Kuva Michael JeltschBarack Obaman presidenttikaudella otettiin käyttöön 12 kuukauden sääntö, jonka mukaan kaikki tutkimukset, joiden rahoituksessa on käytetty Yhdysvaltain liittovaltion varoja, on asetettava yleisön vapaasti saataville viimeistään 12 kuukauden kuluttua niiden julkaisemisesta (
https://www.science.org/content/article/white-house-unveils-long-awaited-public-access-policy
). Joe Bidenin uusi toimeenpanomääräys poistaa nyt 12 kuukauden säännön ja edellyttää välitöntä saatavuutta viimeistään joulukuusta 2025 alkaen. Muita tämän toimeenpanomääräyksen merkittäviä parannuksia ovat koneellisen luettavuuden vaatimus, metatietojen merkitseminen ja raakadatan saatavuus. Lisäksi nämä uudet säännöt eivät koske ainoastaan lehtiartikkeleita, vaan ne kattavat tästä lähtien myös kirjan luvut ja konferenssijulkaisut (
https://www.theverge.com/2022/8/26/23322194/white-house-ostp-open-access-federal-research-policy-update
). Monet kaupalliset kustantajat vastustavat tätä, koska heidän mahdollisuutensa ansaita rahaa on vähitellen heikentymässä. Mitä he eivät mainitse, on se, että koko kustannusalan vaativin työ – nimittäin artikkelien kirjoittaminen ja vertaisarviointi – tehdään edelleen täysin ilmaiseksi tutkijoiden toimesta ympäri maailmaa. Jos kustantajien pitäisi maksaa markkinahintoja kirjoittajien ja arvioijien työajasta, ne menisivät – poikkeuksetta – kaikki konkurssiin vuoden sisällä. Jokainen tutkija käyttää merkittävän osan työajastaan muiden tutkijoiden käsikirjoitusten kirjoittamiseen ja arviointiin ILMAN MITÄÄN KORVAUSTA. Itse asiassa monet meistä tekevät tätä työtä iltaisin ja viikonloppuisin, koska olemme täysin varattuja apurahahakemusten kirjoittamiseen, hallintoon ja opetukseen normaalin työaikamme aikana. Monet näistä käsikirjoituksista julkaistaan sitten voittoa tavoittelevien kustantajien toimesta, jotka hyödyntävät taloudellisesti tutkimustulosten kirjallista esittämistä ja vertaisarviointiprosessia, jotka on maksettu veronmaksajien rahoilla. Jotkut voittoa tavoittelevat kustantajat tekevät arvokasta ja loistavaa työtä parantaakseen kirjoittajiensa teosten saatavuutta ja laatua. Toiset taas näyttävät olevan mukana lähinnä rahan vuoksi. Jälkimmäisten joukossa on valitettavasti myös monia avoimen julkaisemisen
(Open Access) lehtiä
. Huomattava ongelma on SciHub. Vaikka yliopistoni maksaa pääsyn useimpiin tarvitsemiini lehtiin, pääsy on niin sekavaa ja ajoittain toimimatonta, että joudun usein turvautumaan SciHubiin saadakseni PDF-artikkelin lehdestä, johon yliopistollani on tilaus. Vaihtoehtoisesti olen käyttänyt
ResearchGatea
ja
#icanhazpdf:tä
saadakseni sähköisiä uusintapainoksia, mutta SciHub on ylivoimaisesti nopein ja luotettavin vaihtoehto. Lisätietoja Sci-Hubista:
https://www.zmescience.com/other/feature-post/sci-hub-effects-academic-publishing/
.
