Tieteellinen Tutkimus on Michael’s Domain

Kuinka houkutteleva Suomi on kansainvälisille opiskelijoille?

Sun, 29 Aug 2021 00:00:00 +0000

Kun kirjoitin tämän blogikirjauksen, huomasin, että kaikki linkit johtavat suomenkielisille sivustoille. Siinä on ensimmäinen niistä ongelmista, joita ulkomaalaiset opiskelijat kohtaavat Suomessa: kieli, joka ei muistuta mitään muuta eurooppalaista kieltä (lukuun ottamatta viroa ja unkaria, jotka myös kuuluvat suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen).Ulkomaalaiset opiskelijat viihtyvät Suomessa yleensä hyvin. Vaikka kaikki ei olekaan täydellistä, Helsingin yliopistoa (ja Suomea yleensä) kannattaa harkita, kun halua opiskella ulkomailla. Tämä on yli 800 kansainvälisen opiskelijan vuonna 2020 ja 2021 tehdyn palautekyselyn lopputulos. Erityisesti opetuksen korkeaa laatua arvostettiin. Muita kohtia, joissa Helsingin yliopisto loistaa, olivat turvallinen ympäristö ja Covid-19-pandemian käsittely.Jälkimmäisessä on kuitenkin myös kääntöpuolensa, sillä opiskelijoiden toivelistalla oli enemmän kohtaamisia ja keskusteluja akateemisen henkilökunnan kanssa sekä enemmän sosiaalista tukea. Tämä on tuskin yllättävää, koska kansainväliset opiskelijat eivät voi maahan saapuessaan turvautua samoihin verkostoihin kuin paikalliset opiskelijat. Pahin yksittäinen ongelma näytti olevan opiskelijoiden vastaanotto. Tuntemattoman ja käsittämättömän byrokratian kohtaaminen on usein liikaa uusille tulokkaille. Syrjintää koki vain 4 prosenttia vastaajista, ja heistä kielellinen syrjintä ja yksinäisyys olivat yleisimpiä.Varoitan aina opiskelijoita, jotka kertovat aikovansa hakea Helsingin yliopistoon. Jos haluat rehellisen mielipiteen siitä, kannattaako aloittaa opinnot Suomessa, ole hyvää: Suomessa on kylmä ja talvella tulee TODELLA pimeää. Helsinki on kuitenkin edelleen yksi viihtyisimmistä paikoista mitä Suomessa löytyy, jos puhutaan kylmyydestä ja pimeydestä. Lämpötila laskee harvoin alle -17,8 °C:n (0°F). Koska Helsinki sijaitsee Suomen etelärannikolla, se on yksi vähiten pimeistä paikoista. Ja ilmaston lämpeneminen tekee parhaansa lämpötilojen nostamiseksi. Suomi on jo nyt pitkän aikavälin kiinteistösijoittajien sisäpiirin suosikki: se on vielä riittävän halpa, mutta sillä on äärimmäinen kasvupotentiaali, kunhan ilmastonmuutos muuttaa Etelä-Euroopan sulatusuuniksi. Nämä skenaariot toteutuvat kuitenkin täysin vasta, kun nykyiset poliittiset päättäjät ovat jo potkaisseet ämpäriin. Mutta jos olet mukana pitkällä tähtäimellä, Suomi saattaa olla se paikka, jossa kannattaa olla. Mutta jälleen kerran, jos Golfvirta romahtaa, joudut takaisin lähtöruutuun. Kiittäkää vanhempianne siitä sotkusta, jonka he ovat jättäneet teille ( https://www.theguardian.com/environment/2021/aug/05/climate-crisis-scientists-spot-warning-signs-of-gulf-stream-collapse ).Valitettavasti, niin hyvä kuin Suomi voikin olla opiskeluun, Suomeen pysyvästi jääminen on eri juttu. Vaikka Suomen on lisättävä maahanmuuttoa korvatakseen