Verisuonibiologia on Michael’s Domain

Uusien professorien juhlaluennot

Thu, 28 May 2026 00:00:00 +0000

Me – Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnan uudet professorit – pidimme eilen “virkaanastujais"luennot!

Lääkemetaboloomikan professori Tiina Sikanen: https://www.helsinki.fi/fi/farmasian-tiedekunta/ajankohtaista/miten-laakeaineet-muuntuvat-ihmiskehossa-ja-luonnossa

Angiogeeninen doping on mahdollista ja vaikea todistaa

Thu, 21 May 2026 00:00:00 +0000

Tyypillisissä maailmanluokan kilpailuissa (maailmanmestaruuskilpailut, olympialaiset) alle 1 % urheilijoista testataan positiiviseksi. Tiedämme kuitenkin, että vähintään 70 % urheilijoista käyttää dopingia . Miten tämä ristiriita voidaan selittää? Laboratoriossani tutkimme angiogeneesia, eli tutkimme verisuonten ja imusuonten kasvua. Siitä lähtien, kun Birgitta Olofsson ja Ulf Eriksson löysivät VEGF-B:n kasvutekijän vuonna 1996 , olen epäillyt, että VEGF-kasvutekijöistä voi ennemmin tai myöhemmin tulla tehokkaita dopingaineita. Kestävyyslajien antidoping-tutkimus on keskittynyt vereen ja punasoluihin (RBC). Erytropoietiini (EPO)-doping osoittaa, kuinka tärkeitä punasolut ovat. Jos kuitenkin tarkastellaan perusmatemaattista yhtälöä ”pitoisuus = massa jaettuna tilavuudella”, käy heti selväksi, että punasolujen massaa voidaan lisätä ilman punasolupitoisuuden kasvua lisäämällä veritilavuutta. Ei siis ole yllättävää, että veritilavuus on erittäin tärkeä kestävyyssuorituskyvyn kannalta, ehkä jopa tärkeämpi kuin punasolupitoisuus. Tämä näkyy ”urheilijan anemiassa/pseudoanemiassa”, jossa joillakin urheilijoilla on suhteellisen alhainen hemoglobiinipitoisuus huolimatta siitä, että heidän suorituskykynsä on ennallaan. Missä on veritilavuuden yläraja? Ja olisiko mahdollista nostaa tätä ylärajaa muodostamalla uusia verisuonia? Keskustelemme angiogeenisestä dopingista tuoreimmassa julkaisussamme Sports Medicine -lehdessä . Hypoteesimme on, että angiogeenistä dopingia saatetaan jo käyttää ilman, että WADA:lla on mahdollisuuksia paljastaa sitä. VEGF-kasvutekijöitä ei todennäköisesti vielä käytetä, koska niiden käyttö vaatii kalliita ja monimutkaisia lääketieteellisiä tekniikoita, joita vain harvoilla laboratorioilla on käytössään. On kuitenkin olemassa koko joukko pieniä molekyylejä, joita voidaan antaa hitaasti mikroannoksina stimuloimaan sekä angiogeneesiä että erytrosyyttituotantoa synkronisesti ja välttämään siten suurempia vaikutuksia urheilijan biologiseen passiin. Kiitän Sofie Lehtoa, joka loi perustan tälle tutkimukselle, sekä dopingtutkijaa ja urheilulääkäriä Sergei Iljukovia, joka on työskennellyt kanssani tämän sivuprojektin parissa viimeiset kaksi vuotta.

Vain kala muiden joukossa

Wed, 12 Nov 2025 00:00:00 +0000

Haaveilen edelleen suomen kielen taitoni parantamisesta, ja sen seurauksena teen välillä harkitsemattomia asioita. Nyt olen kahden hämmästyttävän kärsivällisen toimittajan suurella avulla yrittänyt kirjoittaa suomeksi populaaritieteellisen artikkelin tieteellisestä retkestämme kalabiologian alueelle. Artikkeli ilmestyi juuri Nuorten Tiedeakatemian mene & tiedä -verkkolehdessä.

Kuljetus rajoittaa yhä VEGF-terapiaa

Fri, 12 Sep 2025 00:00:00 +0000

Laboratoriossa valmistetun kasvutekijän injektoiminen kehoon ei riitä jäljittelemään kehon luonnollista toimintaa. Tämä johtuu siitä, että omat kasvutekijämme vapautuvat oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja oikeana määränä, ja niiden tasoja säädetään jatkuvasti palautejärjestelmien avulla.

Mahdoton overlap-extension-PCR

Sat, 21 Jun 2025 00:00:00 +0000

Väitöskirjatutkija kysyi minulta plasmidikarttoja useille DNA-konstrukteille, jotka olin kloonanut noin 20 vuotta sitten. Koska SnapGeneä ei ollut tuolloin olemassa, olin käyttänyt nykyään vanhentunutta GeneConstructionKit2-ohjelmaa. Tein tuohon aikaan paljon klonauksia, mutta en jaksanut karttojen luomista niistä kaikille. GCK2-muoto ei mahdollista helppoa annotointia. Plasmidien kattavaan annotointiin tarvittiin erillinen ohjelma, ja nämä tiedot tallennettiin erilliseen tiedostoon, niin sanottuun ”illstraatiotiedostoon” – mikä voisikaan mennä vikaan? Eilen päädyin kaivamaan esiin vanhat laboratoriomuistiinpanoni ja jäljittämään noin 10 vanhaa klonausta SnapGenessä. En kuitenkaan pystynyt simuloimaan yhtä kloonausta, koska SnapGene oli liian konservatiivinen ja ei sallinut ”huonojen” PCR-alukkeiden (primerien) toiminnan.

Miljardiluokan peli

Fri, 28 Feb 2025 00:00:00 +0000

Viime joulukuussa Forbes julkaisi artikkelin Megan Baldwinin työstä silmäsairauksien antiangiogeenisen hoidon parantamiseksi. Toivon, että hän voittaa miljardiluokan pelinsä, eikä vain siksi, että kyseinen lääke keksittiin täällä Helsingin yliopistossa. Lääkkeen nimi on OPT-302, tai INN-nimeltään sotsinibersepti (sozinibercept). Patentissa on merkitty vain kaksi keksijää: Kari Alitalo ja minä. Lääke suunniteltiin alun perin syövän hoitoon (nimellä VGX-300), mutta – kenties onneksi – sitä ei ole koskaan otettu käyttöön siinä tarkoituksessa, koska se estää VEGF-D:n lisäksi myös VEGF-C:tä, jota elimistö tarvitsee immuunivasteessaan syöpää vastaan. Toistaiseksi kukaan ei ole pystynyt erottamaan VEGF-C:n metastaaseja edistäviä ja immunogeenisiä ominaisuuksia toisistaan.

Laboratoriomme ei mene konkurssiin vuonna 2025!

Fri, 29 Nov 2024 00:00:00 +0000

Laboratoriollamme on ollut niin huonoa onnea viimeaikaisissa apurahahakemuksissaan, että olin jo vakavasti harkinnut vaihtoehtoisia urapolkuja. Kuten raitiovaununkuljettajaksi ryhtymistä. Helsinki ja sen lähikaupungit laajentavat raitiovauniverkostojaan, ja hyviä kuljettajia on harvassa. Suomen Syöpäliitto ( https://syopasaatio.fi/en/homepage/ ) on kuitenkin nyt katkaissut epäonnisen putkemme! Vaikka kyseessä onkin vain vaatimaton summa, katson tulevaisuuteen toiveikkaasti. Kaikki tutkimus ei ole yhtä kallista: jotkut menetelmät vaativat enemmän rahaa kuin toiset, ja omamme kuuluvat budjettipäähän tässä asteikossa. Mikä projekti sai rahoitusta? No, kyseessä ei ole meidän uusi proteiinin ilmentymisjärjestelmämme, vaan projekti, jonka tarkoituksena on vastata kysymykseen, joka on vaivannut monia verisuonibiologian tutkijoita vuodesta 2001 lähtien, jolloin Achenin/Stackerin laboratorio julkaisi artikkelin, jossa osoitettiin, että hiiren ja ihmisen VEGF-D:llä EI ole samoja reseptoreita, mutta että hiiren VEGF-D ei sitoudu hiiren VEGFR-2:een ( Baldwin et al., 2001 ). Osoitimme vuosina 2011 ja 2019 , että katepsiini D:n aiheuttama VEGF-D:n proteolyyttinen aktivaatio johtaa ihmisen VEGF-D:n VEGFR-3-sitoutumisen täydelliseen menetykseen. Jos tämä pätee myös hiiren VEGF-D:hen, kyseessä olisi kasvutekijä ilman reseptoria! Tämä ei ole mahdotonta, mutta se olisi poikkeuksellista. On tärkeää selvittää nämä molekyylitason yksityiskohdat oikein, koska testaamme tulevia syöpälääkkeitämme aina hiirillä. Jos hiirien ja ihmisten välillä on suuri ero angiogeenisessä signalointissa, tämä voisi tehdä suuresta osasta hiiritutkimustietoja hyvin vaikeasti tulkittavia ja ehkä jopa selittää, miksi lääkkeet, jotka toimivat hyvin hiirillä, epäonnistuvat ihmisillä. On huomionarvoista, että kaikista lääkkeistä juuri syöpälääkkeillä on huonoimmat onnistumisprosentit kliinisissä tutkimuksissa. On perusteltua syytä uskoa, että VEGF-D on VEGF-perheen ”paha poika” VEGF-perheessä, eli se, joka on vastuussa syöpien vastustuskyvyn kehittymisestä VEGF-A:n estämiseen perustuvia antiangiogeenisiä syöpähoitoja vastaan. Joka tapauksessa suuri kiitos Suomen Syöpäliitolle! Lue täältä palkinnosta.

Mitä me oikeastaan tiedämme varmasti lipödeemista?

Mon, 09 Sep 2024 00:00:00 +0000

Lipedeema on ihonalaisen rasvakudoksen kertyminen, erityisesti alavartaloon, joka ei väisty painonpudotuksesta ja jota esiintyy lähes yksinomaan naisilla. Se on usein kivulias, altistaa mustelmille ja siihen liittyy todennäköisesti geneettinen tekijä, jonka laukaisijana ovat todennäköisesti hormonaaliset muutokset. Vaikka lipoedeema tunnistettiin sairaudeksi jo yli 80 vuotta sitten, tietomme sairaudesta ja sen syntymekanismeista ovat puutteellisia. Syynä tähän on etenkin se, että lipoedeema on vasta äskettäin sisällytetty viralliseen sairausluetteloon. Lähes kaikki sairauden näkökohdat ovat kiistanalaisia, luokittelusta lähtien. Lipödeemin oireet ovat samankaltaisia kuin liikalihavuuden, lipodystrofioiden, lymfedeemien ja sidekudossairauksien oireet. Erityisiä testejä ei vielä ole, ja epävakaan diagnoositilanteen vuoksi lipödeemin esiintyvyydestä on myös huomattavaa epävarmuutta; arviot vaihtelevat laajasti välillä 1:75 000 – 39 % kaikista naisista. Lipödeemin syystä on esitetty monia hypoteeseja, muun muassa että kyseessä olisi rasva-aineenvaihdunnan häiriö, sidekudoksen häiriö, tulehdussairaus tai immuunisairaus. Lopullista syytä ei ole vielä löydetty, eikä ”lipödeemigeenien” etsiminen ole toistaiseksi tuottanut selkeitä tuloksia, lukuun ottamatta yksittäisiä geenejä, joilla on merkitystä vain pienelle osalle potilaista.

Onko kaloilla hengitysvaikeuksia?

Fri, 28 Jun 2024 00:00:00 +0000

Kalat hengittävät kiduksillaan, mutta monille niistä tämä on kirjaimellisesti vain puoli totuutta. Vaikeus saada happea vedestä on se yksittäinen tekijä, joka eniten on muokannut kalojen evoluutiota. Maaeläimet altistuvat pääosin samalle happipitoisuudelle, mutta kalojen on toimittava vesissä, joiden happipitoisuus vaihtelee huomattavasti ja muuttuu nopeasti. Lisäksi vesi sisältää paljon vähemmän happea kuin ilma, ja hapen diffuusio vedessä on suuruusluokkia hitaampaa kuin hapen diffuusio ilmassa. Siksi kalojen evoluutio joutui keksimään luovia tapoja

Onko kaloilla imusuonistoa?

Sat, 27 Jan 2024 00:00:00 +0000

Lue koko taustatarina ennakkopainoksestamme: https://doi.org/10.20944/preprints202312.2119.v1 . On vaikea uskoa, että tiedeyhteisö ei pääse yksimielisyyteen siitä, onko seeprakalalla imusuonistoa. Seeprakala on yksi biologian menestyneimmistä malliorganismeista, ja voisi olettaa, että tunnemme sen verisuoniston rakenteen kokonaisuudessaan. Kuitenkin jo W. Vogelin vuonna 1981 julkaisemasta artikkelista lähtien ( https://doi.org/10.1515/znc-1981-5-627 ) lähtien monet kalafysiologit ovat kannattaneet käsitystä, ettei kaloilla ole imusuonia, ja useimmat nykyiset kalafysiologian oppikirjat ovat omaksuneet tämän näkemyksen. Samaan aikaan useiden laboratorioiden luotettavat julkaisut osoittavat, että kaloilla on imusuonia ( https://doi.org/10.1038/nm1427 , https://doi.org/10.1016/j.cub.2006.05.026 ). Mistä on kyse? Kun Yanivin laboratorio julkaisi vuonna 2022 tutkimuksen, jonka mukaan zebrakalan alkion imusuonet voivat erilaistua verisuoniksi ( https://doi.org/10.1038/s41586-022-04766-2 ), näytti yhtäkkiä mahdolliselta yhdistää nämä kaksi ristiriitaista näkemystä. Lyhyesti sanottuna: Useimmilla kaloilla alkion imusuonisto transdifferentioituu kehityksen aikana verisuoniksi, jotka muodostavat sydän- ja verisuonijärjestelmän erikoistuneen osajärjestelmän (ns. toissijainen verisuonisto). Transdifferentiaation aste näyttää vaihtelevan melko paljon kalalajien välillä, ja jotkut verisuonet – erityisesti rintakanava – saattavat säilyttää hybridifenotyypin. Kuten huippulehdissä niin usein tapahtuu, Dasin ym. alkuperäisessä artikkelissa ei käsitelty 100 vuotta kestänyttä kiistaa eikä sen käänteentekevien havaintojen seurauksia. Vaikka Kari Alitalo ja minä teimme niin lyhyessä kommentissa ( https://rdcu.be/cOjJ0 ), aiheen käsittelyyn tarvitaan enemmän tilaa. Vaikka kiista kalojen imusuonistosta on kaukana ratkaisusta, vaikuttaa tärkeältä kirjata keskustelun nykytilanne tieteelliseen kirjallisuuteen. Lisäksi halusimme kuvata erittäin todennäköisen konsensusmallin, jonka pohjalta tulevia kokeita voidaan suunnitella. Tuloksena on laajennettu katsaus; toivomme, että nautitte sen lukemisesta. Jos löydätte jotain, josta ette pidä, kertokaa siitä meille ehdottomasti! Erityisesti, jos voitte perustella kritiikkinne tiedoilla tai järkevillä argumenteilla. Olemme lähettäneet käsikirjoituksen arvioitavaksi ja parannamme sitä mielellämme palautteenne perusteella.

