Rakenne-toiminto-suhteet VEGF- ja VEGF-reseptoriperheissä

Kahdeksas kansainvälinen Duodecim-symposiumi aiheesta ”Endoteelikasvutekijät syövässä ja sydän- ja verisuonitaudeissa” järjestettiin Vanajanlinnan kartanossa 9.–11. kesäkuuta 2011. Paikka sijaitsee hieman yli 100 km:n päässä Helsingistä, ja tein matkan polkupyörällä. Tässä on tiivistelmä kokoukseen laatimastani posterista:

Rakenne-toiminto-suhteet VEGF- ja VEGF-reseptoriperheissä

Leppänen, V-M.; Jeltsch, M.; Anisimov, A.; Tvorogov, D.; Aho, K.; Kalkkinen, N.; Toivanen, P.; Ylä-Herttuala, S.; Ballmer-Hofer, K.; Alitalo, K.

VEGF-kasvutekijäperheen jäsenet ovat angiogeneesin ja lymfangiogeneesin keskeisiä säätelijöitä. VEGF-tekijöitä on monia erilaisia, mutta ne kaikki sitoutuvat yhteen tai useampaan VEGF-reseptoriin, joita löytyy pääasiassa endoteelisolujen, mutta myös joidenkin muiden solutyyppien pinnalta. Jokaisella VEGF:llä on spesifinen reseptorisitoutumismalli, jota välittää VEGF:n keskeinen homologia-alue (VHD). VHD:n lisäksi useimmat VEGF:t sisältävät yhden tai kaksi lisäaluetta, jotka erottavat niiden toiminnat entisestään toisistaan. Vaikka VEGF-perheen ensimmäinen jäsen kiteytettiin jo 15 vuotta sitten, vastaavien kasvutekijöiden rakenteiden selvittäminen eteni suhteellisen hitaasti. Lisäksi tuolloin oli selvitetty vain yhden VEGF:n rakenne kompleksina reseptorinsa kanssa. Viime vuosina suurin osa VEGF-perheen jäsenistä on kuitenkin kiteytetty, joista muutamat yhdessä vastaavan VEGF-reseptorin kanssa. Olemme kiteyttäneet VEGF-C/VEGFR-2(D2-3)-kompleksin ja VEGF-D:n. Analysoimme myös useiden reseptorin ja kasvutekijän (kasvutekijöiden) muotojen ja mutanttien reseptorisitoutumisominaisuuksia. Tietomme antavat syvällisemmän käsityksen rakenteellisista piirteistä, jotka määräävät affiniteetin ja spesifisyyden VEGF/VEGFR-järjestelmässä. Vaikka ymmärryksemme affiniteettia ja spesifisyyttä määrittävistä tekijöistä on kasvanut, meiltä puuttuu edelleen joitakin keskeisiä osia, jotta voisimme muodostaa täydellisen kuvan, erityisesti VEGFR-3:n rakenne.