Onnellisuus vai tyytyväisyys?

Ei onnellisuuspaineita
Suomi on ehkä ainoa maa maailmassa, jossa voi olla oma itsensä. Jos sinulla ei ole syytä hymyillä, sinun ei tarvitse hymyillä. Varsinkin Yhdysvalloissa kaikki haluavat, että olet onnellinen. Onnellisuuden tavoittelu onhan kirjattu heidän perustuslakiinsa! Toisinaan ihmiset saattavat jopa loukkaantua, jos et näytä ulospäin, että olet iloinen ja positiivinen. Suomessa ei ole sosiaalista painetta olla onnellinen. Ehkä tämä paineiden puute tekee hieman onnelliseksi...

YK:n onnellisuusbarometrissä on monia metodologisia puutteita
Onko Suomi todella maailman onnellisin maa, kuten YK:n onnellisuusraportti on väittänyt jo neljä vuotta peräkkäin? Sitä on syytä epäillä. Ja useimmat suomalaiset epäilevät sitä. Onnellisuuden käsite on sosiaalinen rakennelma ja vaihtelee kulttuurista toiseen. Todennäköisesti YK:n raporttia varten esitetyt kysymykset ovat syy siihen yllättäviin tuloksiin.
Kyselyssä onnellisuudesta ei edes kysytty! Ihmisiltä vain kysyttiin, miten he arvioivat elämäntilannettaan eri näkökulmista asteikolla 0-10. Professori Hannu Uusitalo on yksi raportin näkyvimmistä kriitikoista. Hänkin näkee paljon metodologisia puutteita. Niiden kansalaisten osuus, jotka eivät halunneet osallistua haastatteluihin tai jotka eivät muista syistä olleet käytettävissä haastatteluun, oli ilmeisesti hyvin erilainen eri maissa, mikä johtaa väistämättä vääristyneeseen kuvaan. Tämän kompensoimiseksi on olemassa joitakin menetelmiä, mutta on epäselvää, miten tämä on tarkalleen ottaen tehty. Lisäksi osa haastatteluista tehtiin puhelimitse ja osa henkilökohtaisesti, mikä voi myös johtaa suuriin eroihin.

Käännösongelmat ja ristiriidat
Ja kyselykysymysten kääntäminen on tiedettä sinänsä. Valitettavasti onnellisuusraportin kysymysten käännökset yksittäisille kielille eivät ole julkisia. Niiden katsominen vaatii rahaa. Gallup perustelee tätä sanomalla, että he itse käyttivät paljon rahaa tietojen keräämiseen. Ja elämäntyytyväisyys (jota luultavasti mitattiin) ymmärretään hyvin eri tavoin eri kulttuureissa. Puhumattakaan siitä, että koko hankkeen rahoitti Yhdistyneet arabiemiirikunnat. Asiaan liittyvät eturistiriidat on paljastettu perusteellisesti brittiläisessä The Intercept lehdessä (https://theintercept.com/2021/12/29/jeffrey-sachs-uae-happiness/), vaikka Skandinavian huippumaissa nämä eturistiriidat tuskin vaikuttavat (lisää aiheesta täällä suomeksi: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008514849.html).

Kysymyksillä ei ollut juurikaan tekemistä onnellisuuden kanssa, vaan ainoastaan onnellisuuden edellytysten kanssa. Ja myös tyytyväisyyden kanssa omaan elämäntilanteeseen. Joitakin oletettavasti esitettyjä kysymyksiä:

• Kohdeltiinko sinua eilen koko päivän ajan kunnioittavasti?
  Tämä mittaa luultavasti pikemminkin yhteiskunnan tasa-arvoista luonnetta kuin onnellisuutta sinänsä.
• Opitko eilen mitään mielenkiintoista?
  Koulutusjärjestelmällä on Suomessa suuri merkitys, eikä vain lasten ja nuorten vaan myös aikuisten osalta. Monet aikuiset haluavat jatkaa koulutustaan noustakseen uraportaita pitkin tai ihan vain huvin vuoksi.

Sitten on olemasse tietenkin sitä niin sanottu "myrkyllistä onnellisuutta". Jos olet onnellinen, sinun ei tarvitse muuttaa mitään. Mutta jotta ihmiskunta selviytyisi, meidän on muutettava paljon.

Linkki onnellisuusraporttiin: https://worldhappiness.report/archive/
Linkki New York Timesin artikkeliin onnellisuusraportista: https://www.nytimes.com/2021/04/20/world/europe/world-happiness-report-r...