Onnittelut, tohtori Khushbu Rauniyar!

Sat, 10 Jun 2023 00:00:00 +0000

Tohtorinväitöksen puolustaminen on Suomessa ISO juttu, ja sinä olet juuri tehnyt sen. Toisin kuin muualla maailmassa (ehkä Ruotsia lukuun ottamatta), missään muussa maassa ei vaadita tohtoriopiskelijoilta yhtä paljon sitkeyttä kuin Suomessa. Keskimäärin se vaatii neljä julkaisua ja kestää 7 vuotta. Pitkä kesto ja selkeiden vaatimusten puute ovat kaksi ongelmaa, joihin Suomen opetusministeriö haluaa puuttua lähivuosina tasoittaakseen suomalaisten tohtorien asemaa kansainvälisillä työmarkkinoilla. Tohtorin tutkinnon suorittaminen Suomessa vaatii paljon sisua. Sisu on suomalainen sana, jota ei voi kääntää mihinkään muuhun kieleen, mutta äskettäin ilmestynyt samanniminen elokuva voi antaa siitä käsityksen. Wikipedia määrittelee sisu:n poikkeukselliseksi päättäväisyydeksi äärimmäisten vastoinkäymisten edessä . ”Vanhoina aikoina” lääkkeitä löydettiin niiden vaikutusten perusteella, ilman että niiden vaikutusmekanismia tunnettiin. Tämä ajattelutapa on yhä enemmän kääntymässä päälaelleen. Tutkijat pyrkivät ymmärtämään sairauteen johtavan mekanismin ennen kuin ryhtyvät kehittämään tai etsimään lääkettä. Suuri osa Khushbun väitöskirjasta käsittelee ensisijaisen lymfangiogeenisen kasvutekijän VEGF-C: Evoluutiollinen alkuperä, aktivaatio ja potentiaali lääkekohteena . Prof. Eckhard Lammert hoiti vastaväittäjän roolin erinomaisesti, ja prof. Kari Keinänen teki samoin kustoksena. Rakas Khushbu , toivotamme sinulle kaikkea hyvää seuraavaan suureen projektiisi!

Huippuluokan suonibiologia jatkuu Wihurin tutkimuslaitoksessa

Wed, 10 May 2023 00:00:00 +0000

Taija Mäkinen on nimitetty Wihurin tutkimuslaitoksen (WRI) johtajaksi vuodesta 2024 alkaen . Taijalla on nykyisen johtajan Kari Alitalo n tavoin erinomainen asiantuntemus imusuonten verisuonibiologiasta. Taija tekee tällä hetkellä tutkimusta Ruotsissa Uppsalan yliopistossa . Hän on panoksellaan mullistanut käsityksemme siitä, miten imusuonet muodostuvat ja kasvavat ( 10.1016/j.celrep.2015.02.026 , 10.1161/CIRCRESAHA.116.306170 ).Biomedicum Helsingissä sijaitsevan Wihurin tutkimuslaitoksen on perustanut ja sitä rahoittaa Jenny ja Antti Wihurin säätiö . Se keskittyy sydän- ja verisuonibiologiaan. Tutkimus on välttämätöntä sydänsairauksien uusien hoitomuotojen kehittämiseksi. Veri- ja imusuonet läpäisevät kuitenkin lähes kaikki kehon elimet, ja niillä on merkitystä lähes kaikissa sairauksissa, kuten tulehdus- ja tartuntataudeissa, hermoston rappeutumissairauksissa, syövässä ja verisuonten epämuodostumissa tai hypoplasioissa. Siksi WRI:ssä tehty tutkimus avaa mahdollisuuksia hoitaa monia muita sairauksia kuin sydänsairauksia.Jenny ja Antti Wihurin säätiön hallitus on tehnyt erinomaisen valinnan, vaikka olenkin monesta syystä puolueellinen. Teen samankaltaista tutkimusta, ja työskentelin Taijan kanssa samassa laboratoriossa tohtorikoulutuksemme aikana. Tarpeetonta mainita, että Taija valmistui minua reilusti nopeammin …

Vau: T. rexillä ei ollut VEGF-B:tä!

Wed, 05 Apr 2023 00:00:00 +0000

Tutkimuksemme PDGF- ja VEGF-kasvutekijöiden evoluutiollisesta alkuperästä on juuri julkaistu Angiogenesis-lehdessä: https://doi.org/10.1007/s10456-023-09874-9 . Analysoimme sekä PDGF- että VEGF-tekijöitä, mutta keskityimme luonnollisesti VEGF-puoleen. On pelkkä sattuma, että PDGF:t osoittautuivat VEGF:ien alaryhmäksi eikä päinvastoin, mutta se on tietysti vain meidän puolueellinen näkökulmamme :-) Koska teemme imusuonitutkimusta, voimme ylpeänä ilmoittaa, että fylogeneettisesti vanhin VEGF muistutti todennäköisesti VEGF-C:tä ja sisälsi salaperäisen silk-homologian domeenin. Se on intuitiivisesti järkeenkäypää (ja Jörg Wilting oli ehdottanut sitä jo aiemmin), sillä yksinkertaisimmat tuntemamme verisuonijärjestelmät ovat niin sanotut hemolymfajärjestelmät (esim. hyönteisillä), joilla on monia yhteisiä piirteitä imukudosjärjestelmän kanssa. Tällä julkaisulla emme tehneet mitään poikkeuksellista, mihin vain harvat pystyvät. Teimme jotain, minkä kuka tahansa voisi tehdä, mutta mitä kukaan ei ollut tähän mennessä tehnyt: tarkastelimme järjestelmällisesti, millä eläimillä on mitäkin PDGF- ja VEGF-proteiineja. Itse asiassa teimme jotain uutta: kehitimme joukkoistamismenetelmän PDGF- ja VEGF-proteiinien luokittelemiseksi. Sen sijaan, että olisimme kysyneet ihmisiltä, kysyimme tietokannoilta. Tietokannoissa on monia PDGF:n ja VEGF:n kaltaisia sekvenssejä, jotka tunnistetaan sellaisiksi vain niiden aminohapposekvenssin homologian perusteella. Selvittääksemme, onko kyseessä esimerkiksi VEGF-C vai VEGF-D, suoritamme useita (PSI)BLAST-hakuja ja laskemme sitten yhteen enemmistön mielipiteen (määritettynä parhaiden osumien perusteella).Meitä odotti monia yllätyksiä, kun bioinformatiikkaskripti oli saanut työnsä päätökseen kahden viikon PDGF- ja VEGF-kaltaisten sekvenssien etsimisen ja vertailun jälkeen:

E. colista peräisin oleva bioaktiivinen VEGF-C ilman in vitro -taitumista!

Fri, 28 Oct 2022 00:00:00 +0000

Artikkelimme ”Bioaktiivinen VEGF-C E. colista” on julkaistu Scientific Reports -lehdessä. Lue täältä: https://doi.org/10.1038/s41598-022-22960-0.As Itse asiassa tein ensimmäiset kokeet, joissa ilmentin VEGF-C:tä E. colissa vuonna 1999, mutta en koskaan saanut aktiivista proteiinia. Seuraavien yli 15 vuoden ajan käytimme VEGF-C:n tuottamiseen yksinomaan eukaryoottisoluja (hiivaa, S2/Sf9/Hi5-hyönteissoluja, CHO-soluja). Elvytimme ”VEGF-C E. coli:ssa” -projektin muutama vuosi sitten ja saavutimme lopulta tavoitteemme viime vuonna. Työmäärä oli kuitenkin paljon suurempi kuin alun perin olimme arvioineet. Alussa kaikki yritykset epäonnistuivat, ja pelastaaksemme projektin kehitimme in vitro -taitto-ohjeiston. Oli ehkä enemmän onnea kuin osaamista, että törmäsimme liukoisuustunnisteen ja redox-modifioidun E. coli-kannan yhdistelmään, jolla onnistui tuottaa suoraan bioaktiivista VEGF-C:tä ilman in vitro -taitto-vaihetta. Päätimme sisällyttää tulososioon myös epäonnistuneet yrityksemme (CyDisCo ja periplasmainen ilmentyminen) välttääksemme ”file drawer effect” -ilmiön.

Karsinta: Miksi VEGF-C ≠ VEGF-C

Wed, 28 Sep 2022 00:00:00 +0000

Eilen puhuin VEGF-C:stä Zoom-lymfaattiseminari-sarjassa, jonka järjestää Young Kwon Hong . Koska kysymyksiin ei jäänyt paljon aikaa, vastaan niihin mielelläni sähköpostitse. Jos et ole ehtinyt kirjoittaa ylös linkkiä esityksen dioihin, tässä se on: https://mjlab.fi/c . Tärkein viesti: Pro-VEGF-C:stä voi syntyä monia erilaisia VEGF-C:n kypsiä muotoja proteolyyttisen prosessoinnin kautta (ja sama pätee myös VEGF-D:hen). Nämä muodot käyttäytyvät eri tavalla. Äärimmäinen tapaus on aktivoituminen katepsiini D:n (CTSD) vaikutuksesta: Kun CTSD aktivoi VEGF-C:n, siitä tulee lähes yksinomaan lymfangiogeeninen, kun taas VEGF-D:stä tulee CTSD-aktivoinnista yksinomaan angiogeeninen. CTSD:n aktivoiman VEGF-C:n havaitseminen on vaikeaa, koska kaikki hyvin toimivat vasta-aineet tunnistavat katkaisukohdan N-terminaaliset epitoopit (tai ulottuvat katkaisukohdan yli). Toinen esitelmä oli Barbara Garmy-Susinin , ja hänen aiheensa sopi hyvin kokonaisuuteen, sillä hän puhui VEGF-C:n käytöstä lymfedeeman hoidossa. Mutta kuten jo VEGF-A:n kohdalla tiedämme, verisuonten kasvutekijät eivät yksinään välttämättä riitä toimivan verisuoniston muodostumiseen…

PDGF/VEGF-kasvutekijöiden kehitys

Thu, 22 Sep 2022 00:00:00 +0000

Olemme ladanneet bioRxiv-palveluun ennakkopainoksen uusimmasta artikkelistamme, joka käsittelee PDGF/VEGF-kasvutekijöiden evoluutiota . Olemme analysoineet kattavasti proteomin PDGF/VEGF-osan kaikissa eläinlajeissa, joista tietoja on saatavilla. Osa näistä tiedoista on ollut käytössämme jo jonkin aikaa, mutta nyt olemme täydentäneet niitä tarkastelemalla kaloja yksityiskohtaisesti. Kalojen verisuonibiologia on tullut entistäkin kiehtovammaksi Dasin ym. aiemmin tänä vuonna julkaiseman artikkelin jälkeen ( lue lisää tästä poikkeuksellisesta tutkimuksesta ).Kalojen verisuonijärjestelmien huomattava heterogeenisyys näyttää saavan tukea vastaavasta laajasta heterogeenisyydestä molekyylitasolla. Usein, mutta ei aina, tämä geneettinen heterogeenisyys voidaan jäljittää koko genomin duplikaatioihin. Kalat sietävät koko genomin duplikaatioita paremmin kuin nisäkkäät. Ainakin kalojen fylogeneettisen puun eri haaroissa on tapahtunut melko paljon tällaisia duplikaatioita, mikä on johtanut polyploidisiin tai jopa tetraploidisiin lajeihin. Tämän seurauksena joillakin kalalajeilla on neljä kertaa niin monta PDGF/VEGF-geeniä kuin ihmisillä, ja paljon enemmän mahdollisuuksia näiden molekyylien toimintojen monipuolistumiseen.Ensimmäinen PDGF/VEGF-tyyppinen molekyyli ilmestyi todennäköisesti yli 800 miljoonaa vuotta sitten prekambrium-kaudella, kun meren eliöissä alkoi näkyä kudosten organisoitumisen merkkejä. Jos ryhtyisimme rekonstruoimaan tätä molekyyliä, se näyttäisi hämmästyttävän samankaltaiselta kuin nykyaikainen VEGF-C. Erityisesti C-terminaalinen ”silkkihomologialohko” näyttää kehittyneen jo evoluution varhaisessa vaiheessa. Itse asiassa suurella joukolla nykyisin eläviä, morfologisesti yksinkertaisia organismeja on tällaisia VEGF-C:n kaltaisia molekyylejä vielä tänäkin päivänä (esim. sukkulamato C. elegans). Näiden PDGF- ja VEGF-proteiinien evoluutiota koskevien oivallusten lisäksi verisuonibiologeille on tarjolla joitakin hyödyllisiä johtopäätöksiä: Esimerkiksi linnuista ei löytynyt yhtään toiminnallista VEGF-B-geeniä. Vastaavasti sammakkoeläimissä ei näytä olevan PlGF-proteiineja. Toisaalta käärmeiden myrkystä tunnistetut VEGF-F-proteiinit näyttävät esiintyvän laajemmin myös myrkyttömissä liskoissa. Tämä asettaa joitakin rajoituksia tietyille eläinmalleille (Xenopus, CAM-määritys), mutta olisi mukava tietää, mitä VEGF-F tekee gekkoissa…Tutustu käsikirjoitukseen ja kommentoi tai kritisoi, jos sinulla on ajatuksia! Ajatuksena on hioa tätä käsikirjoitusta vielä hieman parempaan kuntoon ennen kuin se lähetetään lehteen perinteistä vertaisarviointia varten.

”E. colin sytoplasmasta peräisin oleva bioaktiivinen VEGF-C” – ennakkopainos verkossa

Fri, 01 Jul 2022 00:00:00 +0000

Manuskriptimme ennakkopainos on julkaistu verkossa. Esitämme, kuinka bioaktiivista kypsää VEGF-C:tä voidaan tuottaa E. coli -bakteerin sytoplasmassa ilman, että tarvitaan proteiinin taitumisvaihetta. Kesti melko kauan, ennen kuin pääsimme tähän tulokseen, ja kokeilimme monia menetelmiä, jotka eivät toimineet, ennen kuin löysimme toimivan tavan. Kuvaamme myös ne menetelmät, jotka epäonnistuivat. Näyttää siltä, että VEGF-C:ssä on yksinkertaisesti liian monta kysteiinijäännöstä, joiden kaikkien on muodostettava pareja oikeassa konfiguraatiossa. Samassa käsikirjoituksessa esittelemme myös toimivan uudelleenlaskostusmenetelmän. Katsokaa sitä ja antakaa meille palautetta: https://www.researchsquare.com/article/rs-1776636/v1 .

Kalojen sekundaarinen verisuonisto kehittyy imusuonista

Thu, 26 May 2022 00:00:00 +0000

Seeprakaloilla peräevän verisuonet kehittyvät imusuonista transdifferentioitumalla. Karina Yaniv esitteli viime syyskuussa pidetyssä Kloster Seeon Angiogenesis kokouksessa epäsovinnaisia mutta erittäin vakuuttavia tietoja, jotka tukevat tätä päätelmää. Nyt hänen artikkelinsa on julkaistu Nature -lehdessä.

KLK3: aiheuttaako se kasvaimia vai ei?

