<?xml version="1.0" encoding="utf-8" standalone="yes"?><rss version="2.0" xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom"><channel><title>Täysjyväleipä on Michael’s Domain</title><link>https://jeltsch.org/fi/tags/t%C3%A4ysjyv%C3%A4leip%C3%A4/</link><description>Recent content in Täysjyväleipä on Michael’s Domain</description><generator>Hugo</generator><language>fi</language><copyright>Copyright © 2002 - 2026 Michael Jeltsch.</copyright><lastBuildDate>Fri, 24 Jul 2026 00:18:18 +0300</lastBuildDate><atom:link href="https://jeltsch.org/fi/tags/t%C3%A4ysjyv%C3%A4leip%C3%A4/index.xml" rel="self" type="application/rss+xml"/><item><title>Hapateella leivottu täysjyväleipä</title><link>https://jeltsch.org/fi/sourdough_whole_wheat_bread/</link><pubDate>Sat, 09 Feb 2019 00:00:00 +0000</pubDate><guid>https://jeltsch.org/fi/sourdough_whole_wheat_bread/</guid><description>&lt;p&gt;Perinteinen suomalainen leipä valmistetaan rukiista ja hapanleivän taikinasta. Tämä vaatii ammattitaitoa, etenkin jos noudatetaan ”puristista” lähestymistapaa ja käytetään ainoastaan täysjyväruisjauhoa, vettä, suolaa ja hapanleivän taikinaa. Suurinta osaa kaupalliseen myyntiin tarkoitetusta ruisleivästä ei ole leivottu näiden purististen sääntöjen mukaisesti. Toisin kuin ruis, vehnä on leivonnassa paljon vähemmän ongelmallista. Vehnän maine on kuitenkin viime aikoina kärsinyt sen korkean gluteenipitoisuuden vuoksi. Tämä on suurelta osin perusteetonta, sillä vehnän korkea gluteenipitoisuus oli yksi satojen vuosien jalostustyön tärkeimmistä tavoitteista. Gluteeni ei ole pelkästään proteiini (ja siten tärkeä osa viljapainotteista ruokavaliota), vaan vehnägluteeni on erityisen tahmeaa ja pitää siten leivän rakenteen koossa. Minulla on noin 30 vuoden kokemus täysjyvävehnäleivän leipomisesta käyttäen hiivaa kohotusaineena. Viime viikolla haastoin kuitenkin itseni valmistamaan hapanleipää. En vielä ruisleipää, vaan vehnähapanleipää. Valmistin hapanleivän itse. Lisäsin alussa hieman hiivaa ja jogurttia toivoen, että ne pitäisivät haitalliset bakteerit loitolla, kunnes hyvät mikro-organismit olisivat vakiintuneet. Vaikka meillä on sähköinen mylly, olen tähän asti ostanut leivontaan pääasiassa jauhoja, koska pidän vehnänjyvien hintaa kohtuuttomana (&amp;gt;2,5 €/kg). Onneksi löysin vihdoin tilan, joka myy vehnänjyviä suoraan erittäin kilpailukykyiseen hintaan ja jonne pääsee (melkein) julkisilla kulkuvälineillä Helsingistä: 
 &lt;a href="https://krannintila.fi" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow"&gt;Krannin Tila&amp;nbsp;






 
 
 
 &lt;svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"&gt;&lt;use href="#fas-up-right-from-square"&gt;&lt;/use&gt;&lt;/svg&gt;&lt;/a&gt;
. Kokeiluni tulos ei ollut huono. Jopa suurimmat kriitikkoni – lapseni – söivät leipää (tosin vain silloin, kun se oli uunituoretta). Sen maku muistuttaa minua enemmän ruisleipää kuin vehnäleipää. Luulen, että tärkeämpää on se, miten leipä leivotaan, kuin se, käytetäänkö ruista vai vehnää. Ja tässä on resepti:&lt;/p&gt;</description></item></channel></rss>