<?xml version="1.0" encoding="utf-8" standalone="yes"?><rss version="2.0" xmlns:atom="http://www.w3.org/2005/Atom"><channel><title>Vaskulaarinen Biologia on Michael’s Domain</title><link>https://jeltsch.org/fi/tags/vaskulaarinen-biologia/</link><description>Recent content in Vaskulaarinen Biologia on Michael’s Domain</description><generator>Hugo</generator><language>fi</language><copyright>Copyright © 2002 - 2026 Michael Jeltsch.</copyright><lastBuildDate>Fri, 24 Jul 2026 00:18:18 +0300</lastBuildDate><atom:link href="https://jeltsch.org/fi/tags/vaskulaarinen-biologia/index.xml" rel="self" type="application/rss+xml"/><item><title>Onko kaloilla imusuonistoa?</title><link>https://jeltsch.org/fi/piscine-lymphatics/</link><pubDate>Sat, 27 Jan 2024 00:00:00 +0000</pubDate><guid>https://jeltsch.org/fi/piscine-lymphatics/</guid><description>&lt;p&gt;Lue koko taustatarina ennakkopainoksestamme: 
 &lt;a href="https://doi.org/10.20944/preprints202312.2119.v1" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow"&gt;https://doi.org/10.20944/preprints202312.2119.v1&amp;nbsp;






 
 
 
 &lt;svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"&gt;&lt;use href="#fas-up-right-from-square"&gt;&lt;/use&gt;&lt;/svg&gt;&lt;/a&gt;
. On vaikea uskoa, että tiedeyhteisö ei pääse yksimielisyyteen siitä, onko seeprakalalla imusuonistoa. Seeprakala on yksi biologian menestyneimmistä malliorganismeista, ja voisi olettaa, että tunnemme sen verisuoniston rakenteen kokonaisuudessaan. Kuitenkin jo W. Vogelin vuonna 1981 julkaisemasta artikkelista lähtien (
 &lt;a href="https://doi.org/10.1515/znc-1981-5-627" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow"&gt;https://doi.org/10.1515/znc-1981-5-627&amp;nbsp;






 
 
 
 &lt;svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"&gt;&lt;use href="#fas-up-right-from-square"&gt;&lt;/use&gt;&lt;/svg&gt;&lt;/a&gt;
 ) lähtien monet kalafysiologit ovat kannattaneet käsitystä, ettei kaloilla ole imusuonia, ja useimmat nykyiset kalafysiologian oppikirjat ovat omaksuneet tämän näkemyksen. Samaan aikaan useiden laboratorioiden luotettavat julkaisut osoittavat, että kaloilla on imusuonia (
 &lt;a href="https://doi.org/10.1038/nm1427" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow"&gt;https://doi.org/10.1038/nm1427&amp;nbsp;






 
 
 
 &lt;svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"&gt;&lt;use href="#fas-up-right-from-square"&gt;&lt;/use&gt;&lt;/svg&gt;&lt;/a&gt;
, 
 &lt;a href="https://doi.org/10.1016/j.cub.2006.05.026" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow"&gt;https://doi.org/10.1016/j.cub.2006.05.026&amp;nbsp;






 
 
 
 &lt;svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"&gt;&lt;use href="#fas-up-right-from-square"&gt;&lt;/use&gt;&lt;/svg&gt;&lt;/a&gt;
 ). Mistä on kyse? Kun Yanivin laboratorio julkaisi vuonna 2022 tutkimuksen, jonka mukaan zebrakalan alkion imusuonet voivat erilaistua verisuoniksi (
 &lt;a href="https://doi.org/10.1038/s41586-022-04766-2" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow"&gt;https://doi.org/10.1038/s41586-022-04766-2&amp;nbsp;






 
 
 
 &lt;svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"&gt;&lt;use href="#fas-up-right-from-square"&gt;&lt;/use&gt;&lt;/svg&gt;&lt;/a&gt;
 ), näytti yhtäkkiä mahdolliselta yhdistää nämä kaksi ristiriitaista näkemystä. Lyhyesti sanottuna: Useimmilla kaloilla alkion imusuonisto transdifferentioituu kehityksen aikana verisuoniksi, jotka muodostavat sydän- ja verisuonijärjestelmän erikoistuneen osajärjestelmän (ns. toissijainen verisuonisto). Transdifferentiaation aste näyttää vaihtelevan melko paljon kalalajien välillä, ja jotkut verisuonet – erityisesti rintakanava – saattavat säilyttää hybridifenotyypin. Kuten huippulehdissä niin usein tapahtuu, Dasin ym. alkuperäisessä artikkelissa ei käsitelty 100 vuotta kestänyttä kiistaa eikä sen käänteentekevien havaintojen seurauksia. Vaikka Kari Alitalo ja minä teimme niin lyhyessä kommentissa (
 &lt;a href="https://rdcu.be/cOjJ0" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow"&gt;https://rdcu.be/cOjJ0&amp;nbsp;