Wed, 22 Dec 2021 00:00:00 +0000

Olemme juuri julkaisseet uusimman katsauksemme aiheesta KLK3:n rooli VEGF-C:n ja VEGF-D:n aktivaattorina eturauhassyövässä . Eturauhassyöpä on yksi miesten yleisimmistä syövistä. Kyse ei ole siitä, sairastutko siihen, vaan ainoastaan siitä, milloin. Kun saavutat 80-vuotiaiden ikäryhmän, todennäköisyys sairastua eturauhassyöpään on suurempi kuin se, ettet sairastu siihen. Vuonna 2013 tehdyssä japanilaisten miesten ruumiinavaus tutkimuksessa , jotka olivat kuolleet muihin syihin, 59 prosentilla yli 80-vuotiaista oli eturauhassyöpä. On todennäköistä, että monet näistä tapauksista olivat hitaasti eteneviä eivätkä olisi koskaan aiheuttaneet ongelmia. Vain harvoista niistä olisi saattanut tulla oireilevia, jos nämä miehet olisivat eläneet pidempään. Siksi on erittäin tärkeää pystyä erottamaan ne syövät, jotka tulevat aiheuttamaan ongelmia. Juuri tätä varten on ehdotettu monia ennustemarkkereita: niiden avulla pyritään ennustamaan, mitkä syövät muuttuvat ongelmallisiksi. Verisuonibiologian näkökulmasta angiogeneesi ja lymfangiogeneesi ovat kaksi syövän tunnusmerkkiä, joilla on aiemmin ehdotettu olevan ennustearvoa. Kun huomasimme sattumalta, että eturauhaskohtainen antigeeni (PSA, tunnetaan myös nimellä KLK3) kykenee aktivoimaan VEGF-C:tä ja VEGF-D:tä , ajattelimme, että tällä saattaisi olla merkitystä eturauhassyövän kannalta. Sittemmin jatkotutkimukset ovat selventäneet joitakin kysymyksiä, ja näyttää todellakin siltä, että sekä VEGF-C että VEGF-D ovat mukana syövän etenemisessä. Ei ole vielä selvää, mitkä proteaasit ovat vastuussa VEGF-C:n ja VEGF-D:n aktivoitumisesta todellisissa ihmisen syövissä. KLK3:n tai katepsiini D:n (CTSD) aktivoima VEGF-D saattaa olla yksi mahdollinen syy kasvaimien resistenssille bevasitsumabihoidolle (Avastin). VEGF-C:n aktivoitumisen seurauksia on sen sijaan vaikeampi ennustaa, sillä aktivoitunut VEGF-C aiheuttaa samanaikaisesti sekä hyviä että huonoja vaikutuksia: Yhtäältä se edistää etäpesäkkeiden muodostumista. Toisaalta se mahdollistaa tehokkaamman immuunivasteen kasvainta vastaan. Mielenkiintoisia tutkimuksia on vielä edessä. Lue lisää katsauksestamme: https://doi.org/10.3390/ijms222413545

3. Sveitsin lymfasymposiumi

Fri, 17 Sep 2021 00:00:00 +0000

Saksankielisen esityksen englanninkielinen käännös (diat ja tiivistelmä) on saatavilla täältä: https://doi.org/10.5281/zenodo.6034307 . 3. Swiss Lymphsymposium järjestettiin 4. syyskuuta Zürichissä. Sen järjestäjänä toimi Juzo , joka valmistaa vaatteita monimutkaiseen fysikaaliseen dekongestiiviseen terapiaan (CPDT), joka on lymfedeeman hoidon pääasiallinen hoitomuoto. CDT ei paranna sairautta, mutta se pitää oireet hallinnassa. Pidin todella paljon professori Erich Brennerin esityksestä, sillä siinä käsiteltiin hienosti umpinaisten ”imukapillaarien” kysymystä, joita – joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta – todennäköisesti esiintyy harvoin aikuisen ihmisen vakiintuneessa anatomiassa. Olin keskustellut tästä aiemmin muiden kanssa, kuten Johannes Grünzigin ( https://doi.org/10.1016/j.aanat.2018.08.004 ) kanssa, joka tutki erityisesti silmän alkuvaiheen imusuonten muotoa. Kysyin Erichiltä, mistä umpipäisten kapillaarien käsite on peräisin, ja se näyttää juontavan juurensa saksalaisten fysiologien varhaisista piirroksista. Itse asiassa olen itsekin toistellut umpipäisiä alkuperäisiä imusuonia kaaviopiirroksissani, esim. tässä , kiinnittämättä asiaan juurikaan huomiota. Puolustuksekseni voin väittää, että pienellä suurennuksella näkyvät vain suuret keräyssuonet ja suurilla suurennuksilla kärsitään kapeasta syväterävyydestä. Itse asiassa syväterävyys voi todellakin joskus antaa vaikutelman umpipäisistä pääteosuuksista, vaikka todellisuudessa suoni saattaa yksinkertaisesti kääntyä. Olen kuitenkin nähnyt myös vakuuttavia kuvia, joissa alkuvaiheen imusuonissa on umpipäitä. Toiminnallisesta näkökulmasta katsottuna, kumpi rakenne olisi parempi valinta? Luonto taitaa olla hyvä optimoimaan rakenteita… Tietenkin monet meistä molekyylitutkijoista ovat nähneet todellisia umpipäisiä imusuonia. On selvää, että kehitysvaiheessa ja muissa tilanteissa, joissa imusuonisto laajenee (haavan paraneminen, VEGF-C:n käyttö), tällaisia umpinaisia imusuonien haaroja esiintyy. Tarkastelemme usein myös imusuonia paikoissa, joissa tällaiset sormimaiset rakenteet tosiasiassa säilyvät koko aikuisuuden ajan (eli ruoansulatuskanavan villuksissa). Tässä tapauksessa kuitenkin jatkuva runsas VEGF-C:n saanti todennäköisesti vaikuttaa näiden epätavallisten rakenteiden ylläpitämiseen ( https://doi.org/10.15252/emmm.201505731 ). Esityksessäni käsittelin terapeuttisen lymfangiogeneesin nykytilaa. VEGF-C:n avulla voimme indusoida uusien imusuonirakenteiden kasvua, mutta nykyinen geeniterapia (Lymfactin) pystyy toimittamaan VEGF-C:tä vain lyhyenä purskeena, koska kuljetusvektori (adenovirus) inaktivoituu nopeasti immuunijärjestelmän toimesta. Siksi kliiniset tutkimukset oli valittu hyvin: niiden tarkoituksena oli käynnistää imusolmukesiirtojen integrointi paikalliseen imusuonistoon. Mutta kun otetaan huomioon tämä suhteellisen kapea käyttöaihe, Herantis Pharman liiketoiminnallinen päätös keskittyä neurodegeneratiivisten sairauksien tuotekehitykseen ja lopettaa Lymfactinin kehittäminen on jopa ymmärrettävä. Mielestäni tarvitsisimme molekyylitason vaikutusta, jotta voitaisiin vaikuttaa useimpiin ihmisen lymfedeemotiloihin, jotka ovat – suurimmaksi osaksi – kroonisia. Imusolmukkeiden supistumisen matalan tason, hajautettu stimulaatio olisi yhdistettävä suuremman kapasiteetin verkostoon. VEGF-C voisi toimia, mutta tällä hetkellä meillä ei ole teknologiaa, joka pystyisi luotettavasti tuottamaan tällaista molekyylitason vaikutusta pitkään, vaikka ideoita siitä, miten tämä voitaisiin toteuttaa, onkin paljon. Ketoprofeeni- ja bestatiini-tutkimukset ovat osoittaneet, että akuutin ja kroonisen lymfedeeman välillä on suuri ero. Hiirten lymfedeema, jota hoidettiin yllättävän tehokkaasti ketoprofeenilla, eroaa huomattavasti ihmisen kroonisesta lymfedeemasta. Yksi asia, jota varmasti tarvitsemme, on parempia eläinmalleja krooniselle lymfedeemalle. Mielenkiintoista on, että krooninen lymfedeema on yleinen ongelma hevosilla.Tämä tuntuu olevan vanha juttu hevosista perillä oleville, mutta minulle tämä oli uutta: hevosien ja ihmisten lymfedeemassa käytetään samaa konservatiivista vakihoitoa: monipuolista fysikaalista dekongestiohoitoa. Olin vain yllättynyt siitä, että hevospotilaita on tarpeeksi, jotta jotkut tutkijat ja hoitajat ovat erikoistuneet hevosten lymfedeeman hoitoon: https://www.equicrown.de tai https://horsephysio.at/uber-uns.htmlFrom Tieteelliseltä kannalta katsottuna tämäntyyppinen turvotus on todennäköisesti paljon lähempänä ihmisen lymfedeemaa kuin mikään niistä hiirimalleista, joita meillä on: kyseessä on suuri eläin, jonka jaloissa on korkea hydrostaattinen paine, ja tila on krooninen. Mietin, mitkä ovat hevosten lymfedeeman molekyylitason syyt ja onko tämä ongelma aiheutunut kesyttämisestä tai jalostuksesta, eli onko myös villihevosilla ja seeproilla lymfedeemaa? Olisi hienoa keskustella jonkun kanssa, joka tietää tästä jotain! Kiitos Sonja Ehamille ja tohtori Michael Oberlinille lisätietojen antamisesta hevosten lymfedeemasta sekä Sonja Ehamille ja Dace Zankerille moitteettomasta järjestelystä. Taidanpa ryhtyä heti kloonaamaan hevosen VEGF-C:tä…

Lymfedeeman hoitoon tarkoitetun lääkkeen etsiminen

Wed, 11 Aug 2021 00:00:00 +0000

Yli 20 vuotta sitten kloonasin VEGF-C-cDNA:n adenoviruksen kuljetusvektoriin. Vaikka meillä oli Bert Vogelsteinin laboratorion AdEasy-järjestelmän vektorit adenovirusten valmistamiseksi itse, päätimme kuitenkin tehdä yhteistyötä geeniterapian asiantuntijan Seppo Ylä-Herttualan kanssauef.fi/en/group/molecular-medicine/) kanssa ensimmäisen VEGF-C -kuormaa sisältävän adenoviruksen (AdVEGF-C) valmistamiseksi. Seppo ja me olemme käyttäneet tätä ja muita VEGF-C:tä ilmentäviä adenoviruksia useissa prekliinisissä tutkimuksissa osoittaaksemme, että VEGF-C:tä voidaan menestyksekkäästi käyttää tiettyjen lymfedeematyyppien perimmäisen syyn hoitoon.Vuonna 2018 Herantis Pharma aloitti vaiheen 1 kliiniset tutkimukset AdVEGF-C:llä, joka sai tuotenimeksi Lymfactin. Sen jälkeen kun Eiger Biopharmaceuticals ei onnistunut osoittamaan bestatiinin vaikuttavan lymfedeemaan vaiheen 2 tutkimuksissaan, Lymfactin oli ainoa kliinisissä tutkimuksissa oleva lääke, joka oli tarkoitettu lymfedeeman hoitoon. Tänä keväänä Herantis ilmoitti lopettavansa Lymfactinin kliiniset tutkimukset keskittyäkseen neurodegeneratiivisten sairauksien ( CDNF ) lääkekehitykseen. Tämän pettymyksen lisäksi tuli uutinen, että potilaiden jakaminen vaiheen 2 tutkimukseen ei ollut satunnaista ja että vaiheen 2 tulokset ovat siksi epäselvät . Tämä on huono uutinen lymfedeemapotilaille juuri nyt, kun geeniterapia on kokonaisuudessaan tekemässä paluuta lähes kahden vuosikymmenen tauon jälkeen. Miten tästä eteenpäin? Vaikka pienimolekyylisen bestatiini-lääkkeen osoitettiin lisäävän VEGFR-3:n ilmentymistä ja aktivaatiota , se ei koskaan ollut lymfangiogeneesiä edistävä hoito. Hiirikokeet olivat osoittaneet selvästi, että se tukee ainoastaan endogeenistä imusuonten korjautumista, joka käynnistyy luonnollisesti akuutin imusuonivaurion jälkeen. Se torjuu erityisesti liian korkeita leukotrieeni B4 -pitoisuuksia, jotka estävät imusuonten muodostumista, mutta sillä ei ole omaa imusuonten muodostumista edistävää signaalia.Strategiaa, jossa estetään estäjää, käytettiin myös hiiritutkimuksissa, jotka Kataru ym. julkaisivat tänään Science Signaling -lehdessä: Kataru ym. Kataru ym. käyttivät imusuonten endoteelisolujen geneettistä muuntelua estääkseen PTEN:n, joka on VEGFR-3-signaloinnin solunsisäinen estäjä. Tulokset ovat vakuuttavia: lymfangiogeneesi ilman kasvutekijähoitoon väistämättä liittyviä haittoja, kuten liian korkeita kasvutekijäpitoisuuksia annostelukohdassa, mikä voi johtaa verisuonten vuotamiseen ja muihin ei-toivottuihin reaktioihin. Pienimolekyylisiä PTEN-inhibiittoreita on olemassa, mutta ne ovat melko myrkyllisiä. Jos löydettäisiin kohtuullisen myrkytön PTEN:ää estävä yhdiste, jäljellä olisi enää sen kohdentaminen nimenomaan imusuonten endoteelisoluihin. Kumpikaan näistä – yhdisteen löytäminen tai kohdentaminen – ei kuitenkaan ole helppo tehtävä, vaikka ideoita onkin riittävästi, joita voitaisiin seurata, jos rahoitusta olisi saatavilla. Lue lisää aiheesta Science Signaling -lehdessä julkaistusta mielipidekirjoituksestamme, joka käsittelee lymfedeemalääkkeen etsimistä: doi-linkki , e-print-linkki niille, joilla ei ole pääsyä koko tekstiin.

