Suomen Akatemia on Michael’s Domain

Parhaan julisteen palkinto Khushbulle (GeneCellNano-vuosikokous)

Fri, 22 Apr 2022 00:00:00 +0000

Viime viikolla, 2,5 vuoden viiveellä, GeneCellNano-lippulaivahankkeen kumppanit tapasivat vihdoin ensimmäistä kertaa kasvotusten. Tämä kokous oli jo kauan odotettu, ja siellä käytiin monia erittäin mielenkiintoisia keskusteluja muun muassa Suomen Punaisen Ristin (syövän immunoterapiasta) ja UPM Biomedicals (heidän biokompatibeleista selluloosatuotteistaan). Tapahtuma tarjosi runsaasti uusia ideoita ja joitakin konkreettisia suunnitelmia tulevasta yhteistyöstä. Osallistuimme tapahtumaan kahdella posterilla, ja – hieman yllättäen, sillä projekti on vielä alkuvaiheessa – laboratoriomme Khushbu Rauniyar voitti parhaan posterin palkinnon. Onnittelut!

GeneCellNano Flagship

Wed, 18 Nov 2020 00:00:00 +0000

GeneCellNano-ohjelma valittiin Suomen Akatemian lippulaivahankkeeksi. Lippulaivahankkeen tavoitteena on edistää tärkeiden sairauksien hoitoa kehittyneen bioteknologian avulla. Kohdesairauksiin kuuluvat iskeeminen sydänsairaus, tietyt syövät ja retinopatia. Hakemuksen vetäjinä toimivat Seppo Ylä-Herttuala Itä-Suomen yliopistosta ja Seppo Vainio Oulun yliopistosta. Näiden kahden yliopiston ryhmien lisäksi konsortioon kuuluu myös ryhmiä Aalto-yliopistosta (Olli Ikkala) ja Helsingin yliopistosta (Marjo Yliperttulan, Timo Laaksonen, Hélder A. Santosin, Tatu Lajusen ja oma ryhmäni).Linkki Suomen Akatemian lehdistötiedotteeseen: https://www.aka.fi/en/about-us/whats-new/press-releases/20202/academy-of-finland-selects-four-new-finnish-flagships/

ChemBio Finland

Thu, 28 Mar 2019 00:00:00 +0000

Kahden vuoden välein järjestettävä ChemBio Finland -tapahtuma pidetään Helsingin messukeskuksessa tämän viikon keskiviikkona ja torstaina. Esittelin tärkeintä projektiaamme Suomen Akatemian ( http://www.aka.fi/fi/akatemia/media/Ajankohtaiset-uutiset/2019/tervetuloa-suomen-akatemian-osastolle-chembio-messuille/ ) osastolla. Paikalle saapui paljon kuulijoita kuulemaan työstämme, jossa pyrimme siirtämään in vitro -vasta-aineiden tuotantoteknologiat 2000-luvulle synteettisen biologian ja CRISPR-tekniikan avulla.

Esittelyssä tärkein projektimme

Wed, 25 Oct 2017 00:00:00 +0000

Keskeinen projektimme esiteltiin sivustolla Tietyssti.fi . Katri Pajusola kirjoitti artikkelin, ja (ainakin sen perusteella, mitä ymmärrän suomenkielisestä tekstistä) se vaikuttaa olevan varsin tarkka kuvaus siitä, mitä yritämme tehdä: http://www.aka.fi/fi/tietysti/luonto-ja-ymparisto/nyt-pinnalla1/tautien-hoitoon-laakitysta-ei-ainoastaan-diagnostiikkaa/

Hankkeen keskeinen rahoitus

Fri, 07 Oct 2016 00:00:00 +0000

Tämä kirjoitus on saanut inspiraationsa äskettäisestä menestyksestämme Suomen Akatemian Key Project -rahoituskilpailussa . Yksi tutkijoiden suurimmista ajanhukista on rahoituksen hakeminen tutkimuksensa rahoittamiseksi. Tutkijat käyttävät yhä enemmän aikaa apurahahakemusten laatimiseen, koska kilpailu kutistuvista resursseista kiristyy. Kun opetukseen ja hallintoon käytetty aika on vähennetty, heillä jää ehkä muutama tunti viikossa tutkimustyöhön. Viime viikolla lounastauolla eräs ystäväni kysyi minulta, mitkä rahoituksen saamisen onnistumisprosenttimme olivat. En tiennyt, koska olen vältellyt tätä epämiellyttävää totuutta. Laskin asian tänään, ja masentava tulos on, että hyväksymisprosenttimme ovat alhaisella yksinumeroisella tasolla, ja tämä näyttää olevan melko keskimääräinen luku (meille vuosi 2015 oli poikkeuksellisen menestyksekäs, ja vuoden 2016 luku saattaa vielä parantua, koska useita päätöksiä ei ole vielä tehty).Akateemisen tuottavuuden parantaminen lisäämällä paperilla 1600 tuntia vuotuista työaikaa on merkityksetöntä, jos 400 tuntia tästä ajasta kuluu turhaan, eli epäonnistuneisiin apurahahakemuksiin. Järjestelmälle aiheutuvat taloudelliset menetykset ja vaihtoehtokustannukset ovat valtavat, ja eräs kollegani viittasi minulle äskettäin tähän vuoden 2015 artikkeliin Clinical Chemistry , jossa apurahahakemusten kirjoittamiseen tuhlatun rahan arvo arvioitiin Yhdysvaltojen osalta varovaisesti vähintään 20 miljardiksi dollariksi vuodessa. Budjettiimme sisältyy uusia tutkijapaikkoja, mutta emme vielä tiedä, missä ja milloin nämä henkilöt pääsevät aloittamaan työnsä. Teoriassa isäntäorganisaatio (eli Helsingin yliopiston tutkimusohjelma) takaa infrastruktuurin. Tutkimusohjelma ei kuitenkaan voi luoda laboratoriotilaa tyhjästä. Yliopisto yrittää vain säästää rahaa minimoimalla vuokraamansa lattiapinta-alan. Vaikka jotkut juhlistavat onnistuneita apurahahakemuksia, oma näkemykseni on realistisempi: Rahoituspäätöksen jälkeen on ennen rahoituspäätöstä*.*Lainaus on muokattu viittaamalla Sepp Herbergeriin , vuoden 1954 jalkapallon maailmanmestaruuden voittaneen Saksan valmentajaan, joka totesi kuuluisasti: ”Ottelun jälkeen on ennen ottelua.”

Vaikea alku

Wed, 26 Aug 2015 00:00:00 +0000

PÄIVITYS: Kysyin Akatemialta Akatemian professuurien rahoitusosuuksia, mutta näitä virkoja on niin vähän, ettei kyseisistä tiedoista saa mitään käyttökelpoisia tilastotietoja. Sain Akatemialta hyvin avoimen vastauksen (joka sisälsi myös pyytämäni luvut). Päätös leikata rahoitusta ensisijaisesti postdoc-tutkijoilta oli akatemian tietoinen valinta, jolla pyrittiin säilyttämään kilpailukykyisen tutkimuksen edellytykset projekteille ja akatemian tutkimusapulaisille. Suuntaus siirtää rahoitusta nuoremmilta tutkijoilta vanhemmille näyttää kuitenkin olevan yleinen, ja se on jatkunut Yhdysvalloissa jo puoli vuosisataa (ks. esim. täältä: http://metamodern.com/2009/11/27/great-science-great-scientists-and-icons/ tai täältä: http://nexus.od.nih.gov/all/2012/02/13/age-distribution-of-nih-principal-investigators-and-medical-school-faculty/) . Tulevaisuutemme riippuu uusista ideoista ja innovaatioista. En ole varma, onko totta, että nuoremmat tutkijat tuottavat enemmän uusia ideoita ja innovaatioita, kuten edellä mainitussa blogikirjoituksessa väitetään ( http://metamodern.com/2009/11/27/great-science-great-scientists-and-icons/) , mutta jos asia on näin, rahoituksen siirtäminen pois heiltä olisi pitkällä tähtäimellä huono idea. Suomen Akatemian rahoittaman tutkimuspaikan saaminen on yhä vaikeampaa. Eniten minua huolestuttaa se, että säästöt kohdistuvat akateemisen uraportaikon ”alempaan” päähän: postdoc-tutkijapaikkojen hakujen hyväksymisaste on heikentynyt eniten, kun taas Terveystutkimusneuvostossa Akatemian hankkeiden rahoitus on pysynyt suurelta osin ennallaan. Tänä tiistaina Suomen Akatemia esitteli nämä luvut lääketieteellisen tiedekunnan Ask & Apply -tapahtumassa, joka koski syyskuun rahoitushakukierrosta. Myös Akatemian tutkijatoimien rahoitusta leikattiin, mutta huomattavasti vähemmän kuin postdoc-tutkijoiden rahoitusta. Kummallista kyllä, esityksestä puuttuu Akatemian professuurien hakujen hyväksymisaste. Viittaako tämä sukupolvien väliseen konfliktiin, jossa vakiintuneet tutkijat yrittävät menestyksekkäästi varmistaa itselleen hupenevat resurssit? Jotta voisin tehdä johtopäätöksiä, minun pitäisi tietää Akatemian professuurien hakujen hyväksymisaste ja myönnetyt summat.