vähenevän ja ikääntyvän väestömääränsä, on valitettavasti vielä liian monta estettä voitettava, ennen kuin asettumisesta tulee realistinen vaihtoehto useimmille ulkomaalaisille. Kieli on vain yksi niistä esteistä. Muita, jotka mainitaan juuri ilmestyneessä Helsingin Sanoman artikkelissa, ovat vaikeus integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan, ulkomaalaisten kannalta käsittämätön byrokratia ja alhainen palkkataso.Mutta myös suomalaisväestön sisällä vihamielisyys ulkomaalaisia kohtaan kasvaa. Se ilmestyy esimerkiksi perussuomalaisten menestyksenä. Myös useimmat muut Euroopan maat taistelevat oikeistolaisten poliittisten virtausten kanssa. Kotimaassani Saksassa AfD:tä (joka on Saksassa suunnilleen sama kuin PS Suomessa) ei yksikään demokraattinen puolue pidä mahdollisena koalitiokumppanina (toiveajattelua minun osaltani?). Mutta täällä Suomessa PS on ollut jo koalitiohallituksessa, ja vain sosialidemokraateilla ja vasemmistoliitolla on selkeä ei-kanta tässä asiassa.Juuri äskettäin Helsingin vastavalittu kaupunginjohtaja Juhana Vartiainen kommentoi Suomen työmarkkinoiden houkuttelevuutta ulkomaalaisille:“Surkea epäonnistuminen Suomelta. Hyvin hitaasti on poliittiseen tajuntaan mennyt edes se, että me ylipäätään tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa.” Helsingin Sanomat, 28.08.2021).Joka tapauksessa, akateeminen opetus on Suomessa vielä erittäin korkealla tasolla. Ja sen lisäksi, se on ilmaista EU/EFTA-maissa asuville (ja kyseisistä maista kelpoisuuden antavan tutkinnon suorittaneille). Maksaville opiskelijoille lukukausimaksut ovat tosi edullisia verrattuna moniin muihin samassa sarjassa pelaaviin yliopistoihin (13000-18000 euroa vuodessa koulutusohjelmasta riippuen). Yliopiston henkilökunta joutuu kuitenkin maksamaan kovan hinnan tämän laadun ylläpitämisestä. Kuluvalla vuosikymmenellä (2020-2030) opetusministeriön tavoitteena on lisätä suoritettujen yliopistotutkintojen määrää 100000:lla ( https://www.acatiimi.fi/4_2021/15.php ). Samaan aikaan yliopistojen määrärahoja on leikattu. Hallitus luultavasti kompensoi leikkaukset mediavetovoimaa keräävällä “pelasta yliopisto” -liikkeellä harhauttaakseen huomiota siitä, että tarvitsemme sen lisäksi kymmeniä miljoonia, jotta voimme tulevina vuosina tarjota saman korkeatasoisen opetuksen noille 100000 lisätutkinnolle. Tutkimuksen puolella akateeminen henkilöstö on käynyt raskasta taistelua vuodesta 2005 lähtien, jolloin inflaatiokorjattu T&K-budjetti pieneni ensimmäistä kertaa. Samaan aikaan opiskelijat alkavat kuitenkin tuntea riittävän rahoituksen puutteen esimerkiksi silloin, kun heidän opettajillaan ei ole enää yhtä paljon aikaa heille kuin ennen.Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin neuvoa opiskelijoita luopumaan akateemisesta urasta yleensä. Useimmissa muissa Euroopan maissa on samanlaisia ongelmia, mutta ei ehkä samalla tasolla kuin Suomessa. Ja opiskelijat tietävät, että akateeminen rahoitus on erityisen huono Suomessa.