MDPI:n vertaisarviointi

Wed, 24 Feb 2021 00:00:00 +0000

Viimeisin katsausartikkelimme julkaistiin lopulta Biology-lehdessä. Minun makuuni sen otsikko on liian pitkä: Proteolyyttiset pilkkoutumiset VEGF-perheessä: monimuotoisuuden luominen angiogeenisten VEGF-proteiinien joukossa, mikä on välttämätöntä lymfangiogeenisten VEGF-proteiinien aktivoitumiselle . Tämän lisäksi otsikossa on lyhenne: VEGF.Useimmat kustantajat ovat mukana rahan vuoksiTämä on ensimmäinen kerta, kun julkaisemme MDPI:n kautta. Vaikka kritiikki MDPI:tä kohtaan ei ole täysin hävinnyt sen jälkeen, kun se vuonna 2015 vapautettiin Beallin listalta , kritiikki keskittyy nykyään lähinnä syytökseen, että MDPI on kiinnostunut rahasta eikä laadusta. Tosin useimmat kustantajat ovat mukana rahan vuoksi. Erityisesti pörssissä noteeratut kustantajat ovat lain mukaan pakotettuja toimimaan rahan vuoksi: Elsevier, John Wiley & Sons jne. Ja monet muut, kuten Springer Nature, yrittävät epätoivoisesti päästä myös pörssiyhtiöiden joukkoon. Me tiedemiehinä voisimme luultavasti ottaa hieman oppia tästä asenteesta, sillä olemme luonnostaan huonoja rahan ansaitsemisessa (osaamme tuottaa tietoa, mutta emme tuloja).Huolenaiheet arvioinnin laadustaLisäksi MDPI:n arviointiprosessia on kritisoitu siitä, ettei se ole kovin tiukka. Millainen kokemus meillä oli? Artikkeliamme tarkasteli ilmeisesti neljä arvioijaa, ja voit lukea heidän kommenttinsa täältä: https://www.mdpi.com/2079-7737/10/2/167/review_report .**Miten koimme arvioijien palautteen laadun?**Kolme neljästä arvioijasta antoi todellista palautetta. Arvioija 3 voitaisiin – käytännössä – korvata Grammarly.com -palvelulla tai Microsoft Wordin oikeinkirjoituksen tarkistuksella. Arvioija 2 keskittyy myös lähes kokonaan tyyliin ja esitystapaan. Älkää ymmärtäkö väärin: hyvä tyyli ja esitystapa ovat erittäin tärkeitä! Mutta ensinnäkin, hoidetaan tiede kuntoon! Kaksi muuta arvioijaa eivät ilmeisesti olleet kovin perehtyneitä tutkimusaiheeseen verisuonibiologia. Tämä täsmää oman kokemukseni kanssa: saan usein MPDI-lehtiltä pyyntöjä arvioida artikkeleita, jotka eivät kuulu tai liittyvät vain välillisesti omaan asiantuntija-alueeseeni (mitä hylkään välittömästi, koska minulla on muutenkin liian paljon artikkeleita arvioitavana).Voisit puolustaa MDPI:tä sillä, että käsikirjoituksemme oli jo melko hyvä, kun lähetimme sen ensimmäisen kerran. Mutta kuulehan: kyhäsimme tämän kiireessä kasaan joulukuun aikana, ja tiedän, että siinä on edelleen melko paljon virheitä (joista huomasimme muutaman minuutin kuluttua artikkelin julkaisemisesta).Halusimme kokeilla avointa arviointia, mutta epäonnistuimmeMinusta tuntuu, että olimme valinneet avoimen arvioinnin (eli että käytettäisiin vain arvioijia, jotka suostuisivat julkistamaan henkilöllisyytensä yhdessä arvioidensa kanssa). Kukaan arvioijistamme ei kuitenkaan paljastanut henkilöllisyyttään. Jossain on luultavasti pienellä painettu teksti, jossa sanotaan, että toimittaja voi kumota tämän valinnan, jos ei löydy arvioijia, jotka suostuvat luopumaan nimettömyydestään. Voin jossain määrin ymmärtää toimittajan ahdinkoa. Hyvien vertaisarvioijien löytäminen on jo sinänsä tarpeeksi vaikeaa, koska – huolimatta monista muutospyrkimyksistä – käsikirjoitusten arviointia ei nykyisessä tiedejärjestelmässä palkita. Onko se nopeaa? Mielestäni osa siitä oli liian nopeaaArviointiprosessi oli nopea. Korjaukset olivat vieläkin nopeampia. Ja julkaiseminen oli aivan liian nopeaa. Olin kauhuissani, kun huomasin, ettemme ehkä saisi toista korjausvedosta. Ensimmäisiä korjausvedoksia jouduttiin muokkaamaan laajasti, koska taitto oli muuttanut kuvien sijoittelua. Tämän seurauksena lähes kaikki viitteet piti numeroida uudelleen. Lisäksi vedosten luomisen aikana osa kuvateksteistä tulkittiin virheellisesti runotekstiksi. Siksi jouduimme siirtelemään suuria tekstiosia vedosten tarkistuksen aikana. Ja jos olet koskaan käyttänyt Wordia, tiedät, ettei tämä ole mikään ilonaihe. Ainakin MS Word ei enää kaadu, kuten se teki vanhoina aikoina. Tuolloin Ctrl-S-näppäinyhdistelmän painaminen jokaisen muokkausminuutin jälkeen oli siirtynyt aivoista selkäytimeen. Mutta tälläkin kertaa Word ei tuottanut pettymystä tuomalla mukanaan ei-toivottuja muotoilumuutoksia, joita oli mahdotonta peruuttaa.Kukaan meistä ei ehtinyt edes vilkaista toisia oikolukukappaleita tänä maanantaina ennen kuin artikkeli julkaistiin verkossa, minkä jälkeen linkki toisiin oikolukukappaleisiin vanheni. Meillä on paljon muuta tekemistä: luentojen valmistelu, osallistuminen tiedekunnan kokouksiin, opiskelijoiden huolehtiminen ja – viimeisenä mutta ei vähäisimpänä – haluamme toisinaan myös tehdä tutkimusta. Nopea julkaiseminen ei ole sinänsä hyve. Mutta se auttaa varmasti pitämään kustannukset kurissa. Pelin jälkeen on jo seuraava peli. Ja tällä kertaa kyseessä ei ole katsausartikkeli, vaan alkuperäinen tutkimus, ja valitsemme toisen kustantajan. Kokemus ei todellakaan ollut katastrofi, mutta näen selvästi, että tällainen liian virtaviivainen prosessi voi joskus mennä pieleen vähemmän tunnollisten kirjoittajien kohdalla. Ja esimerkkejä on paljon (katso Wikipedia-artikkeli ).Kiinnostuneille tässä on linkki norjalaisen artikkelin käännökseen , jossa käsitellään MDPI:n laatuongelmaa.**PÄIVITYS (15.01.2022)*Tämän kokemuksen jälkeen MDPI-lehdistä tehtiin tieteellinen analyysi, jossa tarkasteltiin itseviittauksia, viittauskartelleja, erikoisnumeroita, APC-maksuja sekä arviointi- ja hyväksymisaikoja: https://doi.org/10.1093/reseval/rvab020 . Sain tietää tästä artikkelista vasta yli puoli vuotta sen julkaisemisen jälkeen. Artikkelin keskeinen viesti on, että MDPI sekä kustantaja OMICS International harjoittavat toimituskäytäntöjä, jotka kuuluvat saalistavien käytäntöjen piiriin. Samalla niiden toiminta ”on kehittynyt niin pitkälle, että ne täyttävät kokonaan tai osittain ne muodolliset kriteerit, joiden avulla erotetaan toisistaan saalistavat ja lailliset lehdet”. Tämän analyysin tekijät käyttävät termiä ”epäselvä/piilotettu saalistava kustantaja”. Samalla monet lailliset ja arvostetut tutkijat toimivat MDPI-lehtien toimituskunnissa. Tunnen henkilökohtaisesti melkoisen joukon heistä. Kuten aina, totuus ei ole mustavalkoinen, vaan jonkinlainen harmaan sävy. Lisäksi tämän artikkelin on julkaissut arvostettu kustantaja Oxford University Press , mikä voitaisiin tulkita eturistiriidaksi. *

Preprint ja avoin arviointi

Mon, 18 Jan 2021 00:00:00 +0000

Helmikuussa 2020 Henry Kwok Macaon yliopistosta kysyi minulta, haluaisinko kirjoittaa artikkelin Biology-lehden tulevaan erikoisnumeroon. Hän toimi tämän erikoisnumeron vierailevana toimittajana, ja sen aiheena oli Proteaasit – perusrakenteesta toimintaan ja lääkekehitykseen kohdennetussa hoidossa. Aihe on juuri se, mitä tutkimme parhaillaan: voimmeko vaikuttaa lymfangiogeeniseen kasvutekijään VEGF-C:hen sen aktivoivien proteaasien kautta. Suostuin siis alustavasti kirjoittamaan katsausartikkelin VEGF-tekijöiden aktivoitumisesta. Päätimme ensimmäistä kertaa julkaista käsikirjoituksen samanaikaisesti preprinttinä JA pyytää avointa arviointia. Avoin arviointi tarkoittaa, että arvioijien kommentit ja vastauksemme julkaistaan yhdessä artikkelin kanssa, jos artikkeli hyväksytään.

Duodecim-lehdessä julkaistu katsaus: Imusuonet ja silmä

Fri, 28 Aug 2020 00:00:00 +0000

Englanti on ylivoimaisesti tärkein kieli tieteen alalla. Toisinaan on kuitenkin tarvetta kohdistaa viestintä muille kohderyhmille kuin akateemisille tutkijoille. Suomessa kahden viikon välein ilmestyvä Duodecim on luultavasti se lääketieteellinen lehti, jolla on suurin tavoittavuus kotimaisten lääketieteen ammattilaisten keskuudessa. Siksi syntyi ajatus suomenkielisestä katsauksesta. Tarkastelemme kolmesta eri näkökulmasta (Sirpa Loukovaaran, Kaisa Lehden ja Michael Jeltschin laboratorioista käsin) proliferatiivista diabeettista retinopatiaa (PDR), joka on silmäkomplikaatio, joka kehittyy hitaasti vuosikymmenien kuluessa diabeetikoilla ja joka on edelleen merkittävä sokeuden syy. PDR:n hoito on usein vähemmän onnistunutta kuin se potentiaalisesti voisi olla. Tärkeää on, että esittelemme myös PDR-tutkimuksen edistysaskeleita, joista saattaa syntyä uusia ideoita nykyisten hoitokäytäntöjen parantamiseksi. Katsauksen alkuperäinen suomenkielinen versio on juuri julkaistu verkossa: https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2020/16/duo15739 . Englanninkielinen käännös on saatavilla Zenodosta: https://doi.org/10.5281/zenodo.4005517 .

VEGF-C suojaa verisolujen tuotantoa

Fri, 28 Aug 2020 00:00:00 +0000

Vaskulaarinen endoteelinen kasvutekijä-C (VEGF-C) on alun perin kuvattu imukudoksen ensisijaiseksi kasvutekijäksi. Ei olekaan yllättävää, että molempien VEGF-C-geenin alleelien pysyvä inaktivointi hiirillä on tappavaa. Vuosien mittaan tutkijat ovat kuitenkin löytäneet VEGF-C:lle uusia toimintoja. Vuonna 2016 osoitettiin, että VEGF-C on välttämätön punasolujen tuotannolle (erytropoieesille) sikiön maksassa. Alkionkehityksen aikana punasolujen tuotantopaikka siirtyy kahdesti: ensin keltarauhasta maksaan (ihmisillä 3. ja 4. kuukauden välillä) ja sitten, kolme kuukautta myöhemmin, maksasta luuytimeen, jossa se pysyy loppuelämän ajan. Vegfc-geeni osoittautui välttämättömäksi primitiivisten erytroblastien mobilisoinnille, kypsymiselle ja ytimen irtoamiselle. Kun Vegfc poistettiin alkionkehityksen 7,5. päivänä (E7.5), erytro-myeloidisten esisolujen siirtyminen maksaan sekä makrofagien ja erytroidisolujen lisääntyminen olivat puutteellisia ( https://doi.org/10.1182/blood-2015-12-687970 ).Osa, mutta ei koko vaikutuksesta johtui hematopoieettisten solujen itsensä tuottamasta VEGF-C:stä, mikä ei ole yllättävää, sillä useiden verisolujen tiedetään tuottavan tai sisältävän VEGF-C:tä (esim. makrofagit, verihiutaleet). Vuoden 2016 artikkelissa aikuisten hematopoieesin ei havaittu muuttuneen, kun VEGF-C poistettiin 8 viikon ikäisiltä hiiriltä. Myöskään silloin, kun erytropoieesia lisättiin fenyylihydratsiinin (PHZ) aiheuttamalla anemialla tai kun luuytimen hematopoieesia estettiin fluorourasiililla (5-FU), ei havaittu merkittäviä muutoksia. Uudessa artikkelissa osoitamme kuitenkin, että VEGF-C:llä on tärkeä rooli luuytimen toipumisessa säteilyvaurioista ja että se pystyy myös suojaamaan luuytimen ennakoivasti, kun sitä annetaan ennen säteilyvaurion syntymistä. Vaikutus johtui osittain luuytimen endoteelisoluista ja LepR+-stromasoluista, jotka tuottivat VEGF-C:n stimuloimana tekijöitä, jotka edistävät hematopoieettisten kantasolujen uudistumista ( https://doi.org/10.1182/blood.2020005699 ). Vaikutus LepR+-soluille oli kuitenkin todennäköisesti epäsuora, sillä ne eivät ilmentä VEGF-C:n reseptoreita. Kun otetaan huomioon, että aiemmat tiedot osoittavat VEGFR-2:n ilmentymistä hematopoieettisissa kantasoluissa ( https://doi.org/10.1038/nature00821 ) sekä lintujen VEGFR-2:n ja -3:n ilmentymistä endoteeli- ja hematopoieettisen erilaistumisen aikana ( https://www.pnas.org/content/94/10/5141 ja http://dev.biologists.org/content/125/4/743 ), VEGF-C:n suoraa vaikutusta ei mielestäni voida sulkea pois, vaikka sitä ei analysoitukaan.

Tohtori Sawan K. Jha: VEGF-C:n aktivoitumisen mekanismi […]

Mon, 01 Jun 2020 00:00:00 +0000

Ensimmäinen tohtoriopiskelijani puolusti menestyksekkäästi väitöskirjaansa aiheesta VEGF-C:n aktivoitumismekanismi ja vaikutus imusuonten kasvuun ja uudistumiseen . COVID-19-tilanteen vuoksi järjestimme tilaisuuden etäyhteydellä ja käytimme Zoom-videoneuvotteluohjelmistoa. Vastaväittäjänä toimi professori Jonathan Sleeman Heidelbergin yliopistosta. Sekä vastaaja että vastapuoli suoriutuivat tehtävästään loistavasti, ja keskustelu toi esiin useita uusia suuntia tulevalle tutkimukselle, joita en ollut aiemmin tullut ajatelleeksi. VEGF-C on monimutkainen proteiini, ja olen varma, että se tarjoaa vielä yllätyksiä ahkeralle tutkijalle. Valitettavasti tilaisuudessa ei järjestetty vastaanottoa, illallista eikä karonkkaa (illallisen jälkeistä valmistujaisjuhlaa), mutta aiomme järjestää juhlat myöhemmin tänä vuonna, kun COVID-19-tilanne sen sallii!

Lymfologia 2019

Sat, 12 Oct 2019 00:00:00 +0000

Viikko sitten kävin Saksassa osallistuakseni Lymphologie 2019 -konferenssiin, joka pidettiin Bad Krozingenissa Freiburgin lähellä.Konferenssin järjestävät yhdessä kahden vuoden välein DGL ( Deutsche Gesellschaft für Lymphologie ) ja GDL ( Gesellschaft Deutschsprachiger Lymphologen ). Tapahtuma on kokonaisuudessaan hyvin käytännönläheinen ja kliinisesti suuntautunut, ja se tarjoaa lukuisia työpajoja ja käytännön neuvoja. Siksi sitä suositellaan lämpimästi saksan kieltä ymmärtäville lääkäreille. Tarjolla on kuitenkin myös ”perustieteen” ohjelmaosa, ja järjestäjät onnistuvat aina rekrytoimaan tähän osioon muutamia hyviä tutkijoita (katso täältä: https://www.lymphologie-kongress.de/programm/samstag-03-10-15/) . On syytä huomata, että esitelmät pidetään saksaksi, mikä ei helpota rekrytointia. Saksan lymfologit ovat edelleen johtavassa asemassa lymfedeeman (ja viime aikoina myös lipedeeman) hoidossa ainutlaatuisesti erikoistuneiden asiantuntijoiden ja laitosten ansiosta ( Földiklinik ), mutta englanti on tullut biolääketieteellisen tutkimuksen kieleksi myös Saksassa. Tutkimustulosten levittämiselle saksan kielellä on kuitenkin edelleen tarvetta, ja siksi kirjoitan ajoittain artikkeleita saksankieliseen lehteen ”Lymphologie in Forschung und Praxis”.