 
 
 
 &lt;svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"&gt;&lt;use href="#fas-up-right-from-square"&gt;&lt;/use&gt;&lt;/svg&gt;&lt;/a&gt;
 ), aiheen käsittelyyn tarvitaan enemmän tilaa. Vaikka kiista kalojen imusuonistosta on kaukana ratkaisusta, vaikuttaa tärkeältä kirjata keskustelun nykytilanne tieteelliseen kirjallisuuteen. Lisäksi halusimme kuvata erittäin todennäköisen konsensusmallin, jonka pohjalta tulevia kokeita voidaan suunnitella. Tuloksena on laajennettu katsaus; toivomme, että nautitte sen lukemisesta. Jos löydätte jotain, josta ette pidä, kertokaa siitä meille ehdottomasti! Erityisesti, jos voitte perustella kritiikkinne tiedoilla tai järkevillä argumenteilla. Olemme lähettäneet käsikirjoituksen arvioitavaksi ja parannamme sitä mielellämme palautteenne perusteella.&lt;/p&gt;</description></item><item><title>Imusuonet ja silmä</title><link>https://jeltsch.org/fi/lymphatics_and_the_eye/</link><pubDate>Wed, 12 Feb 2020 00:00:00 +0000</pubDate><guid>https://jeltsch.org/fi/lymphatics_and_the_eye/</guid><description>&lt;p&gt;
 &lt;a href="https://www.duodecimlehti.fi/" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow"&gt;Duodecim&amp;nbsp;






 
 
 
 &lt;svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"&gt;&lt;use href="#fas-up-right-from-square"&gt;&lt;/use&gt;&lt;/svg&gt;&lt;/a&gt;
 on hyväksynyt katsausartikkelimme silmän imusuonista. Artikkelissa käsittelemme silmän imusuonia ja keskitymme erityisesti proliferatiiviseen diabeettiseen retinopatiaan (PDR). PDR on diabeettisen retinopatian pitkälle edennyt vaihe. Se on hitaasti kehittyvä diabeteksen komplikaatio ja voi johtaa sokeuteen.Jo pitkään on ollut tiedossa, että verkkokalvon verisuonien vaurioituminen on keskeinen tapahtuma taudin kehityksessä. Angiogeeniseen VEGF-A-kasvutekijään kohdistettu antiangiogeeninen terapia on hoidon kulmakivi. Äskettäinen löytö imusuonimaisista rakenteista PDR-taudissa kuitenkin osoittaa, että hoidon kohdistaminen myös VEGF-C ja VEGF-D –imusuonikasvutekijöihin saattaa olla hyödyllistä. Tämä on ensimmäinen suomenkielinen tieteellinen kirjoitukseni. Vaikka kirjoitin jopa joitain lauseita suomeksi aivan itse, suuret kiitokset kanssakirjoittajille, jotka osaavat kirjoittaa tieteellistä suomea. Jos tulevaisuudessa eteen tulee vastaavia kirjoitustilanteita, joissa avainhenkilöt eivät osaa hyvin kohdekieltä, olisi parempi kirjoittaa kaikki ensin englanniksi ja vasta sen jälkeen kääntää teksti kohdekielelle. Mitä tulee yleisimpiin kieliin, paras työkalu tieteellisten artikkeleiden automatisoituun kääntämiseen on 
 &lt;a href="https://www.deepl.com/en/translator" target="_blank" rel="noopener noreferrer nofollow"&gt;DeepL&amp;nbsp;






 
 
 
 &lt;svg class="svg-inline--fa fas fa-up-right-from-square fa-2xs" fill="currentColor" aria-hidden="true" role="img" viewBox="0 0 512 512" overflow="visible"&gt;&lt;use href="#fas-up-right-from-square"&gt;&lt;/use&gt;&lt;/svg&gt;&lt;/a&gt;
. DeepL ei kuitenkaan osaa suomea, ja suomen lisääminen ei todellakaan ole korkealla kehittäjän prioriteettiluettelossa…&lt;/p&gt;</description></item></channel></rss>