Pomon rooli

Fri, 01 Nov 2013 00:00:00 +0000

Sain ylennyksen melkein vahingossa. Olen nyt pää tutkija eli ryhmänjohtaja. En ole koskaan ollut erityisen innokas pomoksi ryhtymisestä. Maailmassa on jo tarpeeksi mukavia ja keskinkertaisia pää tutkijoita, ja (nykyisin entinen) pomoni Kari Alitalo on omalla omistautumisellaan ja erinomaisuudellaan luonut varjon, josta on luultavasti mahdotonta astua ulos.Siitä huolimatta, ennen kuin olisin liian vanha hakemaan ryhmänjohtajan paikkaa Suomen Akatemialta , päätin vuonna 2011 yrittää onneani. Olisin ehkä katunut, jos en olisi edes yrittänyt. Ensimmäinen yritys epäonnistui. Vuotta myöhemmin tohtorintutkintoni oli valmistunut yli yhdeksän vuotta aiemmin, ja minun piti esittää erityisiä syitä voidakseni hakea uudelleen (olin pitänyt pitkiä lastenhoitovapaita molempien lastemme vuoksi). Vaikka lähetin käytännössä saman hakemuksen, minulla oli tällä kertaa onnea siinä, mitä joku on kuvannut ”Tukirahaston arpajaisiksi”. Ja pahimmat pelkoni toteutuivat: tutkimuksen tekemisen sijaan minusta tuli rahanhankintakone. Tämä johtuu osittain siitä, että Tukirahasto myönsi huomattavasti vähemmän rahoitusta kuin mitä olin hakenut. Akatemialla on vuosi vuodelta yhä vähemmän jaettavaa rahaa, ja se joutuu tekemään vaikean päätöksen: rahoitetaanko vähemmän tutkijoita vai rahoitetaanko sama määrä tutkijoita, mutta annetaan kaikille vähemmän… Kävin kerran sähköpostikeskustelua Alexander Stubbin (kun hän oli vielä tavallisten ihmisten, kuten minun, ulottuvilla) tutkimusbudjetin supistumisesta, mutta ainakin nykyinen Suomen hallitus näyttää aliarvioivan Suomen akateemisen tutkimuksen jatkuvasti heikkenevän taloudellisen tilanteen pitkän aikavälin vaikutuksia. Tilanne on niin huono, että lahjakkaimmat ihmiset lähtevät maasta heti kun tilaisuus siihen tarjoutuu. Kokonaiskustannusmallin vuoksi olen käytännössä pakotettu pysymään budjetissa työvoimakustannusten osalta. Ja siksi rahaa ei jää päivittäisten kulujen, kuten kemikaalien ja reagenssien, maksamiseen. Kunnes jokin apurahahakemuksistani hyväksytään, joudumme tekemään tutkimusta niukalla budjetilla… Muuten: Laboratorioni uudet verkkosivut, joita ylläpidetään yliopiston palvelimilla, eivät ole vieläkään verkossa. Mutta koska ne ovat valmiit, laitoin ne näkyviin omalle palvelimelleni .