Uuden raitiovaunun huonot tärinät
Työpaikkani suihkut olvat käyttökiellossa Helsingin yliopiston Viikin kampuksen edessä kulkevan uuden raitiovaunulinjan vuoksi. Raitiovaunun koeajojen aikana huomasin halkeamia pukuhuoneen seinässä ja suihkuissa. Ilmoitin näistä halkeamista joskus helmikuussa. Ymmärtääkseni yliopiston rakennusten kunto oli dokumentoitu ennen raitiovaunulinjan rakentamisen aloittamista. Nyt tutkitaan, johtuivatko lisävahingot ratikkalinjan rakentamisesta tai koeajoista.
Pyöräilen tai juoksen töihin, ja käyn siksi suihkussa joka aamu. Aamurutiineistani on tullut vaikeampia, koska korvaavissa suihkuissa ei ole teilineitä eikä kuivauskappia, johon voisin ripustaa märät vaatteeni ja pyyhkeeni kuivumaan. Vaikka tästä aiheutuu jonkin verran haittaa, vakavimmat seuraukset eivät vaikuta minuun jos raitiovaunun liikennöinnissä on syy-yhteys seinävahinkoon: Yliopistolla on kalliita tutkimuslaitteita, jotka ovat herkkiä tärinälle.
On käsittämätöntä, miten yliopiston ylin hallinto on voinut sopia Helsingin kaupungin kanssa raitiovaunulinjan ajamisesta suoraan yliopiston rakennuksen eteen. Itse asiassa raitiovaunu tekee nyt kiertotien Viikinkaarta pitkin. Luonnollisempi ja lyhyempi reitti olisi ollut noin 200 metriä nykyisestä radasta etelään (Viikintietä pitkin). Se olisi estänyt kaikki ongelmat. Jotta raiteet voitiin rakentaa suoraan Biokeskus 1:n ja 2:n eteen, miljoonia euroja tuhlattiin tärinänvaimennuselementteihin, joilla suojellaan huippulaitteitamme tärinältä. Ja ehkäpä kaikki nämä rahat menivät hukkaan, jos osoittautuu, että tärinänvaimennus on riittämätön.
Vakavampi kysymys on se, miten yliopiston hallinto saattoi edetä kuulematta varsinaisia sidosryhmiä eli tutkimuksen tekijöitä (minua ja kollegoitani). Vielä käsittämättömämmäksi se käy, kun otetaan huomioon, että yliopiston (vara-)rehtori oli kampukseltamme kotoisin ja hänen olisi näin ollen pitänyt tuntea tilanne. Vai oliko hän jo niin etääntynyt todellisesta tutkimuksesta ja tutkimusta tekevistä kollegoistaan, ettei hän tajunnut, että tästä voisi tulla ongelma? Miksi oli tarve ottaa tämä riski? Toivon edelleen, ettei mitään tärinäherkkiä laitteita tarvitse siirtää kauemmas raitiovaunulinjasta. Se olisi kallista ja suomalaisten yliopistojen rahoitustilanne on jo nyt huonompi kuin missään muussa Skandinavian tai Keski-Euroopan maassa. Ja se on "meidän oma vikamme", koska me (tai ylimmät johtajamme) suostuimme siihen...