ISK 2019

Thu, 10 Oct 2019 00:00:00 +0000

Kallikreiineja ja kallikreiiniin liittyviä peptidaaseja käsittelevä kansainvälinen symposiumi (ISK) järjestettiin 25.–27. syyskuuta Prahassa. Vaikka en ole kallikreiinialan tutkija, opin siellä paljon. En esimerkiksi tiennyt, että KLK4 voi aktivoida plasminogeenia (tämä seikka saattaa selittää joitakin aikaisempia, epäjohdonmukaisia tuloksiamme, joissa KLK4 näytti toisinaan aktivoivan VEGF-C:tä heikosti soluviljelyssä). Ei ole yllättävää, että monet osallistujat olivat kiinnostuneita havainnoistamme, joiden mukaan KLK3/PSA voi aktivoida kasvutekijöitä VEGF-C ja VEGF-D, jotka molemmat liittyvät syövän etenemiseen, erityisesti etäpesäkkeiden muodostumiseen. He vahvistivat, että KLK3/PSA-mutaatioiden vaikutuksesta ihmisen hedelmällisyyteen ei ole tehty kovin paljon tutkimusta, mutta olen varma, että joku tulee tutkimaan asiaa. Vaikka puheen pitämistä pidetään arvokkaampana kuin posteriesitystä, minun on harkittava asiaa uudelleen ja ehkä esitän ensi kerralla posterin. Mitä mieluiten tekisin: puhuisin JA esittelisin posterin. Miksi niin harvat konferenssit tarjoavat tämän mahdollisuuden? Kuinka syvälle aiheeseen voi sukeltaa, jos lavalla on aikaa vain 15 minuuttia? Onko konferenssiosallistujien keskittymiskyky todella heikentynyt viime vuosikymmeninä Facebookin, YouTuben ja Instagramin vuoksi? Ehkä: https://www.telegraph.co.uk/science/2016/03/12/humans-have-shorter-attention-span-than-goldfish-thanks-to-smart/The konferenssin ilmapiiri oli todella ystävällinen ja yhteistyöhaluinen, ehkä myös suhteellisen pienen osallistujamäärän ansiosta. Jos meidän todella pitäisi laajentaa tutkimustamme KLK-alalle, minulla on monia asiantuntijoita, joilta voin pyytää apua. Tapasin myös joitakin Prahan Kaarlen yliopiston tutkijoita, jotka tekevät imusuonitutkimusta, ja näyttää siltä, että voimme auttaa toisiamme omien kokeellisten mahdollisuuksiemme puitteissa. Kaiken kaikkiaan matka oli erittäin onnistunut. Poikkeuksena oli Lufthansan paluulento, joka saapui Frankfurtin kautta niin myöhään, etten ehtinyt tehdä siellä ostoksia paluumatkalla kuten olin alun perin suunnitellut (monet kaupat Saksassa sulkevat ovensa klo 17).

Kasvutekijän VEGF-C:n uudenlaisen hyödyntämisen

Sat, 22 Jun 2019 00:00:00 +0000

eLIFE-tiivistelmässä esitellään tuore julkaisumme VEGF-C:stä ( https://elifesciences.org/digests/44478/re-purposing-the-growth-factor-vegf-c ). Vaikka tutkimuksessamme ei syvennetty VEGF-C:n toimintaa lisääntymisen yhteydessä, arvioijien kommentit ja vastauksemme (otsikon ”Author response” alla) antavat enemmän tietoa kuin itse julkaisu. Emme sisällyttäneet siittiöiden liikkuvuutta koskevia tietoja käsikirjoitukseen. Vaikka tulokset olivat toisinaan suuruudeltaan hämmästyttäviä, emme aina mitanneet siittiöiden liikkuvuuden lisääntymistä aktiivisen VEGF-C:n vaikutuksesta. Kuten yleisesti tiedetään, siittiöt biologisena näytteenä ovat koostumukseltaan ja laadultaan erittäin vaihtelevia. Mielenkiintoista on, että kaksi vuotta sitten eLIFE-lehdessä julkaistu artikkeli tarjoaa lisätietoa siitä, mistä tässä saattaisi olla kyse: Sperman kilpailuriski ohjaa siemennesteen välittämiä nopeita ejakulaation sopeutumisia . Tämä artikkeli osoittaa, että urokset säätelevät siittiöiden uintinopeutta nopeasti sosiaalisen tilanteen mukaan (naaraan tai uroskilpailijan läsnäolo). Mielestäni tällaisia tekijöitä näyttää olevan lähes mahdotonta hallita, kun kyseessä ovat ihmisperäiset näytteet…Otsikko viittaa kuitenkin monitulkintaisesti myös syöpään. Aineistomme perusteella arvelemme, että VEGF-C:n toimintaa voidaan muuttaa lymfangiogeenisestä angiogeeniseksi ja edelleen metastaaseja edistäväksi.

Lymfologinen (perus)tutkimus: miten se toimii?

Wed, 29 May 2019 00:00:00 +0000

Esitelmä Saksan lymfologian seuran 43. vuosikongressissa

PD Dr. Michael Jeltsch Helsingin yliopisto & Wihuri-tutkimuslaitos Haartmaninkatu 8 FIN-00290 Helsinki, Suomi michael@jeltsch.org

KLK3/PSA ja katepsiini D aktivoivat VEGF-C:tä ja VEGF-D:tä

Sat, 18 May 2019 00:00:00 +0000

Eturauhaskohtainen antigeeni (PSA) tunnetaan hyvin – ainakin ikääntyneiden miesten keskuudessa – eturauhassyövän merkkiaineena, mutta harvat tietävät sen fysiologisen tehtävän: Siittiösolut ovat vangittuna tuoreessa siemennesteessä, jonka koostumus on hyytelömäinen. Spermien vapauttamiseksi siemennesteen on nesteytyttävä, ja juuri tämä nesteyttäminen on PSA:n tehtävä. Monille yllättävää on myös se, että tutkijat eivät vieläkään tiedä, miksi korkeat PSA-arvot liittyvät eturauhassyöpään. Eilen eLIFE-lehdessä julkaistussa uusimmassa tutkimuksessamme olemme ottaneet suuren askeleen eteenpäin PSA:n roolin ymmärtämisessä sekä lisääntymis- että syöpäbiologiassa.Näyttää siltä, että PSA (tunnetaan myös nimellä kallikreiiniin liittyvä peptidaasi 3 – KLK3) ja toinen entsyymi, nimeltään katepsiini D , voivat aktivoida kahta kasvutekijää, joiden on todettu vaikuttavan syövän etenemiseen: VEGF-C ja VEGF-D . Nämä kasvutekijät todennäköisesti edistävät kasvaimen angiogeneesiä ja lymfangiogeneesiä. Indusoimalla angiogeneesiä – verisuonten kasvua – kasvain varmistaa oman ravinteiden ja hapen saannin. Tällainen verenkierto on välttämätöntä, jotta kasvain voi kasvaa muutaman millimetrin koon yli. Vastaavasti kasvaimen lymfangiogeneesi tapahtuu, kun kasvain indusoi imusuonten kasvua, ja se liittyy läheisesti kasvaimen imusuonien kautta tapahtuvaan leviämiseen (metastaasiin).Sekä VEGF-C että VEGF-D tuotetaan inaktiivisina esiasteina (pro-VEGF-C, pro-VEGF-D), ja ne on aktivoitava, jotta ne voivat indusoida verisuonten tai imusuonten kasvua. Vuonna 2014 tunnistimme ADAMTS3:n eli entsyymin, joka aktivoi VEGF-C:n alkionkehityksen aikana – mikä myös edellyttää verisuonten kasvua – ( Jeltsch et al. ). Oli kuitenkin epäselvää, onko sama entsyymi vastuussa myös patologisesta verisuonten kasvusta. Nyt näyttää todennäköiseltä, että patologisessa verisuonten kasvussa käytetään erilaisia entsyymejä, ja PSA sekä katepsiini D ovat nousseet pääepäillyiksi. Seuraavissa kokeissamme testaamme, voimmeko hidastaa tai pysäyttää syövän kasvua estämällä näiden entsyymien toimintaa.

1000+ viittausta

Wed, 15 May 2019 00:00:00 +0000

Ensimmäinen julkaisuni, joka ylitti 1000 viittauksen rajan, oli Gerhardt ym. 2003 . ”Tip cell -konseptillaan” se loi uuden paradigman verisuonibiologian tutkimukselle: kaikki endoteelisolut eivät ole samanlaisia, ja tip cell on erikoistunut solu, joka merkitsee angiogeenisen verson eturintamaa. Oma panokseni oli kuitenkin rajallinen (7. sija 11 kirjoittajasta): tuotin suurimman osan tutkimuksessa tarvituista proteiineista. Tänä keväänä Jeltsch ym. 1997 ylitti ensimmäistä kertaa 1000 viittauksen rajan. Artikkelissa kuvataan hiiri, jonka ihossa VEGF-C:tä ilmentyy liikaa. Se on kaikkien aikojen ensimmäinen in vivo -osoitus lymfangiogeenisestä kasvutekijästä. Vaikka se ei luo uutta paradigmaa, se merkitsee lymfaattisen tutkimuksen molekyyliaikakauden alkua . Kuinka suuri osuus artikkeleista saavuttaa yli 1000 viittausta? Luku vaihtelee tieteenalojen välillä, mutta esimerkiksi https://en.wikipedia.org/wiki/Citation_impact -sivuston mukaan keskimäärin alle yksi 4000:sta. Vertaa tätä keskimääräiseen artikkeliin, joka saa 7,8 viittausta. Ja jopa tähän keskiarvoon vaikuttavat voimakkaasti muutamat erittäin paljon siteeratut artikkelit ( samoin kuin vaikutuskerroin ). Viittausten mediaani on 4, mikä tarkoittaa, että lähes puolella kaikista artikkeleista on alle 4 viittausta (katso täältä ).

Kansainvälisen verisuonibiologian konferenssin 2018 järjestelyjä koskeva palaute

Wed, 20 Jun 2018 00:00:00 +0000

IVBM 2018 -tapahtuman paikallisen järjestelykomitean jäsenenä pyysin konferenssin osallistujilta suoraa palautetta. Sain paljon kiitosta, jota en halua tässä toistaa. Jos joskus järjestämme uudelleen suuren kansainvälisen konferenssin, tässä on asioita, joita meidän pitäisi tehdä toisin seuraavalla kerralla. Ehkä tämä luettelo voi auttaa myös muita, jotka järjestävät ensimmäistä kertaa suuria kansainvälisiä konferensseja. Jos tämä luettelo antaa sinulle vaikutelman, että konferenssi oli huonosti järjestetty, olet väärässä! Kaikki tärkeät asiat sujuivat jouhevasti, ja osa alla mainituista ongelmista ratkaistiin ennen kuin kukaan osallistujista ehti huomata niitä. Yksityiskohtia voi kuitenkin aina parantaa! Ja – kuten aina – osa ongelmista oli meidän vaikutusvaltamme ulkopuolella, sillä olimme ulkoistaneet osan työstä, etenkin Confedent Internationalille . Jotkut päätökset olivat kompromissi optimaalisen ratkaisun ja konferenssin budjetin sallimien mahdollisuuksien välillä. Kehotan teitä myös ottamaan minuun yhteyttä, jos haluatte lisätä jotain tähän luetteloon; se voi auttaa parantamaan tilannetta tulevaisuudessa!

Lyhyt katsaus imukudoksen kehitykseen, toimintaan ja tunnistamiseen liittyviin avainmolekyyleihin

Fri, 08 Jun 2018 00:00:00 +0000

Erich Brenner kysyi meiltä yli vuosi sitten, voisimmeko kirjoittaa artikkelin ihmisen imusuonia käsittelevään erikoisnumeroon , jota hän toimitti Annals of Anatomy -lehdelle. Sovimme, että voisimme ehkä kirjoittaa minikatsauksen. Aluksi epäröin itsekin, koska Annals of Anatomy ei sinänsä ole avoimen julkaisemisen lehti. Yliopistomme on kuitenkin sittemmin alkanut kattaa artikkelinkäsittelymaksut (APC:t) useille kustantajille (mukaan lukien maailman suurin tieteellinen kustantaja – Elsevier ), jotta artikkelit olisivat avoimesti saatavilla . Näin ollen kuka tahansa voi jo nyt paitsi lukea artikkelin, myös jakaa, kopioida ja levittää sitä edelleen, muokata, muuttaa ja käyttää sitä pohjana mihin tahansa tarkoitukseen, jopa kaupallisiin tarkoituksiin, kunhan me – alkuperäiset kirjoittajat – mainitaan lähteenä.Kohderyhmänä ei ole imusuoniston tutkimusyhteisö, vaan alan ulkopuoliset, jotka tarvitsevat ensimmäisen, hyvin lyhyen johdannon imusuoniston molekyylibiologian kannalta keskeisimpiin molekyyleihin. Valinta on selvästi värittynyt omasta tutkimushistoriastamme. Lähettäkää meille vihainen sähköposti, jos emme ole sisällyttäneet lempiproteiinianne! Jos saatte meidät vakuuttuneiksi siitä, että lempiproteiininne on keskeinen imukudoksen kehitykselle tai toiminnalle, sisällytämme sen seuraavaan katsaukseemme!

IVBM 2018 ja 2020 (posteriesitys, suullinen esitys ja virtuaalinen posterikierros)

Wed, 06 Jun 2018 00:00:00 +0000

IVBM 2018 Kansainvälinen verisuonibiologian konferenssi 2018 Helsingin Finlandia-talossa on ollut tähän mennessä suuri menestys. Olemme saaneet osallistujilta paljon positiivista palautetta konferenssin järjestelyistä. Myös esitelmäni (“Everything You Always Wanted to Know About the Proteolytic Processing of VEGF-C”) ja posterini herättivät paljon kiinnostusta. Posteri on ladattavissa PDF-tiedostona alla.IVBM 2020 IVBM 2020 Soulissa, Etelä-Koreassa, siirrettiin kokonaan verkkoon. Valitettavasti jotkut esitykset ovat saatavilla vain hyvin lyhyen ajan (yhden päivän), ja olen jo ehtinyt missata muutaman niistä. Fyysisen konferenssin etuna on, että se takaa sen, että voi keskittyä täysin tapahtumaan. Verkkotapahtuma joutuu kilpailemaan monien muiden asioiden kanssa, jotka yrittävät kiinnittää huomion.

