Minua on turhauttanut se, että Suomessa on lähes mahdotonta elää ympäristöystävällisesti.
Kuva Michael JeltschMinua on turhauttanut se, että ekologinen elämäntapa on Suomessa lähes mahdotonta. Kaikki tuntuu toimivan tätä tavoitetta vastaan. Vaikka harkitsisin melko radikaalia elämäntapaa, en pääse lähellekään kestävyyttä. Suurin (mutta ei ainoa) tekijä kestämättömien tapojeni luettelossa on se, että asun kerrostaloasunnossa. Ja minulla on ylellisyyttä nauttia 30 neliömetristä per henkilö (yhteensä 120 neliömetriä). Etsiessäni keinoja pienentää henkilökohtaista hiilijalanjälkeäni edelleen, ainoa vaihtoehto oli muuttaa pienempään asuntoon tai maahan, jossa lämmitykseen tarvitaan vähemmän energiaa. Valitettavasti Suomessa tarvitaan lämmitystä suurimman osan vuodesta. Kirjoitin
kirjeen turhautumisestani paikallislehteemme (Helsingin Sanomat
. Kun kirje julkaistiin, monet ihmiset esittivät mielipiteensä. Oli silmiä avaavaa nähdä, kuinka moni yritti kiistää tai perustella sitä tosiasiaa, että Suomella on – asukasta kohden laskettuna – yksi suurimmista hiilijalanjäljistä vertailukelpoisten maiden joukossa (esim. Ruotsilla tai Sveitsillä on pienemmät hiilijalanjäljet kuin meillä, katso
täältä
). Kuten tavallista, esiin nousi tyypillinen (ja väärä) syyllistäminen väkirikkaita maita kohtaan. Jotkut vain kehottivat minua olemaan tyytyväinen siihen, mitä teen, kun taas toiset neuvoivat minua hakemaan apua psykiatrilta. Paljon puolustelevaa rationalisointia ja ongelmien erottelua. Mitä älykkäämpiä olemme, sitä paremmin osaamme rationalisoida. Luulen, että syvällä sisimmässämme tiedämme kaikki, että teeskentelemme vain pelastavamme planeettaa. Suurin osa saksalaisistakin tiesi syvällä sisimmässään, että nämä tehtaat, joihin kaikki juutalaiset oli määrätty töihin, eivät tuottaneet pelkästään saippuaa. Yhdysvallat tuli pelastamaan Eurooppaa toisessa maailmansodassa, mutta kukaan Yhdysvalloista ei tule pelastamaan planeettaa.
