että UV-säteily on vaarallisempaa kuin etidiumbromidivärjäys, jota jotkut ihmiset (tutkijat!) jostakin irrationaalisesta syystä pelkäävät liikaa (
 &lt;a href="https://bitesizebio.com/95/ethidium-bromide-a-reality-check/" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow"&gt;https://bitesizebio.com/95/ethidium-bromide-a-reality-check/&amp;nbsp;






 
 
 
 &lt;svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"&gt;&lt;use href="#fas-up-right-from-square"&gt;&lt;/use&gt;&lt;/svg&gt;&lt;/a&gt;
, 
 &lt;a href="http://rrresearch.fieldofscience.com/2006/10/heresy-about-ethidium-bromide.html" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow"&gt;http://rrresearch.fieldofscience.com/2006/10/heresy-about-ethidium-bromide.html&amp;nbsp;






 
 
 
 &lt;svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"&gt;&lt;use href="#fas-up-right-from-square"&gt;&lt;/use&gt;&lt;/svg&gt;&lt;/a&gt;
, 
 &lt;a href="https://blogs.sciencemag.org/pipeline/archives/2016/04/18/the-myth-of-ethidium-bromide" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow"&gt;https://blogs.sciencemag.org/pipeline/archives/2016/04/18/the-myth-of-ethidium-bromide&amp;nbsp;






 
 
 
 &lt;svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"&gt;&lt;use href="#fas-up-right-from-square"&gt;&lt;/use&gt;&lt;/svg&gt;&lt;/a&gt;
 ). Olen nähnyt yhden kollegani saaneen ”auringonpolttaman” liian pitkästä altistumisesta UV-pöytien UV-valolle. Kasvomaski suojaa kasvojasi, mutta käsivarret tai dekoltee voivat silti palaa. &lt;strong&gt;UV-läpäisevät ja UV-läpäisemättömät materiaalit&lt;/strong&gt; Materiaalin (näkyvän) valon läpäisevyydestä ei voi päätellä, kuinka tehokkaasti materiaali absorboi UV-valoa. Tavallinen akryylilasi (”Plexiglas”) on läpäisevä pidemmän aallonpituuden UV-säteilylle (jota kutsutaan myös UV-A-säteilyksi, 315–400 nm) eikä siksi sovellu silmien suojaamiseen (
 &lt;a href="https://www.gsoptics.com/transmission-curves/" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow"&gt;https://www.gsoptics.com/transmission-curves/&amp;nbsp;






 
 
 
 &lt;svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"&gt;&lt;use href="#fas-up-right-from-square"&gt;&lt;/use&gt;&lt;/svg&gt;&lt;/a&gt;
 ). Akryylilasi voidaan tehdä UV-läpäisemättömäksi lisäämällä siihen UV-valoa absorboivia lisäaineita. UV-suodattavaa akryylilasia (”museolaatuista akryyliä”) on saatavilla eri laatuluokissa. Jos UV-aallonpituus on alle ~375 nm, mikä tahansa UV-suodattava akryylilaatu sopii. UF-4-akryylilasi suojaa vähiten: 2 mm:n paksuinen levy päästää läpi 80 % 400 nm:n UV-säteilystä. UF-3 suojaa paremmin ja UF-5 absorboi lähes kaiken näkyvän valon läheisen UV-säteilyn (&amp;gt;390 nm).&lt;strong&gt;Polykarbonaatti (PC) on paras valinta&lt;/strong&gt;Kun tarvitset suojaa UV-säteilyltä, polykarbonaatti on paras valinta. 3 mm:n paksuinen polykarbonaatti on käytännössä täysin läpäisemätön useimpien molekyylibiologiassa käytettävien UV-lähteiden 400 nm:iin asti ulottuvalle UV-säteilylle. Siksi UV-suojaavat kasvomaskit ja aurinkolasit valmistetaan pääasiassa polykarbonaatista. 2 mm:n paksuus, joka on hieman tyypillistä polykarbonaattiaurinkolasien paksuutta paksumpi, riittää useimmiten, mutta paksumpaan polykarbonaattiin verrattuna heikompi absorptiokyky on merkityksellistä vain ~385 nm:n yläpuolella olevan UV-säteilyn osalta (siksi hyvät aurinkolasit suojaavat silmiäsi molekyylibiologiassa käytettäviltä UV-lampuilta, mutta kasvojen iho jää silti altistumaan). Itse asiassa 2 mm paksuisissa polykarbonaattisissa aurinkolaseissa on alle 2 mm polykarbonaattia, koska niiden polykarbonaatin molemmilla puolilla on naarmuuntumaton, UV-säteilyä imemätön pinnoite, sillä polykarbonaatti on erittäin pehmeää ja naarmuuntuu hyvin helposti. Valitettavasti polykarbonaattimuovit ovat vaikeasti tunnistettavissa, sillä niiden numero on ”7” muovimerkintäkoodiluettelossa (RIC), joka on ”Muut”-kategoriaan kuuluva sekalaista sisältöä.&lt;strong&gt;Valmistajien tietojen tulkinta&lt;/strong&gt;Kun tarkastelee läpinäkyvien materiaalien optisia ominaisuuksia koskevia tietolehtisiä, huomaa pian, että niitä on vaikea tulkita. Huomaa pian, että valmistajien verkkosivustojen lähestymistapa on vähemmän tieteellinen ja enemmän mainosluonteinen. He puhuvat UV-läpäisyasteesta prosentteina, mutta eivät mainitse missään vaiheessa materiaalin paksuutta, joka on yksi tärkeimmistä absorptio- ja läpäisyominaisuuksiin vaikuttavista tekijöistä (
 &lt;a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Beer%E2%80%93Lambert_law" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow"&gt;https://en.wikipedia.org/wiki/Beer%E2%80%93Lambert_law&amp;nbsp;






 
 
 
 &lt;svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"&gt;&lt;use href="#fas-up-right-from-square"&gt;&lt;/use&gt;&lt;/svg&gt;&lt;/a&gt;
 ). Epäilen vahvasti, että he käyttävät 2 mm:n valopolkua (paksuutta), toinen mahdollisuus on 1 cm (joka on toinen ”vakiopituus”). Jos sinulla on sisäpiiritietoa asiasta, kerrothan minulle!&lt;/p&gt;</description></item></channel></rss>