VEGF-C:tä käsittelevä katsaus julkaisussa Frontiers in Bioengineering and Biotechnology

Mon, 12 Feb 2018 00:00:00 +0000

Frontiers in Bioengineering and Biotechnology -lehden ”Tissue Engineering and Regenerative Medicine” -osion toimittajat (Andrea Banfi, Wolfgang Holnthoner, Mikaël M. Martino ja Seppo Ylä-Herttuala) pyysivät meitä kirjoittamaan artikkelin tutkimusaiheeseen ”Vascularization for Regenerative Medicine”. Kirjoitimme lyhyen katsauksen VEGF-C:stä, jossa käsitellään erityisesti VEGF-C:n molekyylibiologiaa suhteessa regeneratiiviseen lääketieteeseen, eli imusuonten (uudelleen)kasvattamiseen in vitro tai in vivo.Artikkelin voi hankkia suoraan kustantajalta osoitteesta https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fbioe.2018.00007/full tai täältä . PÄIVITYS (1. huhtikuuta 2023): Kysymys siitä, onko Frontiers Media saalistava kustantaja, ei edes tullut mieleemme, kun meitä pyydettiin kirjoittamaan katsausartikkeli. Tunnen tämän tutkimusaiheen vierailevat toimittajat ja voin taata heidän tieteellisen rehellisyytensä. Lehti on kuitenkin äskettäin päätynyt saalistavien lehtien luetteloon ( https://predatoryreports.org/news/f/list-of-all-frontiers-media-predatory-journals ), ja asiaa käsitellään täällä yksityiskohtaisesti. Arvostelumme on tällä välin kerännyt:

20. kansainvälinen verisuonibiologian konferenssi Helsingissä, Suomessa

Mon, 27 Nov 2017 00:00:00 +0000

kansainvälinen verisuonibiologian konferenssi 2018 (IVBM2018) järjestetään Helsingissä, Suomessa, 3.–7. kesäkuuta. Ilmoittautuminen on alkanut ( https://b3p.it.helsinki.fi/IVBM/ ), ja toivon näkeväni teidät Helsingissä kesäkuussa! Olen asunut täällä Helsingissä noin 20 vuotta, joten kysykää minulta vapaasti mitä tahansa! Jos en osaa vastata, tiedän ainakin, kuka tietää vastauksen.

Lymphologica 2017

Wed, 01 Nov 2017 00:00:00 +0000

Lymphologica 2017 (Lymphologie 2017) -kongressissa Bad Sodenissa (5.–7. lokakuuta, Frankfurt, Saksa) esittelin VEGF-C:n molekyylibiologiaa ja sitä, miten VEGF-C/VEGFR-3-signaalinvälitysakselin geenien mutaatiot voivat aiheuttaa tai edistää perinnöllistä lymfedeemaa. Esitys oli suunnattu lymfologian alalla työskenteleville terveydenhuollon ammattilaisille. Tästä esityksestä laadittu lyhyt katsaus julkaistiin Vasomed-lehdessä, ja se oli saatavilla verkossa , mutta se on kadonnut jo jonkin aikaa sitten. Voit ladata esityksen diat ja minikatsauksen englanninkielisen käännöksen alla olevan latauslinkin kautta.

Tärkeimmät tiedot VEGF-C:stä lymfologiassa

Fri, 05 May 2017 00:00:00 +0000

Tärkeimmät tiedot VEGF-C:stä lymfologiassa

Dosentti Dr. Michael Jeltsch, Helsingin yliopisto ja Wihurin tutkimuslaitos, michael@jeltsch.org

Verisuonten endoteelin kasvutekijä C (VEGF-C) on välttämätön imusuoniston kehitykselle ja kasvulle. Yhdessä VEGF-D:n kanssa se muodostaa VEGF-kasvutekijäperheen imusuoniryhmän, jonka muut jäsenet (PlGF, VEGF/VEGF-A, VEGF-B) vastaavat ensisijaisesti verisuonten kasvusta ja toiminnasta. VEGF-C löydettiin tyrosiinikinaasireseptori VEGFR-3:n ligandina (1), ja sen spesifinen vaikutus imusuoniin kuvattiin ensimmäisen kerran vuonna 1997 (2,3). Noin kolmasosa ihmisten perinnöllisistä lymfedeemitapauksista johtuu VEGF-C-signaloinnissa mukana olevien geenien mutaatioista (4). VEGF-C:n täydellinen puuttuminen johtaa kuolemaan alkionkehityksen aikana (5). Todennäköisesti tästä syystä perinnöllisen lymfedeeman kliinisiä tapauksia leimaa signaalinsiirron osittainen inaktivoituminen. Useimmissa tapauksissa mutaatio kohdistuu VEGFR-3:een (6), mutta perinnöllisen lymfedeeman mutaatioita on kuvattu tai niitä epäillään kaikissa alla kuvatuissa VEGF-C-signaalinsiirron komponenteissa. z.T. Osana monitekijäistä periytyvyyttä.

Hyvin lyhyt historia antiangiogeenisestä kasvainhoidosta

Mon, 24 Apr 2017 00:00:00 +0000

Käsittelin antiangiogeenisen kasvainhoidon aihetta vuoden 2017 Cancerbio Summer School (CBSS) -tapahtumassa. Katsauksena suosittelin seuraavaa: Weis SM, Cheresh DA. Kasvaimen angiogeneesi: molekyylireitit ja terapeuttiset kohteet. 2011. Nature Medicine 17:1359–70. http://www.nature.com/nm/journal/v17/n11/pdf/nm.2537.pdf

Angiogeneesin merkittävimmät julkaisut

Thu, 09 Mar 2017 00:00:00 +0000

Nature-lehden mukaan vuonna 1997 Science-lehdessä julkaistu artikkelimme on merkkipaalu angiogeneesin tutkimusalalla: *”Artikkeli, jossa vahvistetaan VEGF-C:n ja VEGF-R3:n signalointireittien rooli lymfangiogeneesissä. Uusi tutkimusalue on syntynyt.”*Kokoelma angiogeneesin alan merkkitutkimuksia viimeiseltä 80 vuodelta ( http://www.nature.com/focus/angiogenesis/classics/vegf.html ) julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2003, eikä sitä valitettavasti ole päivitetty sisällyttämään myöhempiä merkittävimpiä tutkimuksia. Tähän päivään mennessä suurin osa näistä 86 artikkelista on kuitenkin edelleen pakollista luettavaa jokaiselle angiogeneesin alan tohtoriopiskelijalle.

Tiede on hyvä, kahvi on huono

Thu, 26 Jan 2017 00:00:00 +0000

Viime viikolla osallistuin Vascular Cell Biology Gordon Research Conference -konferenssiin Venturassa (Kaliforniassa). Kaksi aiempaa Gordon-konferenssiani (2001 Rhode Island, 2014 Lucca/Italia) olivat erinomaisia, eikä tämäkään tuottanut pettymystä.Vaikka paikalla oli paljon eurooppalaisia tutkijoita (19 %), Yhdysvallat muodosti 69 % osallistujista (Aasia 6 %, muu Amerikka 5 %). Tämä kuvastaa luultavasti hyvin sitä, missä verisuonibiologian huippututkimus tapahtuu. Tulee mieleen, miksi kahvi Yhdysvalloissa on niin huonoa kuin se on (ennakkoluuloni vahvistui jälleen). Sitä ei voi selittää tieteellisen asiantuntemuksen puutteella. Gordon-konferenssit on suunniteltu edistämään julkaisemattomien tietojen vaihtoa, joten en kirjoita mitään itse tieteestä. Yksi poikkeus: On olemassa kliinisiä tutkimuksia lymfedeeman hoitamiseksi leukotrieeni B4:n estäjillä ), mutta tämä on jo yleisesti tiedossa ja hiiritutkimukset on pääosin julkaistu ( http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0008380) . Joten mitään salaisuuksia ei tässä vuotanut… Esitin itse posterin CCBE1-tutkimuksen jatkosta, joka on parhaillaan arvioitavana, sekä joitakin alustavia tietoja uusista VEGF-C:tä aktivoivista entsyymeistä.Tietenkin presidentinvaalien tulos oli suosittu aihe lounas- ja illalliskeskusteluissa, etenkin kun se liittyy tieteen rahoitukseen ja tiedepolitiikkaan. Mielipiteet vaihtelivat lauseesta ”Meillä ei ole aavistustakaan, mitä odottaa” lauseeseen ”Pelkää. Pelätkää kovasti.” Itse nautin noin kahdeksasta tunnista Trumpin presidenttikautta, sillä paluulennoni Los Angelesista Müncheniin lähti viime perjantaina kello viisi varttia yli viisi iltapäivällä. Vapailla iltapäivillä yritin napata vain Amerikassa saatavan Taurus-Pokémonin tyttärelleni Milenalle. Valitettavasti konferenssipaikalla ei ollut lainkaan Pokéstoppeja, joten minulla oli jatkuvasti pulaa Poképalloista. Sisäpiiriläiset kertoivat minulle, että Santa Monican ranta on oikea paikka Pokémoneja pyydystämään. Olin itse asiassa suunnitellut meneväni sinne perjantaiaamuna, mutta satoi kaatamalla, joten kokeilin onneani lentokentällä ja noin tunti ennen lähtöä onnistuin vihdoin saamaan kiinni Tauruksen ja toisen juuri ennen koneeseen nousua. Kaiken kaikkiaan siis erittäin onnistunut konferenssimatka!

RPU-seminaari 2016

Fri, 24 Jun 2016 00:00:00 +0000

Ladattavat tiedostot

Lataa diat PDF-muodossa.

Lataa PDF

Alkion imukudoksen kehitys: keskipakoiset ja keskipakoiset prosessit

Tue, 19 Jan 2016 00:00:00 +0000

Viime vuosisadan alusta lähtien tutkijat ovat kiistelleet imukudosjärjestelmän alkionperäisestä alkuperästä. Jotkut väittivät, että se on kokonaisuudessaan verisuonista kehittynyt (ns. sentrifugaalihypoteesi, jonka varhaisimpia kannattajia olivat Florence Sabin ja Louis-Antoine Ranvier; tätä kasvumekanismia kutsutaan ”lymfangiogeneesiksi”). Toiset puolestaan kannattivat näkemystä, jonka mukaan imusuonet muodostuvat uusina mesenkyymissä olevista esisoluista (ns. sentripetaalinen hypoteesi, jonka varhaisimpia kannattajia olivat George Huntington ja Charles McClure; tätä mekanismia kutsutaan ”lymfavaskulogeneesiksi”). Tämä kiista on jatkunut jo yli vuosisadan ajan, ja useat viime vuosina julkaistut tutkimukset osoittavat, että totuus löytyy jossain näiden kahden näkemyksen väliltä. Tällaisen synteesin oli ehdottanut jo vuonna 1932 van der Jagt. Kenny Mattonet ja minä kirjoitimme lyhyen päivityksen aiheesta, ja voit lukea englanninkielisen version tai saksankielisen alkuperäisversion .

Tämän vuoden Nobel-palkinnot

Mon, 12 Oct 2015 00:00:00 +0000

Kolme tämän vuoden Nobel-palkinnoista myönnettiin aiheista, joiden parissa työskentelemme: Lääketieteen palkinnon jakoivat Youyou Tu sekä William Campbell ja Satoshi Ōmura. Campbell ja Ōmura saivat osuutensa loislääkkeen kehittämisestä, joka tehoaa suolinkaisiin (nematodeihin), jotka aiheuttavat jokisokeutta, lymfaattista filariaasia ja muutamia muita sairauksia. Lymfaattista filariaasia aiheuttavat sukkulamadot (kuten Brugia malayi) elävät imukudosjärjestelmässä. Monet sukkulamadot ilmentävät VEGF-C:n kaltaista molekyyliä, mutta tämän loisen VEGF-C:n merkitystä sukkulamadon elinkaaren kannalta ei ole koskaan tutkittu. Kemian palkinnon jakoivat Tomas Lindahl, Paul Modrich ja Aziz Sancar saivat sen DNA:n korjautumista koskevista mekanistisista tutkimuksistaan. Kokeilemme parhaillaan tällaisia mekanismeja, erityisesti sytidiinin deaminaatiota, jota hyödynnämme mutaatioiden tuottamiseksi tarpeen mukaan. Kun sytidiini muuttuu uraciliksi (mikä voi tapahtua spontaanisti tai entsyymin välityksellä), uracil-DNA-glykosylaasi (UNG) -entsyymi poistaa uracil-emäksen. Sitten toinen entsyymi (apuriininen/apyrimidiininen endonukleaasi) katkaisee selkärangan 5’-puolella emäksettömästä kohdasta, ja DNA-polymeraasi beeta leikkaa pois emäksettömän sokeri-fosfaattijäämän ja lisää sytosiinin, jolloin vaurio korjautuu. Kolmas palkinto on taloustieteen palkinto, joka myönnettiin Angus Deatonille. ”Hän oli edelläkävijä yksilöllisen dynaamisen kulutuskäyttäytymisen analysoinnissa yksilöllisten epävarmuustekijöiden ja likviditeettirajoitteiden olosuhteissa.” (lähde: Royal Academyn ennakkotiedote PDF . Vapaasti käännettynä: Hän tutki, miten ihmisten kulutuskäyttäytyminen muuttuu epäsäännöllisten ja riittämättömien tulojen edessä. Tämä kuvaa varsin hyvin laboratoriomme taloudellista tilannetta, ja me todellakin työskentelemme tämän ongelman parissa, sillä tiede ilman rahaa ei toimi.

Imukudosjärjestelmän sairaudet (Diseases of the Lymphatic System)

Wed, 05 Aug 2015 00:00:00 +0000

Kirjan Erkrankungen des Lymphgefäßsystems (Imukudosjärjestelmän sairaudet) kuudes painos on ilmestynyt. Kyseessä on saksankielinen oppikirja, jonka viidennen luvun (Primaarisen lymfedeeman geneettiset syyt) ovat kirjoittaneet Kenny Mattonet, Jörg Wilting ja minä. Voit hankkia sen täältä , sillä Amazon myy edelleen vanhaa, viidettä painosta. Jos sinulla on todella hyvä syy, miksi sinun pitäisi saada yksi ilmaiseksi, lähetä minulle sähköpostia! Minulla on muutama kappale.

Lymfangiogeneesi terveydessä ja sairaudessa

Thu, 11 Jun 2015 00:00:00 +0000

Ladattavat tiedostot

Lataa esitys PDF-muodossa.

Lataa PDF

Parhaan artikkelin palkinto

Fri, 01 May 2015 00:00:00 +0000

[

![](/sites/]( http://www.med.helsinki.fi/english/news/2015/20150505_Jeltsch.html)Olemme voittaneet Circulation-lehden vuoden 2014 Best Paper Award -palkinnon perustieteen kategoriassa. Circulation on johtava kardiologian alan lehti ja American Heart Associationin virallinen julkaisu. Jo artikkelin julkaisuhetkellä (otsikolla [/files/files/Jeltsch%20et%20al.%20-%202014%20-%20CCBE1%20Enhances%20Lymphangiogenesis%20via%20A%20Disintegrin.pdf">”CCBE1 Enhances Lymphangiogenesis via A Disintegrin and Metalloprotease With Thrombospondin Motifs-3–Mediated Vascular Endothelial Growth Factor-C Activation”](/sites/<?php print $_SERVER[)), oli selvää, että se mullisti merkittävästi käsityksemme VEGF-C-kasvutekijästä , ja se esiteltiin [Open Heart] -lehdessä(http://openheart.circulationjournal.org/2014/05/michael-jeltsch-phd-and-kari-alitalo-md.html). Artikkeli tarjoaa useita uusia oivalluksia:

38. Saksan lymfologian seuran vuosikongressi

Sun, 05 Oct 2014 00:00:00 +0000

Osallistuin Saksan lymfologisen seuran ( http://www.dglymph.de/ ) 38. kongressiin Hallessa (Saale). Kongressi oli erittäin virkistävä ja mielenkiintoinen: se poikkesi huomattavasti kokouksista, joihin yleensä osallistun, sillä siinä keskityttiin imusuonistoon liittyvien sairauksien kliinisen ja avohoidon käytännön näkökohtiin. Koska esitelmäni oli johdantoluento lymfangiogeneesitutkimuksesta, se ei sisältänyt julkaisemattomia tietoja, joten annan sen ladattavaksi. Diat ovat kuitenkin saksankielisiä, ja kohdeyleisöstä riippuen ne saattavat vaatia hieman selityksiä. Esitys on kronologinen katsaus lymfangiogeneesitutkimuksen alan tärkeimpiin julkaisuihin noin 20 vuoden takaa lähtien; se painottuu vahvasti omaan työhöni ja tutkimuksiin, joihin olen osallistunut.