Suurten kustantajien ja tiedeyhteisön välinen taistelu

Mon, 04 Mar 2019 00:00:00 +0000

Osallistuin viime viikon Townhall-keskusteluun Mikä on avoimen tiedon hinta? (”Mikä on tiedon hinnan?”), jonka taustalla oli se, että suomalaisilta yliopistoilta oli äskettäin evätty pääsy Tyler & Francis -konsernin julkaisemiin lehtiin. Mikael Laakso esitteli yleisölle avoimen julkaisemisen kysymyksen ja hintojen nousun aiheuttamat ongelmat, ja Arja Tuuliniemi kertoi käynnissä olevista neuvotteluista Tyler & Francisin ja Wiley-konsernin kanssa. Vaikka kustantajat mielellään esittävät itseään tutkijoiden ystävinä ja liittolaisina, tosiasia on, että suurin osa tieteellisestä kustantamoteollisuudesta on suurten monikansallisten pörssiyhtiöiden omistuksessa, jotka vastaavat ensisijaisesti osakkeenomistajilleen, ja tutkijoiden tarpeet ovat parhaimmassakin tapauksessa toissijaisessa asemassa. Vaikka voisi luulla, että sähköinen julkaiseminen laskee julkaisemisen ja julkaistun aineiston saatavuuden hintoja, todellisuus osoittaa juuri päinvastaista. Nykyisessä tilanteessa, jossa monet suomalaiset yliopistot kamppailevat supistuvien budjettien kanssa, nämä miljoonat eurot voitaisiin käyttää paremmin, ja FinElib-konsortio pyrkii jatkuvasti neuvottelemaan oikeudenmukaisia sopimuksia julkaisujättien, kuten Elsevier, Springer, Tyler & Francis, Wiley ja SAGE . Jos neuvottelut eivät tuota tulosta ennen vanhojen sopimusten päättymistä, suomalaiset yliopistot jäävät toisinaan ilman pääsyä joihinkin lehtiin. Näin on tapahtunut jälleen (vuoden 2016 vastaavan kriisin jälkeen). Tämän vuoden helmikuun alussa Taylor & Francis -konsernin julkaisemat lehdet eivät olleet suomalaisten tutkijoiden saatavilla. Plan S (eli Euroopan tutkimusneuvoston aloite, jonka mukaan kaikki valtion rahoittama tutkimus on julkaistava avoimesti vuoteen 2020 mennessä) vahvistaa varmasti FinElib-konsortion neuvotteluasemaa, koska kaikki eurooppalaiset asiakkaat mukauttavat vaatimuksiaan Plan S:n vaatimusten mukaisesti. On kuitenkin vielä epäselvää, miten Plan S vaikuttaa pienempiin, voittoa tavoittelemattomiin kustantajiin, kuten tieteellisiin seuroihin ( https://scholarlykitchen.sspnet.org/2018/12/06/why-society-and-not-for-profit-journals-are-worth-preserving-better-economic-and-continuing-value-for-the-community ). Henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei paniikkiin ole aihetta. Vastaava Elsevierin julkaisujen saatavuuden keskeyttäminen tapahtui tämän vuoden (2019) alussa kaikissa Max-Planck-instituuteissa, ja tutkijat näyttävät suhtautuvan siihen varsin hyvin. Vaikka en ehkä pääsekään heti käsiksi kaikkeen sisältöön, tätä tilannetta tulisi pikemminkin pitää mahdollisuutena. Pääset edelleen käsiksi kaikkeen tarvitsemaasi sisältöön (ehkä erittäin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta).

Tunne oikeutesi

Thu, 19 Nov 2015 00:00:00 +0000

Acatiimi -lehden artikkelisarjassa Suomen yliopistotutkijoiden ja -opettajien liiton (FUURT) edustaja Mia Weckman esitteli Suomen oikeusjärjestelmää ja työelämää koskevaa lainsäädäntöä. Sarja oli suunnattu erityisesti ulkomaalaisille uusille työntekijöille ja kirjoitettu englanniksi, joten se on yksi harvoista tietolähteistä, jos et osaa suomea. On kuitenkin syytä muistaa, että paperi ja näytöt eivät punastu. Monet säännöistä on kehitetty perinteisiä työpaikkoja varten, ja ne sopivatkin hyvin niihin, mutta eivät niinkään akateemiseen tutkimukseen, joka kukoistaa parhaiten innostuksen ja omistautumisen voimalla, ei velvollisuudentunteen. Koska olemme kuitenkin kaukana tästä ihanteesta, sinun on hyvä tuntea oikeutesi. Tässä ovat aiheet ja linkit: