VEGFR-3 on Michael’s Domain

Lymphologica 2017

Wed, 01 Nov 2017 00:00:00 +0000

Lymphologica 2017 (Lymphologie 2017) -kongressissa Bad Sodenissa (5.–7. lokakuuta, Frankfurt, Saksa) esittelin VEGF-C:n molekyylibiologiaa ja sitä, miten VEGF-C/VEGFR-3-signaalinvälitysakselin geenien mutaatiot voivat aiheuttaa tai edistää perinnöllistä lymfedeemaa. Esitys oli suunnattu lymfologian alalla työskenteleville terveydenhuollon ammattilaisille. Tästä esityksestä laadittu lyhyt katsaus julkaistiin Vasomed-lehdessä, ja se oli saatavilla verkossa , mutta se on kadonnut jo jonkin aikaa sitten. Voit ladata esityksen diat ja minikatsauksen englanninkielisen käännöksen alla olevan latauslinkin kautta.

Molekyylibiologisista perusteista imukudosjärjestelmän sairauksien syitä hoitaviin menetelmiin

Tue, 22 Jul 2014 00:00:00 +0000

Dosentti Dr. Michael Jeltsch, Helsingin yliopisto

Lymfangiogeneesin molekyylitason perusteiden tutkiminen alkionkehityksessä ja patologisissa prosesseissa on johtanut tietämyksemme nopeaan kasvuun (Krebs ja Jeltsch 2013a, 2013b). Lymfatutkimuksen molekyylibiologinen aikakausi alkoi 25 vuotta sitten, kun VEGF-kasvutekijät ja niiden reseptorit löydettiin. Tämän katsauksen painopiste onkin näissä molekyyleissä.

Kasvutekijöiden vaikutus lymfangiogeneesiin

Thu, 19 Jan 2012 00:00:00 +0000

Kaikki kehomme solut tarvitsevat happea, ja ne saavat sitä verenkierron kautta. Siksi verisuonisto on kasvavan alkion ensimmäinen toimiva elin. Ennen kuin sydän aloittaa pumppaustoimintansa, alkio tyydyttää hapenkulutuksensa yksinomaan diffuusion avulla. Tämä on kuitenkin mahdollista vain, kunnes alkio on muutaman millimetrin kokoinen. Kasvaimilla on sama ongelma, kun ne saavuttavat samanlaisen koon. Sekä kasvava alkio että syöpäkasvain voivat jatkaa kasvuaan vain, jos ne onnistuvat muodostamaan verisuoniston, joka toimittaa niille tarvittavan hapen ja ravintoaineet. Syövän kasvu riippuu siis verisuonten kasvusta ja uudismuodostuksesta. Toisaalta on kuitenkin myös sairauksia, joille on ominaista riittämätön verisuonten kasvu. Esimerkiksi sepelvaltimotaudissa verisuonet eivät pysty toimittamaan sydänlihakseen riittävästi happea.Sydän- ja verisuonijärjestelmän lisäksi on olemassa vielä toinen verisuonijärjestelmä: imusuonisto. Se johtaa ylimääräisen kudosnesteen takaisin vereen ja sillä on tärkeä rooli kehon omassa puolustusmekanismissa bakteereja ja viruksia vastaan. Verenkiertojärjestelmän tavoin imukudosjärjestelmällä on tärkeä rooli monissa sairauksissa. Esimerkiksi lymfedeemapotilaat kärsivät raajojen turvotuksesta, koska imusuonia ei ole riittävästi tai niiden toiminta on rajoittunut. Myös syövän leviäminen (metastaasit) liittyy läheisesti imukudosjärjestelmään, koska syöpäsolut käyttävät imusuonia kuljetusreitteinä kehon sisällä.

Kasvutekijöiden vaikutus lymfangiogeneesiin

Sun, 06 Aug 2006 00:00:00 +0000

Kaikki kehomme solut tarvitsevat happea, ja ne saavat sitä verenkierron kautta. Siksi verisuonisto on ensimmäinen elinjärjestelmä, joka alkaa toimia kehittyvässä alkiossa. Ennen kuin sydän alkaa pumppaa, alkion hapenkulutus on katettava pelkästään diffuusion avulla. Diffuusio riittää kuitenkin vain siihen asti, kunnes alkio saavuttaa muutaman millimetrin koon. Kasvaimet kohtaavat saman ongelman, kun ne saavuttavat vastaavan koon. Sekä kehittyvä alkio että kiinteä kasvain voivat jatkaa kasvuaan vain, jos ne onnistuvat muodostamaan verenkiertojärjestelmän, joka toimittaa niille happea ja ravinteita. Vaikka syöpä riippuu verisuonten patologisesta kasvusta, toiset sairaudet johtuvat verisuonten riittämättömästä toiminnasta. Esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudeissa verisuonet eivät pysty toimittamaan tarpeeksi happea sydänlihakseen. Sydän- ja verisuonijärjestelmän lisäksi on olemassa toinen verisuonijärjestelmä: imukudosjärjestelmä. Se toimii pääasiassa kudosten nesteenpoistossa ja immuunipuolustuksessa taudinaiheuttajia vastaan. Sydän- ja verisuonijärjestelmän tavoin imukudosjärjestelmällä on tärkeä rooli useissa sairauksissa. Esimerkiksi lymfedeemassa potilaat kärsivät raajojen turvotuksesta, koska imusuonia ei ole tai ne eivät toimi kunnolla. Myös syövän leviäminen (”metastaasit”) näyttää olevan läheisesti yhteydessä imukudosjärjestelmään, sillä syöpäsolut käyttävät imusuonia kulkureitteinä liikkumiseen kehossa.