Lymfangiogeneesin ja lymfedeeman uudet mekanismit

Fri, 26 Sep 2014 00:00:00 +0000

Tässä on esitys, jota en voinut pitää, koska aikatauluni oli liian tiukka, jotta olisin voinut ottaa huomioon 1 tunnin 20 minuutin viivästyksen. Jos teillä on esitykseen liittyviä kysymyksiä, voitte lähettää ne sähköpostitse osoitteeseen: michael@jeltsch.org.My Lufthansan lento LH855 Helsingistä Frankfurtiin viivästyi 1 tunti 20 minuuttia. Koska minulla oli vain 1 tunti 15 minuuttia aikaa vaihtaa konetta Frankfurtissa matkalla Euroopan lymfologian seuran 40. kongressiin Genovaan, Italiaan, en edes noussut koneeseen vaan peruin esitelmäni. Koska minulla on lauantaina toinen tapaaminen Saksassa, olin varannut paluulennon perjantaiaamuksi, joten en voinut siirtää esitelmääni myöskään. Ensi kerralla toimin viisaammin.

Molekyylibiologisista perusteista imukudosjärjestelmän sairauksien syitä hoitaviin menetelmiin

Tue, 22 Jul 2014 00:00:00 +0000

Dosentti Dr. Michael Jeltsch, Helsingin yliopisto

Lymfangiogeneesin molekyylitason perusteiden tutkiminen alkionkehityksessä ja patologisissa prosesseissa on johtanut tietämyksemme nopeaan kasvuun (Krebs ja Jeltsch 2013a, 2013b). Lymfatutkimuksen molekyylibiologinen aikakausi alkoi 25 vuotta sitten, kun VEGF-kasvutekijät ja niiden reseptorit löydettiin. Tämän katsauksen painopiste onkin näissä molekyyleissä.

Meistä kirjoitettiin Circulation-lehdessä!

Mon, 12 May 2014 00:00:00 +0000

Hennekamin oireyhtymän molekyylitason perusteet

Thu, 20 Feb 2014 00:00:00 +0000

Viimeinkin CCBE1-artikkelimme on julkaistu! Voit lukea sen Circulationin kotisivulta . Jos kirjastollasi ei ole tilausta, lähetä minulle sähköpostia . Se täydentää hienosti Ben Hoganin ryhmän Le Guen et al. -artikkelia Development-lehdessä. Kun Le Guen ja kollegat analysoivat CCBE1:n vuorovaikutusta VEGF-C/VEGFR-3-signaalireitin kanssa pääasiassa geneettisellä tasolla seeprakalassa, me yritimme kuvata vuorovaikutuksen molekyylitason yksityiskohtia in vitro -määrityksillä, joita täydennämme in vivo -hiiritutkimustuloksilla. Osoitamme, että ensisijainen lymfangiogeeninen tekijä VEGF-C tuotetaan inaktiivisena esiasteena (pro-VEGF-C). Pro-VEGF-C (eli 29/31 kDa:n muoto) sitoutuu kyllä endoteelisolujen VEGFR-3:een, mutta ei kykene aktivoimaan sitä. Tähän asti yleisen käsityksen mukaan pro-VEGF-C oli vain VEGFR-3:n vähemmän voimakas aktivaattori kuin kypsä VEGF-C. Itse asiassa se toimii kypsän VEGF-C:n kilpailukykyisenä estäjänä. CCBE1:n tehtävänä on auttaa ADAMTS3-proteaasia pilkkomaan solupintaan sitoutunutta pro-VEGF-C:tä ja siten paikallistaa aktiivisen VEGF-C:n pitoisuus. Perinnöllisissä sairauksissa, jotka johtuvat CCBE1-geenin mutaatioista ( Hennekamin oireyhtymä ), tämä VEGF-C:n aktivaatio on häiriintynyt ja aiheuttaa lymfedeemaa. Koska imusuonilla on tärkeä merkitys monissa sairauksissa, CCBE1 ja ADAMTS3 ovat kiinnostavia lääkekohteita. Esimerkiksi syövän hoidossa olisi valtava etu, jos VEGF-C:n aktivoitumista voitaisiin estää ja siten ehkäistä VEGF-C:n välittämää etäpesäkkeiden muodostumista.

SVS vai imukudos?

Sun, 26 Jan 2014 00:00:00 +0000

Vuonna 2003 kirjoitin katsausartikkelin imukudoksesta , jossa käsittelin lyhyesti imukudoksen yleistä rakennetta eri eläimillä ja erehdyin kalojen imusuonistoa koskevassa osassa. Tai ainakin se oli puutteellinen. Vaikka nisäkkäät, linnut, matelijat ja sammakkoeläimet ovat melko helposti määriteltäviä eläinluokkia, ei ole olemassa eläinluokkaa ”kalat”. ”Kaloja” voidaan luokitella eri tavoin, mutta elävien ”kalojen” luokittelemiseksi tarvitaan vähintään kolme eläinluokkaa: rustokalat, säteeväiset luukalat ja lohkeeväiset kalat. Lähes kaikki kalojen imusuonijärjestelmää koskeva tutkimus on kohdistunut teleosteihin (yksi säteeväisten luukalojen kolmesta alaluokasta). Teleostei-ryhmään kuuluu suurin osa elävistä kaloista, mukaan lukien eniten tutkittu seeprakala (Danio rerio) . Joten kaikki seuraava koskee tätä alaluokkaa (eikä siten välttämättä päde haikaloihin ja sampiin, mainitakseni vain kaksi ei-teleostei-kalaa).

Historiallisia artikkeleita imukudosjärjestelmästä

Sat, 25 Jan 2014 00:00:00 +0000

Lupa itsearkistointiin

Tue, 21 Jan 2014 00:00:00 +0000

Kiitos Jörg Wiltingin , sain vihdoin luvan [Deutsche Gesellschaft für Lymphologie (Saksan lymfologian yhdistys)]:ltä( http://www.dglymph.de ) arkistoida itse kaksi katsausartikkelia, joita olen kirjoittanut viime vuonna Lymphologie in Forschung und Praxis -lehteen. Tämä on tärkeää, sillä muuten katsausartikkelin vaikutuspiiri olisi ollut hyvin rajallinen. Ensimmäisessä artikkelissa käsitellään lymfangiogeneesin molekyylitason päätekijöitä: VEGF-C:tä ja VEGF-D:tä sekä niiden toimintaa alkion lymfangiogeneesissä. Toisessa artikkelissa pyritään tiivistämään VEGF-C:n ja VEGF-D:n roolit imukudosjärjestelmään vaikuttavissa sairauksissa.

Nobel-palkinto angiogeneesitutkimuksesta?

Sun, 27 Oct 2013 00:00:00 +0000

Vuonna 2008, erään illallisen aikana Tukholmassa (kun osallistuin Novo Nordisk -säätiön 8. vuosikonferenssiin, jonka aiheena oli verisuonibiologia diabeteksen komplikaatioiden yhteydessä) ehdotin Christer Betsholtzille , että Nobel-palkinto myönnettäisiin maailmanlaajuiselle postdoc-tutkijoiden yhteisölle, jotka ovat nykypäivän tutkimuksen tunnustamattomia sankareita. Mutta Nobel-säätiön säännöt kieltävät palkinnon myöntämisen useammalle kuin kolmelle henkilölle. Sääntöjä voidaan kuitenkin muuttaa, ja juuri niin Nobel-säätiö teki 40 vuotta sitten, kun se lopetti palkinnon myöntämisen kuolleille henkilöille. Ja tässä muuttuvassa maailmassa yhä harvemmin keksinnöt ja löydökset ovat yksittäisten henkilöiden tekemiä. Mutta tässä on uusin ehdotukseni, joka noudattaa enintään kolmen henkilön sääntöä: Kari Alitalo on luultavasti ainoa Nobel-palkinnon arvoinen tutkija maassa, jossa työskentelen (Suomessa). Vakavasti puhuen: Judah Folkmanin kuoleman jälkeen ei ole enää paljon vaihtoehtoja palkinnon myöntämiseksi jollekin angiogeneesin alalta. Judah Folkman oli sen hypoteesin isä, jonka mukaan kaikkia kasvaimia pitäisi voida hoitaa antiangiogeneesillä ( Folkman J. Tumor Angiogenesis: Therapeutic Implications. New England Journal of Medicine. 1971;285(21):1182–6 ). Nobel-palkintolautakunta menetti tämän tilaisuuden. Ja koska ala on jo merkittävästi edistänyt syövän hoitoa (ja todennäköisesti tulee edelleen edistämään sitä paljon), ei ole lainkaan kaukaa haettu ajatus myöntää jaettu palkinto VEGF-tekijöiden löytäjille. VEGF:n löysivät enemmän tai vähemmän itsenäisesti useat tutkimusryhmät noin 25 vuotta sitten, muun muassa Napoleone Ferraran ja Harold Dvorakin . Erityisesti Ferraran ryhmä Genentechissä jatkoi tutkimusta menestyksekkäästi tähän päivään asti, mikä johti ensimmäisen antiangiogeenisen syöpälääkkeen kehittämiseen vuonna 2004. Vaikka VEGF:n löytäminen ja siitä seurannut angiogeneesitutkimus eivät olleet riippuvaisia yhdestäkään yksittäisestä laboratoriosta, lymfangiogeneesin tutkimusalueen keksi käytännössä yksin uudelleen ja toi sen molekyyliaikakauteen Kari Alitalo vuosina 1995 jälkeen – sen jälkeen, kun ala oli jäänyt vanhentuneeksi ja polkenut paikallaan ilman merkittävää edistystä 1960-luvulta lähtien. Jaetaanko palkinto Ferraralle, Dvorakille ja Alitalolle? Markkinoilla on jo anti-VEGF-A-syöpälääke , ja ainoa puuttuva palanen on toimiva anti- tai pro-VEGF-C-lääke. Molemmat ovat tämän kirjoituksen hetkellä kliinisissä tutkimuksissa ( anti-VEGF-C , VEGF-C:tä edistävä lääke ).

Itsearkistointi ja avoin pääsy

Sun, 07 Jul 2013 00:00:00 +0000

Kirjoitin äskettäin katsausartikkelin lehteen Lymphologie in Forschung und Praxis . Artikkelin otsikko oli ”Die lymphangiogenen Wachstumsfaktoren VEGF-C und VEGF-D”, ja se oli ensimmäinen artikkeli, jonka kirjoitin äidinkielelläni, saksaksi. Tämän lehden vaikutuskerroin on ollut jatkuvasti alle 1, mikä ei ole harvinaista muille kuin englanninkielisille lehdille. Suurissa eurooppalaisissa maissa, kuten Saksassa, Ranskassa ja Italiassa, on kuitenkin edelleen monia lääkäreitä, joille englannin kielen lukeminen ei suju helposti. Ajattelin auttaa heitä pysymään ajan tasalla imusuonitutkimuksen uusimmista tuloksista. Tieteen saatavuuden ja näkyvyyden lisääminen on mielestäni hyvä asia.Koska pomoni väitti, että se olisi ajanhukkaa (toivon voivani osoittaa hänen olevan väärässä – auttakaa minua tässä DLG !), minimoin vaivannäön ottamalla mukaan toisen asiantuntevan saksalaisen tutkijan Helsingin yliopistosta. Onneksi minulla oli jo luonnos valmiina, kun minua pyydettiin kirjoittamaan katsaus, vaikka olin alkanut kirjoittaa sitä noin kaksi vuotta sitten ja se oli tarkoitettu verkkosivustolleni. Kun artikkeli julkaistiin, sain kaksi painettua jäljennöstä. Kun yritin linkittää artikkelin verkkoversioon, jouduin huomaamaan, että se oli maksullisen palomuurin takana. Koska useimmat kustantajat tukevat nykyään itsearkistointia , kysyin kustantajalta heidän käytäntöjään. Oletan, että kustantajalla ei ollut olemassa mitään itsearkistointia koskevaa käytäntöä, koska he sanoivat suostuvansa siihen, mutta minun pitäisi saada siihen lupa DLG:n hallitukselta. Toivon todella saavani tämän luvan, sillä se on ainoa tapa, jolla voin täyttää uudelleenjulkaisupyynnön vaivattomasti (kyllä, voisin kopioida sivut ja lähettää ne postitse, mutta eikö me eläkään 21. vuosisadalla?). Jos en saa lupaa, yksi laillinen ja helppo tapa jakaa tämä artikkeli olisi julkaista verkossa esipainosversio (eli käsikirjoitus, jonka olen kirjoittanut). Onneksi kustantajan tekijänoikeudet kattavat vain julkaistun version, eivätkä preprint-versioita. Toiset ovat toimineet tällä tavalla (ja liittäneet mukaan luettelon muutoksista, jotka tehtiin, jotta preprint-versio olisi identtinen julkaistun version kanssa). Tämä on epäoptimaalinen ratkaisu, mutta se maksimoi saatavuuden ja näkyvyyden. Yliopistollani on väljä vaatimus julkaista ainoastaan avoimissa lehdissä. Tästä Helsingin yliopiston avointa julkaisemista koskevasta politiikasta tehdään kuitenkin säännöllisesti poikkeuksia, mutta niiden saaminen tulee olemaan yhä vaikeampaa, kun EU tiukentaa rahoituspolitiikkaansa, mukaan lukien tutkimustulosten avoimen julkaisemisen vaatimukset . EU:n tulkinnan mukaan lehteä voitaisiin pitää avoimena, jos se sallii julkaistun artikkelin itsearkistoinnin, joka on toinen, ”vihreä” reitti avoimeen julkaisemiseen. Suomen Akatemia (minun pääasiallinen rahoittajani) on samaa mieltä: ”Suosittelemme lisäksi, että Akatemian rahoittamat tutkijat julkaisevat artikkelinsa avoimesti saatavilla olevissa tieteellisissä lehdissä, jos kyseisellä alalla on verkkolehtiä, jotka ovat vähintään yhtä korkealaatuisia kuin perinteiset tilauslehdet. Artikkelit voidaan myös tallentaa avoimesti saatavilla oleviin sähköisiin arkistoihin.” Helsingin yliopiston työntekijöille itsearkistointi on ollut minulle pakollista vuodesta 2010 lähtien . Se on mielestäni järkevää: Tutkijana työskentelen veronmaksajien rahoilla; siksi kaikkien veronmaksajien tulisi saada pääsy työni tuloksiin. Vaikka työskentelin tämän katsauksen parissa vain vapaa-ajallani, vaatimukset pätevät silti teknisesti ottaen, koska käytin tietokonetta, joka on maksettu veronmaksajien rahoilla… Pysykää kuulolla, ja jos tarvitsette artikkelin jo nyt (ettekä halua odottaa DLG:n päätöstä), lähettäkää minulle sähköpostia!

