Eiliset parlamenttivaalit Suomessa olivat dramaattisempia kuin aikoihin.
Kuva Michael JeltschEiliset parlamenttivaalit Suomessa olivat dramaattisempia kuin aikoihin. Monet äänestäjät jännittivät aamuyöhön asti, sillä hetken aikaa näytti siltä, että äärioikeistolainen Perussuomalaiset-puolue muodostaisi Suomen eduskunnan suurimman ryhmän ja saisi siten perinteisesti etusijan hallitusneuvotteluissa. Sosiaalidemokraattien lopullinen etumatka Perussuomalaisiin oli vain 0,2 %, eli hiuksenhieno. Vaikka sosiaalidemokraatit muodostavat ensimmäistä kertaa vuoden 1999 jälkeen jälleen suurimman ryhmän, ilo on hillittyä. Koska yksikään puolue ei saavuttanut yli 20 prosenttia äänistä, hallituksen muodostaminen tulee olemaan vaikeaa. Kaikki demokraattiset puolueet olivat jo ennen vaaleja sulkeneet pois mahdollisuuden koalitioon Perussuomalaisten kanssa. Joidenkin toivoma äärioikeistolaisten Perussuomalaisten heikkeneminen puolueen hajoamisen seurauksena alle kaksi vuotta sitten ei toteutunut, mikä tekee Perussuomalaisten vaalimenestyksestä sitäkin huolestuttavamman. Suomalainen strategia, jonka tarkoituksena oli heikentää äärioikeistopuolueiden vetovoimaa ottamalla ne nimenomaisesti mukaan politiikkaan, on siten todennäköisesti osoittautunut virheeksi. Perusfinnien kaksi keskeistä kantaa olivat tiukennettu maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka sekä ehkä kaikkien puolueiden vähiten painottama asia: ympäristönsuojelu ja erityisesti ilmastonmuutoksen torjunta. Molemmissa kysymyksissä Perusfinnit eroavat perustavanlaatuisesti lähes kaikista muista puolueista. Perinteisesti suomalainen politiikka on kuitenkin konsensuspolitiikkaa, ja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta koalitio on mahdollinen minkä tahansa puolueen ja minkä tahansa toisen puolueen välillä. Tällä hetkellä näyttää vielä siltä, että kaikki demokraattiset puolueet pitävät vaalilupauksensa olla muodostamatta koalitiota Perussuomalaisten kanssa. Sosiaalidemokraattien todennäköinen tuleva pääministeri Antti Rinne korosti vaalivalvonnan jälkeisessä haastattelussa jälleen kerran Peruspuolueen kantojen yhteensopimattomuutta sosiaalidemokraattisten arvojen kanssa ja totesi, ettei hän voi millään hyväksyä ihmisten erilaista kohtelua etnisen taustan tai ihonvärin perusteella.Periaatteessa vaaleissa oli kyse neljä vuotta virassa olleen pääministeri Juha Sipilän johtaman koalitiohallituksen tilinpäätöksestä. Juha Sipilä oli jo kuukausi sitten ilmoittanut hallituksensa erosta ja toimi virassaan vain väliaikaisesti, koska hän ei pystynyt täyttämään terveydenhuoltojärjestelmän uudistamista koskevia keskeisiä lupauksiaan tuen puutteen vuoksi. Suomen Keskustapuolueen Sipilä on (vai pitäisikö sanoa oli) talouselämästä politiikkaan siirtynyt uusien tulokkaiden edustaja. Vaikka myös konservatiivinen Kokoomus ja Perussuomalaiset (suomalainen vastine Saksan AfD:lle) kuuluivat tähänastiseen koalitiohallitukseen, vain Keskustapuolue sai äänestäjiltä rangaistuksen viime vuosien politiikasta kärsimällä yli 7 prosentin massiivisen äänetappion, joka oli puolueen huonoin tulos 100 vuoteen.Se, täyttyvätkö omat toiveeni koulutukseen ja tutkimukseen kohdistuvien investointien lisäämisestä, riippuu täysin sosiaalidemokraateista, ja siksi he saivatkin ääneni. Vaikka kaikki muutkin puolueet ovat luvanneet kaksinkertaistaa tutkimus- ja kehitystoiminnan menot pitkällä aikavälillä, ”mustan nollan” ideologia on suosittu myös Suomen konservatiivien keskuudessa. Ainakin konservatiivit ja Keskustapuolue ovat viimeisen 10 vuoden aikana jättäneet käyttämättä jokaisen tilaisuuden osoittaa, että investoinnit tulevaisuuteemme ja lapsiimme ovat heille tärkeitä. On kyllä outoa, että liikemiehille kuten Juha Sipilälle olisi vieras ajatus, että tulevaisuuteen on investoitava, jotta pysytään kilpailukykyisinä.