Kasvutekijöiden vaikutus lymfangiogeneesiin

Thu, 19 Jan 2012 00:00:00 +0000

Kaikki kehomme solut tarvitsevat happea, ja ne saavat sitä verenkierron kautta. Siksi verisuonisto on kasvavan alkion ensimmäinen toimiva elin. Ennen kuin sydän aloittaa pumppaustoimintansa, alkio tyydyttää hapenkulutuksensa yksinomaan diffuusion avulla. Tämä on kuitenkin mahdollista vain, kunnes alkio on muutaman millimetrin kokoinen. Kasvaimilla on sama ongelma, kun ne saavuttavat samanlaisen koon. Sekä kasvava alkio että syöpäkasvain voivat jatkaa kasvuaan vain, jos ne onnistuvat muodostamaan verisuoniston, joka toimittaa niille tarvittavan hapen ja ravintoaineet. Syövän kasvu riippuu siis verisuonten kasvusta ja uudismuodostuksesta. Toisaalta on kuitenkin myös sairauksia, joille on ominaista riittämätön verisuonten kasvu. Esimerkiksi sepelvaltimotaudissa verisuonet eivät pysty toimittamaan sydänlihakseen riittävästi happea.Sydän- ja verisuonijärjestelmän lisäksi on olemassa vielä toinen verisuonijärjestelmä: imusuonisto. Se johtaa ylimääräisen kudosnesteen takaisin vereen ja sillä on tärkeä rooli kehon omassa puolustusmekanismissa bakteereja ja viruksia vastaan. Verenkiertojärjestelmän tavoin imukudosjärjestelmällä on tärkeä rooli monissa sairauksissa. Esimerkiksi lymfedeemapotilaat kärsivät raajojen turvotuksesta, koska imusuonia ei ole riittävästi tai niiden toiminta on rajoittunut. Myös syövän leviäminen (metastaasit) liittyy läheisesti imukudosjärjestelmään, koska syöpäsolut käyttävät imusuonia kuljetusreitteinä kehon sisällä.

Johdanto imusuonistotutkimukseen

Thu, 20 Oct 2011 00:00:00 +0000

Luento 1: Verenkierto ja imusuonisto: anatomia ja fysiologia
Luento 2: Imusuoniston molekyylit
Luento 3: Imusuonisto sairauksissa
Luento 4: Malliorganismit imusuoniston tutkimuksessa , [.tex file](/downloads/
Luento 5: Imusuonistotutkimuksen perustekniikat
Luento 6: Imusuonistotutkimuksen ajankohtaisia kysymyksiä

Rakenne-toiminto-suhteet VEGF- ja VEGF-reseptoriperheissä

Wed, 03 Aug 2011 00:00:00 +0000

Kahdeksas kansainvälinen Duodecim-symposiumi aiheesta ”Endoteelikasvutekijät syövässä ja sydän- ja verisuonitaudeissa” järjestettiin Vanajanlinnan kartanossa 9.–11. kesäkuuta 2011. Paikka sijaitsee hieman yli 100 km:n päässä Helsingistä, ja tein matkan polkupyörällä. Tässä on tiivistelmä kokoukseen laatimastani posterista:

VEGF-C/VEGFR-2-kompleksin rakenteen selvittäminen kesti 13 vuotta

Wed, 03 Feb 2010 00:00:00 +0000

Lopulta artikkelimme hyväksyttiin julkaistavaksi [PNAS]-lehdessä ( http://www.pnas.org/content/early/2010/01/19/0914318107.abstract ) (ladattavissa myös täältä ). Aloitin projektin tekemällä ensimmäisen konstruktin 13 vuotta sitten, mutta se ei edennyt mihinkään ensimmäisten 9 vuoden aikana, koska panostus oli riittämätöntä ja kokeellisen suunnittelun osalta tehtiin muutamia epäonnisia valintoja. Päätin tutkia aluksi bakteeriproteiinia, mutta vaikka proteiinin uudelleenlaskostuminen onnistui, se oli erittäin tehotonta (Ala-mutaatio sekä N- ja C-terminaalien tarkka leikkaaminen). Lisää…

Rekombinanttiproteiinit

Fri, 25 Sep 2009 00:00:00 +0000

Tällä sivulla oli aiemmin dynaamisesti päivittyvä luettelo proteiineista, mutta poistin yhteyden laboratorion tietokantapalvelimeen tietoturvasyistä.

Alla on luettelo rekombinanttiproteiineista, joita olemme tuottaneet. Jos tarvitset jotakin niistä, ota rohkeasti yhteyttä! Teemme mielellämme yhteistyötä.

Judah Folkman kuoli 74-vuotiaana

Fri, 15 Feb 2008 00:00:00 +0000

Judah Folkman kuoli sydänkohtaukseen Denverin lentokentällä 14. tammikuuta. Hän oli matkalla Vancouverissa pidettävään konferenssiin. Hänen merkitystään verisuonibiologian alalla ei voi liioitella; internet on täynnä hänen muistokirjoituksiaan ( The Lancet , Nature , Cell , mainitakseni vain muutaman). Tapasin hänet henkilökohtaisesti ensimmäisen kerran, kun hän toimi vastaväittäjänä Arja Kaipaisen väitöstilaisuudessa keväällä 1997. Arvoisa Nobel-komitea: Odotitte jälleen liian kauan.

Kasvutekijöiden vaikutus lymfangiogeneesiin

Sun, 06 Aug 2006 00:00:00 +0000

Kaikki kehomme solut tarvitsevat happea, ja ne saavat sitä verenkierron kautta. Siksi verisuonisto on ensimmäinen elinjärjestelmä, joka alkaa toimia kehittyvässä alkiossa. Ennen kuin sydän alkaa pumppaa, alkion hapenkulutus on katettava pelkästään diffuusion avulla. Diffuusio riittää kuitenkin vain siihen asti, kunnes alkio saavuttaa muutaman millimetrin koon. Kasvaimet kohtaavat saman ongelman, kun ne saavuttavat vastaavan koon. Sekä kehittyvä alkio että kiinteä kasvain voivat jatkaa kasvuaan vain, jos ne onnistuvat muodostamaan verenkiertojärjestelmän, joka toimittaa niille happea ja ravinteita. Vaikka syöpä riippuu verisuonten patologisesta kasvusta, toiset sairaudet johtuvat verisuonten riittämättömästä toiminnasta. Esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudeissa verisuonet eivät pysty toimittamaan tarpeeksi happea sydänlihakseen. Sydän- ja verisuonijärjestelmän lisäksi on olemassa toinen verisuonijärjestelmä: imukudosjärjestelmä. Se toimii pääasiassa kudosten nesteenpoistossa ja immuunipuolustuksessa taudinaiheuttajia vastaan. Sydän- ja verisuonijärjestelmän tavoin imukudosjärjestelmällä on tärkeä rooli useissa sairauksissa. Esimerkiksi lymfedeemassa potilaat kärsivät raajojen turvotuksesta, koska imusuonia ei ole tai ne eivät toimi kunnolla. Myös syövän leviäminen (”metastaasit”) näyttää olevan läheisesti yhteydessä imukudosjärjestelmään, sillä syöpäsolut käyttävät imusuonia kulkureitteinä liikkumiseen kehossa.

Viemärien avaaminen

Mon, 01 Aug 2005 00:00:00 +0000

Phyllida Brownin Nature-lehdessä julkaistu mielenkiintoinen artikkeli, jossa kuvataan VEGF-C/VEGFR-3-signaalinvälitysketjun löytämistä ja sitä, miten imukudosjärjestelmää koskevasta tutkimuksesta tuli ajankohtainen aihe: https://www.nature.com/articles/436456a .

FEBS 2004

Fri, 10 Sep 2004 00:00:00 +0000

Esitelmäni FEBS 2004 -konferenssissa Varsovassa.

Mitä sinun tulisi tietää VEGF-C:stä

Wed, 03 Sep 2003 00:00:00 +0000

Vuoden 2002 parhaat

Fri, 20 Dec 2002 00:00:00 +0000

Michael Jeltschin väitöskirja

Mon, 25 Nov 2002 00:00:00 +0000

Väitöskirjani on julkaistu: Michael Jeltsch VEGFR-3-ligandit ja lymfangiogeneesi, Helsinki 2002. Julkinen väitöstilaisuus pidetään 29. marraskuuta 2002 Biomedicumissa Helsingissä.

Labraseminaari: Kystiinisolmuproteiinit

Thu, 22 Aug 2002 00:00:00 +0000

Imusuonisto eri selkärankaisten luokissa

Fri, 25 Jan 2002 00:00:00 +0000

Lymfangiogeneesin ja angiogeneesin vertailu molekyylitasolla

Fri, 07 Sep 2001 00:00:00 +0000

Alla olevien esitysdioiden lataaminen kestää jostain syystä erittäin kauan (noin 2 minuuttia). Sinun on siis oltava erittäin kärsivällinen! Kaikki nykyiset selaimet ovat lopettaneet Flash-tuen, ja tämä sivu käyttää Rufflea , Rust-kielellä kirjoitettua Flash Player -emulaattoria, jotta nämä kuoleeet tiedostot saadaan toimimaan.

Labraseminaari: Chicken kick ass

Wed, 13 Jun 2001 00:00:00 +0000

Kloster Seeon konferenssi (1.–4. lokakuuta 2000): VEGF-proteiiniavaruuden tutkiminen

Wed, 01 Nov 2000 00:00:00 +0000

Osallistuin ensimmäiseen kansainväliseen ”Kloster Seeon Angiogenesis” -kokoukseen https://www.vwfb.de/seeon-meetings Saksassa. Esittelin posterin VEGF-kasvutekijöistä. Tapahtumapaikka oli upea: entinen benediktiiniluostari Ylä-Baijerissa .

Molekyyli- ja syöpäbiologian laboratorion projektit

Fri, 31 Dec 1999 00:00:00 +0000

Ladattavat tiedostot

Lataa juliste PDF-muodossa.

Lataa PDF

Angiogeneesin aakkoset

Tue, 01 Jun 1999 00:00:00 +0000

Ladattavat tiedostot

Lataa posteri PDF-muodossa.

Lataa PDF

Angiogeneesin aakkoset

Thu, 31 Dec 1998 00:00:00 +0000

Ladattavat tiedostot

Lataa posteri PDF-muodossa.

Lataa PDF

Rekombinanttiproteiinien tuotanto, CAM-assayt, VEGF-D, transgeeniset hiiret

Sat, 01 Nov 1997 00:00:00 +0000

Verisuonibiologia on Michael’s Domain

Uusien professorien juhlaluennot

Angiogeeninen doping on mahdollista ja vaikea todistaa

Vain kala muiden joukossa

Kuljetus rajoittaa yhä VEGF-terapiaa

Mahdoton overlap-extension-PCR

Miljardiluokan peli

Laboratoriomme ei mene konkurssiin vuonna 2025!

Mitä me oikeastaan tiedämme varmasti lipödeemista?

Onko kaloilla hengitysvaikeuksia?

Onko kaloilla imusuonistoa?

Onnittelut, tohtori Khushbu Rauniyar!

Huippuluokan suonibiologia jatkuu Wihurin tutkimuslaitoksessa

Vau: T. rexillä ei ollut VEGF-B:tä!

E. colista peräisin oleva bioaktiivinen VEGF-C ilman in vitro -taitumista!

Karsinta: Miksi VEGF-C ≠ VEGF-C

PDGF/VEGF-kasvutekijöiden kehitys

”E. colin sytoplasmasta peräisin oleva bioaktiivinen VEGF-C” – ennakkopainos verkossa

Kalojen sekundaarinen verisuonisto kehittyy imusuonista

KLK3: aiheuttaako se kasvaimia vai ei?

3. Sveitsin lymfasymposiumi

Lymfedeeman hoitoon tarkoitetun lääkkeen etsiminen

MDPI:n vertaisarviointi

Preprint ja avoin arviointi

Duodecim-lehdessä julkaistu katsaus: Imusuonet ja silmä

VEGF-C suojaa verisolujen tuotantoa

Tohtori Sawan K. Jha: VEGF-C:n aktivoitumisen mekanismi […]

Lymfologia 2019

ISK 2019

Kasvutekijän VEGF-C:n uudenlaisen hyödyntämisen

Lymfologinen (perus)tutkimus: miten se toimii?

Esitelmä Saksan lymfologian seuran 43. vuosikongressissa

KLK3/PSA ja katepsiini D aktivoivat VEGF-C:tä ja VEGF-D:tä

1000+ viittausta

Kansainvälisen verisuonibiologian konferenssin 2018 järjestelyjä koskeva palaute

Lyhyt katsaus imukudoksen kehitykseen, toimintaan ja tunnistamiseen liittyviin avainmolekyyleihin

IVBM 2018 ja 2020 (posteriesitys, suullinen esitys ja virtuaalinen posterikierros)

VEGF-C:tä käsittelevä katsaus julkaisussa *Frontiers in Bioengineering and Biotechnology*

20. kansainvälinen verisuonibiologian konferenssi Helsingissä, Suomessa

Lymphologica 2017

Tärkeimmät tiedot VEGF-C:stä lymfologiassa

Hyvin lyhyt historia antiangiogeenisestä kasvainhoidosta

Angiogeneesin merkittävimmät julkaisut

Tiede on hyvä, kahvi on huono

RPU-seminaari 2016

Ladattavat tiedostot

Alkion imukudoksen kehitys: keskipakoiset ja keskipakoiset prosessit

Tämän vuoden Nobel-palkinnot

Imukudosjärjestelmän sairaudet (Diseases of the Lymphatic System)

Lymfangiogeneesi terveydessä ja sairaudessa

Ladattavat tiedostot

Parhaan artikkelin palkinto

38. Saksan lymfologian seuran vuosikongressi

Lymfangiogeneesin ja lymfedeeman uudet mekanismit

Molekyylibiologisista perusteista imukudosjärjestelmän sairauksien syitä hoitaviin menetelmiin

Meistä kirjoitettiin Circulation-lehdessä!

Hennekamin oireyhtymän molekyylitason perusteet

SVS vai imukudos?

Historiallisia artikkeleita imukudosjärjestelmästä

Lupa itsearkistointiin

Nobel-palkinto angiogeneesitutkimuksesta?

Itsearkistointi ja avoin pääsy

Kasvutekijöiden vaikutus lymfangiogeneesiin

Johdanto imusuonistotutkimukseen

Rakenne-toiminto-suhteet VEGF- ja VEGF-reseptoriperheissä

VEGF-C/VEGFR-2-kompleksin rakenteen selvittäminen kesti 13 vuotta

Rekombinanttiproteiinit

Judah Folkman kuoli 74-vuotiaana

Kasvutekijöiden vaikutus lymfangiogeneesiin

Viemärien avaaminen

FEBS 2004

Mitä sinun tulisi tietää VEGF-C:stä

Vuoden 2002 parhaat

Michael Jeltschin väitöskirja

Labraseminaari: Kystiinisolmuproteiinit

Imusuonisto eri selkärankaisten luokissa

Lymfangiogeneesin ja angiogeneesin vertailu molekyylitasolla

Labraseminaari: Chicken kick ass

Kloster Seeon konferenssi (1.–4. lokakuuta 2000): VEGF-proteiiniavaruuden tutkiminen

Molekyyli- ja syöpäbiologian laboratorion projektit

VEGF-C:tä käsittelevä katsaus julkaisussa Frontiers in Bioengineering and Biotechnology